Se on sillee kuulkaas. Itse välillä mietin että onko tosiaan niin että ihmiset on tuolla ulkomaailmassa salaa palstalla nähdyn oloisia sisäisesti. Katkeria, muille haistattelevia, mustasukkaisia, toisille ilkeilijöitä...Ehkä osa onkin.
Itse kuitenkin lähes itken ilosta kun päivittäin tajuan että miten ihaniakin ihmisiä on olemassa. Vastapainoa tällä lähes kaistapäiselle menolle.
Eräskin päivä kävelin töistä kotiin kun yksi mies jonka ulkonäöllisesti tiedän, mutta nimeä en tiedä pysähtyi jutteleen minulle ja sanoi:
"Ai kato moi! Töistäkö tulossa? Sua ei ole näkynyt hetkeen. Ihan jo ajattelin itsekseni tuossa että oletkohan muuttanut kun et ole vastaan tullut. Yleensä näihin aikoihin olen sua tällä suunnalla nähnyt, niin kävi mielessä sellainenkin epäilys sitten."
Minusta se oli jotenkin tosi mukavaa ja sydäntä lämmittävää kuulla että joku minulle vieras ja vain "kasvotuttu" odottaa rutiininomaisesti että tulen vastaan tiettyyn kellon aikaan ja että sitä alkaa ihan vaivaan mieltä ja se alkaa kuluttaan aikaa syiden miettimiseen että miksi ei yhtäkkiä tulekaan vastaan se ihminen enää kaduilla. Sitten kun näkee taas niin se silmin havaittava ilahtuminen on jotenkin todella liikuttavaa nähdä.
En minäkään mielestäni kovin rutinoituneesti liikkunut ole, koska vuorotyö ja sen mukaan meni sitten päivän menot ja mun liikkuminen ulkosalla. Ei tasaisesti samoihin kellonaikoihin, mutta hän oli sitten laittanut merkillä että usein juuri siihen aikaan vastaan tulen.
Se sai minut miettimään että ei sitä edes tule itse ajatelleeksi miten monen elämään sitä vahingossa vaikuttaa pelkällä työmatkallaankin ja kuinka jonkun elämää piristääkin vain sillä että matkaa sinne työpaikan suuntaan tai tulee sieltä kotiin päin tiettyä samaa reittiä samaan kellon aikaan kuin yleensäkin.
Joskus sitä voi luulla että elämällään ei mitään väliä ole, mutta esim. tuokin minun tapaus jo näyttää että jollekin pelkälle "kasvotutullekin" sillä on merkitystä että kävelen töistä kotiin sitä reittiä niin kuin aina ennenkin ja jos en kävelekään vastaan se jää vaivaamaan että miksi näin ja sen syyn miettimiseen käytetään aikaa ja vaivaa.
Itse kuitenkin lähes itken ilosta kun päivittäin tajuan että miten ihaniakin ihmisiä on olemassa. Vastapainoa tällä lähes kaistapäiselle menolle.
Eräskin päivä kävelin töistä kotiin kun yksi mies jonka ulkonäöllisesti tiedän, mutta nimeä en tiedä pysähtyi jutteleen minulle ja sanoi:
"Ai kato moi! Töistäkö tulossa? Sua ei ole näkynyt hetkeen. Ihan jo ajattelin itsekseni tuossa että oletkohan muuttanut kun et ole vastaan tullut. Yleensä näihin aikoihin olen sua tällä suunnalla nähnyt, niin kävi mielessä sellainenkin epäilys sitten."
Minusta se oli jotenkin tosi mukavaa ja sydäntä lämmittävää kuulla että joku minulle vieras ja vain "kasvotuttu" odottaa rutiininomaisesti että tulen vastaan tiettyyn kellon aikaan ja että sitä alkaa ihan vaivaan mieltä ja se alkaa kuluttaan aikaa syiden miettimiseen että miksi ei yhtäkkiä tulekaan vastaan se ihminen enää kaduilla. Sitten kun näkee taas niin se silmin havaittava ilahtuminen on jotenkin todella liikuttavaa nähdä.
En minäkään mielestäni kovin rutinoituneesti liikkunut ole, koska vuorotyö ja sen mukaan meni sitten päivän menot ja mun liikkuminen ulkosalla. Ei tasaisesti samoihin kellonaikoihin, mutta hän oli sitten laittanut merkillä että usein juuri siihen aikaan vastaan tulen.
Se sai minut miettimään että ei sitä edes tule itse ajatelleeksi miten monen elämään sitä vahingossa vaikuttaa pelkällä työmatkallaankin ja kuinka jonkun elämää piristääkin vain sillä että matkaa sinne työpaikan suuntaan tai tulee sieltä kotiin päin tiettyä samaa reittiä samaan kellon aikaan kuin yleensäkin.
Joskus sitä voi luulla että elämällään ei mitään väliä ole, mutta esim. tuokin minun tapaus jo näyttää että jollekin pelkälle "kasvotutullekin" sillä on merkitystä että kävelen töistä kotiin sitä reittiä niin kuin aina ennenkin ja jos en kävelekään vastaan se jää vaivaamaan että miksi näin ja sen syyn miettimiseen käytetään aikaa ja vaivaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.