Hei...onko kellään tämä vajaatoiminta vienyt työkykyä joksikin aikaa tai kokonaan. HAluaisin tietää, koska itselläni on ollut todella vaikeata keskittyä työhön silloin kun oireet ovat pahentuneet. Väsymys, keskittyminen, apeus, kömpelyys jne.
VAJIS JA TÖISSÄKÄYMINEN
vajaatoiminen
122924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuttuja oireita. Haitanneet työntekoa ja työttömänä ollessani työnhakua, rima välillä korkeella. Vaikee hakee reippaana töitä kun ei meinaa päästä sängystä ylös.
ja olenkin ollut sairaslomalla,tosin paria kuukautta ennen vajaatoimintadiagnoosin saamista.
Diagnoosini oli uupuminen.
Jonka todettiin sittemmin johtuneen kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
TSH-arvoni olí ensimmäisellä mittaushetkellä 185,joten.....
Onpas todella korkea TSH-arvo! Onko varmasti oikein?!
Taitaa sinulla olla sitten todella vaikeat oireet.
Ei ole ollenkaan harvinaista että vajaatoimintaa hoidetaan virheellisesti uupumuksena ja masennuksena kun ei tajuta mistä on kysymys. En kyllä käsitä millään miten vielä nykyään voi olla hypotyreoosin diagnosointi niin hankalaa.
Itselläni oli TSH alussa(n.20v sitten) "vain" 50 ja oireet todella selvät. Kesti parisen vuotta ymmärtää mistä oli kysymys. No ihmiset ovat kuitenkin yksilöllisiä. Pysyväksi haitaksi jäi lievä asteinen kuulonalenema.
Kertoisitko lisää oireistasi? Mitä muut labra-arvot olivat? Onko vajaatoiminnan syy selvillä?
Minulle kävi niin että jouduin mielenterveydellisistä syistä sairaseläkkeelle. Uupumusta, masennusta. Aikanaan selvisi vajaatoiminta, mutta välillä ehti kulua niin monta vuotta, ettei kukaan enää ehdotellut palkkatöihin paluuta.
No tekemistä riittää, nyt kun taas jaksan. Teen varmasti yhtä paljon kuin työssä käyvä, mutta pääasiassa vapaaehtoistyönä. Eli en pidä itseäni yhteiskunnan elättinä enkä toisaalta vie kenenkään työpaikkaa, koska teen korvauksetta sellaista, mikä muuten jäisi tekemättä.
Tuntuu äkkiseltään tosi uskomattomalta että ihminen joutuu/pääsee psyykkisistä syistä sairas-
eläkkeelle. Myöhemmin oireiden syyksi paljastuukin hoidettavissa oleva hypotyreoosi.
Itselläni on kanssa vuosia ollut suht helposti hoidettavia oireita. Olen ihmetellyt monesti lääkäreiden ammattitaitoa.
Tuleepa mieleen omat alkuaikani, n. 15 vuotta sitten, lukemat oli kuulemma päälle 200, tarkkoja arvoja ei edes kerrottu. No nyt olen sitten lisäksi tuore keliaakikko, mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta. tsemppiä!
En oikein ymmärrä miten vajaatoiminta voi viedä työkyvyn, jos sitä lääkitään. Mikäli et ole hoidossa, kannattaisi järjestää asia nopeasti. jos alkaa tuntua, että ei jaksa, niin verikoe kyllä kertoo, että lääkemäärää pitäisi hiukkasen nostaa. Oman kropan muutokset myös kertoo/vaikuttaa. Mutta, että menisi työkyky kokonaan (tietynasteinen flegmaattisuus kyllä ihan selvästi havaittavissa). Ettei olisi lorvikatarri.
ei taida hyväksyä vajista työkyvyttömyyden syyksi. Hoidettava sairaus. "Ei muuta kuin tyroksiinia huiviin!", sanoi hyvä ystäväni, psykologi, jolla on paljon muita, vakavampia sairauksia.
Hypotyreoosi on kyllä melko helposti hoidettavissa
Ongelma on se ettei lääkärit aina osaa hoitaa riittävän hyvin. Verikoe sinällään ei välttämättä kerro koko totuutta vaan potilaan oireet pitäisi myös huomioida kunnolla mutta...
outo suhtautuminen. Jos se jää hoitamatta seuraukset voivat tosiaan olla varsin ikäviä, sillä vajaatoiminta vaikuttaa koko fyysiseen elimistöön ja sitä kautta psyykeen, kuten tuosta ylläolevasta sairauseläkkeelle joutuneen viestistä voimme lukea.
Jollekin voi olla onni 'päästä' sairauseläkkeelle, mutta voin vain kuvitella mitä kaikkea henkilö on joutunut kokemaan ennen kuin on siinä kunnossa että eläke on katsottu ainoaksi vaihtoehdoksi. Ja sen jälkeen tilanne lienee koko ajan huonontunut.
Entä jos ei vajaatoimintaa olisi todettu? Miten sitten olisi käynyt? Varmasti Suomessa on paljon ihmisiä joiden vajaatoimintaa ei koskaan diagnosoida.
tuota tarkoittanut, että ihan koko työkyvyn veisi. Tarkoitin, että kun oireet tulevat ja ne todetaan, lääkitystä lisätään ja tässä vaiheessa saattaa joutua turvautumaan saikkuun..ei mitään pitkiä tietty...vaan kun tuohon olon tasaantumiseen saattaapi mennä 2-3 viikkoon, vai kuinka on? kauanko olette joutuneet odottamaan, että oireet poistuvat.
Voihan se lorvikatarikin toisinaan iskeä ;) muttei monena päivänä peräkkäin!!
Se kuinka sairaaksi itsensä tuntee on varmaan yksilöllinen asia. Jos on oikein mielenkiintoista tekemistä, voi vajiskin jaksaa pitkään, kun elimistö jotenkin "tsemppaa" jaksamaan, tylsä työ on varmasti asia erikseen ja jää oireden tunnusteluun enemmän aikaa. Silloin kun itselläni alkoi tämä sairaus opiskelin päätoimisesti viimeistä vuotta. Välillä koululla, samana päivänä työpaikalla ja illalla vielä seminaarityön tekoa. Niin ja kolme lasta, mies, koira ja koti. Sitä rumpaa kun pyöritti ei edes tullut mieleen sairasloma. Tunsin itseni kyllä valillä niin väsyneeksi, että sanoin opiskelukavereillekin ettei näin väsynyt voi ihminen edes olla... mutta pitkään pistin sen tuon rumpani syyksi. Kunnes sairastuin poskiontelotulehdukseen ja korva-nenä-kurkkulääkäri tutkiessaan huomasi kyhmyyntyneen kilpirauhaseni. Siitä sitten endokrinologin juttusille ja vaiva sai hoitonsa. Ensin pienellä tyroksiiniannoksella jota verikokeita ja oireita kuunnellen nostettiin siihen asti, että olo normalisoitui.
Oletko sinä kunnon hoidossa? Kyllä sen olon pitäisi aika pian parantua ja jos oikein väsyttää ota iltapäivällä tai milloin voit 20 min. nokkaunet, nekin virkistävät ja taas jaksat kunnes lääkitys on kohdallaan. Silloin minä ainakin tunnen itseni ihan terveeksi, enkä miksikään vajispotilaaksi. Käsittääkseni tämä onkin hoidon tarkoitus.