Olen tutustunut J.P.Roosin Huostaanottokirjaan ja voin suositella lämpimästi.
Huostaanottokirja
Jaakko
9957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omasta mielestäni osa oli ihan hyviä pointteja, kuten biovanhempien huomiointi huostaanoton jälkeen. Huostaanottohan on heille varmasti iso romahdus, menettävät ensinnäkin lapsen, mutta samalla usein myös monia tukitoimia. Jotkut ajatukset toisaalta vähän ihmetyttivät. Esimerkiksi, että sijaisvanhemmat haluavat jatkaa sijoitusta sen tähden, kun nämä lapsista saadut rahat muodostavat heidän tulonlähteensä. En muista tuotiinko esiin lainkaan sitä puolta, että nämä sijoitetut lapset ovat aika vaativia hoitaa. Itse ainakin haluan hoitaa mahdollisimman hyvin, enkä usko että kiintymyssuhteen luominen lapseen onnistuu jos vien hänet 8-9 tunniksi hoitoon joka päivä. Se kun on ilmankin vaikeaa. Ikävä kyllä jotain tuloa minullekin emme tulisi toimeen eikä sijoitetun lapsen saaminen olisi mahdollista. Aika sinisilmäisiä oltiin myös esimerkiksi hyväksikäytön suhteen. Sijaisvanhemmiksi myös hyväksyttäisiin huonojakin perheitä, koska heistä on niin kova pula. En väitä, etteikö joukkoon mahtuisi huonojakin, mutta syy siihen on varmasti se, että ei kenestäkään näe päälle päin millainen oikeasti on. Sanat on eri asia kuin teot, ja vaikka pride hyvä valmennus onkin, se on kuitenkin vain alle 30 tuntia ja tehtävät. Siitä voi saada irti paljon niin halutessaan, mutta toisaalta, sen aikana vielä pystyy esittää muuta kuin mitä olet ja kuka sanoo että tehtäviin vastataan totuudenmukaisesti? Oli siinä muitakin ajatuksia herättäviä kohtia vaan eipä tule mieleen. Joka tapauksessa sijaishuolto on sellainen alue, jota toivoisin tutkittavan enemmän ja ihan täällä kotimaassamme.
Niin siihen miksi huonoja sijaisvanhempia on, että tehtävä on vaativa ja uusi sijaisperhe ei varmasti hyvästäkään valmennuksesta huolimatta voi täysin aavistaa mihin ryhtyy. Paineet lapsen hyvinvoinnista ja biovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden suunnalta saattavat olla valtavat, ja kovan paineen alla ihminen saattaa käyttäytyä itselleenkin vieraalla tavalla. Huostaanottokirjahan on luettavissa netissä http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/huostaanottokirja.pdf
Olen myös tutustunut ko. kirjaan ja siitä voi olla kahta mieltä.
Jos olet biologinen vanhempi olet varmankin haltioissasi ko. kirjoitelmista, mutta sijaisvanhemmille se ei anna mitään.
Tällä J.P.Roosilla taitaa olla hiukan yksisuuntainen näkökenttä...tuskinpa hänellä kovasti onkaan ihan konkreettista kokemusta asiastaan vaan pelkkää asia tietoa siis huom, toisilta tullutta asiatietoa, mielestäni hän on totuuksien vääntelijä.
Kyllä täytyy sanoa että teos on lapsen etujen vastainen ja biovanhempia hyysäävä. Roos vetoa mm. ihmisoikeuksiin, mutta mikä onkaan parempaa ihmisoikeuspolitiikka kun lapsen etujen valvominen. Ei mikään biologisuus saa mennä lapsen edun edelle. Kyllä kauhuissani olen joskus todennut, millaisiin olosuhteisiin lapsia tehdään ja Roosin mielestä tällainen lähes eläimellisissä olosuhteissa eläminen olisi biologisuuden varjolla puolusteltavaa. Pakkosterilisaatio tällaisille olisi tehtävä etteivät lapsia pystyisi tekemään kärsimään ja yhteiskunnan harteille huollettavaksi.
Roosin teksti on sellaista kerrosteoreetikkojen sanahelinää.
..ehkä joiltain osin provosoiva, mutta hyvä! Erittäin hyvä oli osio, jossa Roos otti kantaa sijaisvanhempien pätevyyteen, ja että on pakko ottaa huomioon sijoituksia tehdessä myös huonommat sijaisperheet, koska kunnilla ei ole varaa valita sijaisperheiden vähyyden takia jyviä akanoista. Tällä palstalla tuntuu olevan aika paljon myös noita "akanoita"...
Sori kun menen asian viereen ja en ole vielä lukenut tuota kirjaa, mutta haluaisin tietää mitä Luna tarkoitti noilla "akanoilla".
Minusta lähes kaikki perheet varmasti yrittävät parastaan, mutta kuntien toki täytyisi hieman miettiä, et millaisen lapsen sijoittavat mihinkin perheeseen, eikä kiirehdittäisi sen vuoksi et perheitä on liiankin vähän.
P.S. Itse en kyllä koe olevani mikään ihmeolento ja olen sentään lastenhoitoonkin kouluttautunut ja olen silti välillä aivan pihalla. En silti tunne et perheemme olisi yhtään huonompi, kun pyrimme auttamaan parhaamme mukaan ja hakemaan apua tarvittaessa myös ulkopuolelta.
...niitä jotka eivät hyväksy homoja tai lesboja sijaisvanhemmiksi (vaikka muuten hyväksyisivätkin ko. ihmiset). Vaikka näillä ei-hyväksyjillä on aivan hyvät perustelut näkemykselleen. Tällaisen käsityksen sain tuosta alempaa.
PS. En ole kukaan noista "akanoista" (enkä myöskään Luna, vastatkoon itse puolestaan); kerron nyt tämän, niin ei tarvitse ketään alkaa sormella osoittelemaan.
Eva Aminoffin "Lapsen parhaaksi" on myös oikein hyvää luettavaa.
En ole ks. kirjaa lukenut, mutta tekijän kirjoja suositellaan sosiaalialan opiskelijoille. Eivät voi siis ainakaan täyttä puppua olla.