Pohdin tässä, että kehtaanko mennä psykiatrille, kun toimintakyky ollut lähes nolla eroni jälkeen eli kesästä alkaen. Olen napsinut muutamia rauhoittavia, mutta olisi kiva saada omat asianmukaiset reseptit. tuntuu vain että ei ole hirveästi keskusteltavaa ja olen ihan lukossa. kuinka sekaisin pitää olla että saa mennä psykiatrille? yleislääkärille ei varmaan ainakaan tule lähdettyä
milloin psykiatrille
kysymystämäkin
24114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
SSRI-lääkkeitä naamaan, ja kyllä elämä heti voittaa. Toimintakykysi nousee nollasta sataan ja elämästä tulee ihanaa.
Oliko tuo sarkasmia ??
SSRI ja neuroleptit ovat vaarallisia kemikaaleja.
Tottakai kehtaat mennä.
Ei tarvitse olla mitenkään sekaisin mennäkseen psykiatrille. Ihan se että tuntee esim. että toimintakyky on laskenut ja on psyykkisesti huono olo riittää. Jo se että itse kokee että voisi hyötyä psykiatrilla käymisestä riittää. Kannattaa mennä juuri psykiatrille tai sitten jos menee yleislääkärille, niin ehdottomasti sellaiselle, jolla on kokemusta/opintoja psykiatriasta.
Reseptin varmasti saapi. Ja diagnoosin.
teet itsestäsi idiootin, jos menet selittämään elämänongelmiasi lääkärille. jos menet psykiatrille sinusta tehdään tajuamattasi puolidementikko. samalla menetät mahdollisuuden terveysvakuutukseen, työmahdollisuuksia, psykiatrista rekisteriäsi voidaan käyttää sinua vastaan oikeusasioissa, mukaan lukien esimerkiksi huoltajuuskiistat, sinua ei oteta enää tosissaan missään ja jos joku saa tietää mielisairaus-statuksestasi menetät sosiaalisen uskottavuutesi läheistesi ja ympäristössäsi. oma valintasi.
Olipa hyvin tiivistetty koko "psykiatria". Noinhan se menee. Etsivät hölmöjä uhreja työllistääkseen itsensä ja mielenterveysbisneksen.
JEP. Eikös jo diagnosoitava " sairaus " ole kyseessä, jos suru on kestänyt kaksi viikkoa? Näin muistelen lukeneeni... Aiemmin raja taisi olla kuukautta. Siis että masennus dg:n voipi psyk. tehdä. Tai kai mitä muuta hyvänsä, myös lisäksi. Omaisen rakkaan kuolemasta jos ei suru tokene viimeistään kahdessa viikossa on ei terve ihminen. Näin sairas on psykiatria.
SIIS ÄLÄ MISSÄÄ NIMESSÄ MENE PSYKIATRILLE. KERÄÄ JOSTAKIN RAHAT JA MENE YKSITYISELLE PSYKOLOGILLE. -Korkeintaan petyt, ei tule sen pahempia seurauksia.
Myös yksityisen psykologin asiakkuutta kannattaa harkita tarkkaan. Vaikka sinne menisi itse ja sopisi vain juttelusta ilman subjektiivisten hoitokertomusten laadintaa niin silti siitä jää merkintä Ikuisiin hoitorekistereihin "psykiatrian" asiakkaana. Yksityinen psykologi tms. voi osoittaa parempaa kohtaamista kuin mielivaltaisella julkisella puolella, mutta jos haluatkin lopettaa käynnin hänen luonaan niin hän voi suuttua ja tehdä kostoksi ikäviä merkintöjä "hoidon" lopettamisesta.
Erittäin hyvä ja tärkeä huomio tuo psykologia-asiakkuutteen liittyvä rekisterimerkintä vaara. Suositan itse siksi aina kolmatta sektoria, joka on täysin irti kaikesta virallisesta. Samoin kostomahdollisuus on aina, vaikka olisi sovittu, että ei merkitä. Toisaalta myös yksityistä puolta sitoo velvoita tehdä merkintä rekisteriin, joten palvelutarjoajan kädet voivat olla sidottu.
Jätät pillerit pois heti kun mahdollista ja sen jälkeen menet juttelemaan jollekin ihmiselle. Muista olla armollinen itsellesi.
Kyllä apua hakea pitää! Täällä on kerrottu faktaa mitä elämän etuuksia menettää, hakemalla dg. leiman viralliselta puolelta. Myös siis mitä kaikkea vakavaa haittaa, saattaa leima tuottaa pitkälle tulevaisuudessa. Näistä asioista ei ihmisillä juurikaan ole ennalta tietoa eikä tajua.
