Qysymys: miten vakavissanne oletteko harkinneet nykyisen suhteenne päättämistä ja jos olisi mahdollista... niin miten nopeasti haluaisitte kaivattunne kanssa suhteeseen?
Varatut kaipailijat ohoi!
mietintässänyt
21185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
En halua hänen taakakseen sitä että lopetan suhteeni. Tekisin sen hänestä riippumatta.
Hyvin sanottu. Ei kannata erota kenenkään takia.
Tuo on viisasta.
100%+varma+siitä+asiasta,+että+rakastan+vain+häntä+ja+haluan+hänet+heti!
Et pelkää sitä, että viet vanhan suhteen virheet uuteen?
Mutta hyvä että olet varma tunteistasi!
Nykyinen suhteeni päättyy. Se ei liity ollenkaan kaipaamaani mieheen. Tietysti haluaisin suhteen hänen kanssaan. Miehelle töihin.
Eroprosessi on kokemuksena äärimmäisen rankka ja siinä on erilaisia vaiheita, joita ei voi kiirehtiä. Tämä elämänvaihe ei mielestäni ole otollinen maaperä uudelle parisuhteelle. Suhteen aloittamisen estää myös se, ettei kaipaamani ihminen ole vapaa tai (käsittääkseni) edes eroa harkitsemassa.
Elämä on joskus vaikeaa. Varattua joskus kaivanneena ja seuranneena sivusta mm. kollegojen välistä ystävyyssuhdetta joka olisi varmasti syventynyt rakkaudeksi jos mies ei olisi ollut naimisissa niin se on rankkaa.
Ihminen tekee tietynlaisen valinnan eritoten mennessään naimisiin ja siitä luopuminen on aika iso juttu. Tarvitaan aika voimakkaita tunteita että siitä on järkevä ihminen valmis luopumaan.
Kun olen ollut varatusta kiinnostunut niin en ole odottanut että toinen jättäisi toisen minun takiani vaan että varattu itse tekisi riittävät johtopäätökset omasta suhteesta.
Ja varmasti osalla siihen myös liittyy eräänlainen mielikuva siitä mikä on hyvää elämää ja oikein eletty.
Ihastus ei ole mikään syy päättää suhde. Ei kannata rakentaa suhteita jos ihastus päättää sen. Kannattaa tehdä kaikkensa jotta suhde toimii ja jos ei toimi niin yhteisellä päätöksellä lopettaa se toimimattomana. Jokainen joka on ihastunut suhteessa johonkin toiseen ...kärsii mielessään ( luulisin) omien tunteiden vuoksi. On eri asia jos molemmat rakastuu ( ihastus ei riitä) .
Tulipahan sanottua oma mielipide tähänkin.
Tunnen itseni kyllä hirveäksi ihmiseksi kun toivon, että hänen suhteensa päättyisi ja olisimme yhdessä. Miksi sitä ei vain voi toivoa toiselle onnea ja päästä irti?
Oman suhteeni olisin ollut valmis päättämään. Huomasin kuitenkin - onneksi ajoissa - että löysistä sanoista huolimatta toinen tulisi olemaan maailmaan tappiin saakka symbioosissa menneisyytensä kanssa: isin, äidin, kotiseudun. Aikuisten lastensa. Kyseessä yli viisikymppinen ihminen.
Ei kiitos.
Olin mutta se päättyi painostukseen.
Tää oli varmaan mulle.
Hirveä kiire oli väärin käsitys:(
Mulla ei ollu mihinkään kiire mutta vaadin suhteelle ja tunteille selkeyttä siksi koska susta harvoin kuului mitään lupauksista huolimatta eikä kovin tiheään eikä myöskään usein ehditty nähdä mutta siitä huolimatta tunteita ja kiintymystä tunsin osaltani. Oli pakko saada joku selkeys tähän juttuun jatkaako vai eikö jatkaa.
Sain myös tietää että en ollut se ainut nainen jota tapailit salaa joten sen puolesta tuli hiukan kiire.
Sori kaikesta vielä kerran. Nythän asiat on hyvin eikös?
Ei ollut sinulle, ihan lepo vaan.
Jos nykyinen syystä tai toisesta joutuu jättämään maailman niin ei sitä tarvitse edes harkita. Se on sitten eri asia, kenen kanssa loppuelämän viettää. Tuskin se on hän, ketä
ajattelen.
"Nallekarkiteimenetasan" kirjoitti
"Kun olen ollut varatusta kiinnostunut niin en ole odottanut että toinen jättäisi toisen minun takiani vaan että varattu itse tekisi riittävät johtopäätökset omasta suhteesta"
Ja minusta hän kiteytti tässä minun ajatukseni!!
Vakavasti harkinnassa. Ei tämä juttu vaan toimi ku mulle tulee jatkuvasti paha mieli hänen kanssaan :(((
Sitten kannattaa vältellä niin paljon kun mahdollista hänen kohtaamistaan.
Mä oon vältelly. Osittain toimii osittain taas ei. Mulla ei ollu syy toi pahamieli hänen kanssaan vaan enemmänkin se että kuinka väärin se on läheisiä kohtaan ja sitten se että olin yks muiden joukossa. Mitään arvoa niinkun tyhmänä luulin ei ollu mulla.
Kokenut olen tuollaisen. Ja ihan tiedoksi vaan etten vaihda. Vakavana toki päätöksiä tein kun tapasin naisen joka antoi mahdollisuuden vaikka tiesi olevani varattu. Ei siitä olisi mitään tullut. Meillä elämä niin erilainen. Sillä vielä lapsia edellisestä aviosta. En osaa toisen lapsia arvostaa sen enempää. Hirveää vääntöä olisi tullut. No nyt tiedän mitä haluan elämältä. Kaipailin jotain muutosta elämään ja sen olen tehnytkin. Keskityn nyt omiin lapsiin ja puolisooni. Näytän rakkautta ja muutun takaisin samaksi joka kosi tuota herkkupeppua!
Nyt on kyllä vakavasti harkinnassa. Koska nykyisessä suhteessa en saa enää mitään. Uudessa voisin saada kaiken sen, mitä vanhassa ei edes koskaan ollut. Ja vaihtaisin niin nopeasti kuin se olis soveliasta tai kävis.