Ei missään nimessä psykiatrille eikä psykologille! juttele ystäville ja perheellesi. Rauhoittavia tuskin tulet saamaan..nitä kun ei enää kirjoitella tiuhaan tahtiin vaikka pää olisi kainalossa. Ulkoile, syö hyvin, harrasta jotain jne. Tiedän että hyvä sanoa kun en itsekkään pysty noita tekemään mutta vältä viranomaisia. Mukavaa joulun odotusta sinulle!
Kannattaa hakeutua kolmannen sektorin paikkoihin, joissa ei ole käytössä mitään virallista, virallisia menetelmiä tai toimintatapoja. Siellä on parempi todennäköisyys tulla kohdatuksi ihmisenä, joskin huomioithan, että jotkut paikat noudattavat nekin virallista humpuukilinjaa. Joka tapauksessa et häviä mitään kokeilemalla, koska virallisia rekisterimerkintöjä ei voida tehdä.
Kiitos vastauksista. Tätä minä olen vähän jännittänytkin, että viitsiikö mennä, vaikka apua tarvitsisi aika kipeästi. Toisaalta sekään ei ole hyvä juttu jos merkinnöillä tekee itselleen vaan enemmän hallaa jatkoa ajatellen.
Joo. Valittetavasti järjestelmä on sellainen ja tulee aina olemaan, kunnes koko homma romutetaan ja tilalle syntyy tyhjästä uutta, aidosti ihmisiä auttavaa palvelua.
Tiesittekö, että psykiatrit eivät käy kollegoidensa luona vastaanotoilla juuri sen vuoksi, että he tietävät miten tuhoisaa se on oikeuksien ja yhteiskunnallisen aseman kannalta. Sitä asiaa sopii miettiä pidempäänkin.
On olemassa myös nettiterapioita. Voi oman läppärin avulla käydä sivuilla. Olen kuullut, että masennuksen hoitoon olisi hyvä nettiterapia. -Tuollaiseen avioeron jälkeiseen lamaan voisi samat vinkit sopia. -En osaa antaa osoitetta. Ehkä löydät itsekin, kun tiedät hakea. Ehkä joku osaisi tänne ilmoitaa sen.
Googlaa: masennuksen nettiterapiat
On kahdenlaisia, tarvitaan lääkärin lähete, terapiaa ohjaa terapeutti
ja
ihan omatoimisia.
Hoida itse itsesi, älä pyydä ammattiauttajien apua.
Olen hakenut ammattiapua ja se oli hyvä juttu eikä merkinnät oo haitannu mun elämää. Käyn töissä ja opiskelen on perhe ym. Terapia lähetteen saat lääkäriltä jos tarvii terapiaa. Ei kannata liian pitkälle antaa pahan olon mennä.
Terapia lähetteen ehkä saa ... julkiselta, joskus. Ei kättelyssä! Täällä ei ole lainkaan ylivaroiteltu mitä saattaa olla tulla elämässä eteen psyk. dg : n saatua, joka siis kyllä tulee, kättelyssä. Lisäisin vielä kaiken kattava ns oikeustoimikelvon henkilöhän sitä on. Sana sanaa vastaan, häviät aina. Hullun leima on ja pysyy.
Itse aikoinaan menin "pienestä" syystä hakemaan apua. Aivan liian pienestä. Terapiassa en ole ollut mutta tiedän kuinka vaikeaa sinne pääsy on.
En ole hoidon piirissä. Kadun suuresti koskaan edes menneeni ja luullut, jotakin apuja tulevan. En kokenut näin, en sitten lainkaan. Tapahtuneesta jo vuosikausia ja edelleen työelämässä olen. Onneksi ymmärsin lopettaa psyk. käynnit, nopsaan!
Oikeustoimikelvottomuudesta puhuminen on ihan yliampuvaa. Äitini hoitelee itse asioitaan, vaikka on ollut muutamaan otteeseen suljetulla. Toissakerralla kyselin, että voisko ajatella edunvalvojaa, kun mun on hankala hoitaa sen raha-asioita. Lääkäri ei pitänyt suljetulla sitä eduvanvojaa tarpeellisena ja mude on siis täysin oikeustoimikelpoinen , tosin vähän höpö.
Juu huomasin ... vaikka laitoin ns ... Kyllä näinkin voi olla. Tarkoitin myös / samalla, esim jos jokin vaikkapa jonkinlainen itse kokema " tapahtuma " terveydenhoidossa, jota on pitänyt epäasiallisena, silloin ei psyk dg : n omaavan henkilön sana ole lainkaan uskottava.
Tämän tyyppisiä seikkoja, eikä kyllä muitakaan täällä esitettyjä tullut etukäteen ajatelleeksi, tietäneeksi.