Kuitenkin rohjeta, elää hetkessä? Katsoa mitä tuleman pitää, silläkin uhalla. Ennen kuin aika on ja oli kun sitä ei sitten koskaan tullutkaan ja nythän sitä ei edes ole.
Kysyn vaan mies että olisko kannattanut
jäin.miettimään
52428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Tuota mietit sinä, minä ja kymmenet muut täällä.
70 vuoden kuluttua olemme viimeistään ikuisuuspölyä.. ehkä synnymme uutena hymynä toistemme silmille.. tai sitten ei
ei.
Se on hyvä, että pystyy vahvasti toteamaan ei. Olis varmaan kannattanut sanoa sille toisellekin.
Olisi. Kadun, kadun joka hetkessä, jotka uhkaavat viedä meitä kauemmaksi toisistamme. Sillon välitin ja kannoin huolta liikaa niin monesta asiasta - kuin olisi elänyt häkissä ilman ulospääsyä. Kenties toivoin sinulta jotain vastaantuloa, mitä loppujen lopuksi ei koskaan sitten tapahtunutkaan.
Niin kauan kuin henki pihisee, on mahdollista.
Olisin itse tehnyt sen vastaantulon (tai käytännössä suoran aloitteen) eräänä päivänä, mutta silloin olikin hänellä huono päivä ja jäi tekemättä.
Aika kuitenkin rientää ja elämä kulkee eteenpäin, joten pitäisi rohkaistua ja toimia. Mitä haluat?
hänet viimeksi?
Huonoja päiviä todellakin on kohdalle osunut liiankin kanssa. Tiedän, että murehtiminen ei tähänkään asti ole auttanut, joten voin jo antaa asioiden tapahtua. Ja tiedän kyllä mitä haluan. Sinut. Jos ei ole myöhäistä, tee se aloitteesi nyt. Uskon sinun vähintään aavistavan, miksi tätä toivon. Ja tapasimme viimeksi puolitoista kuukautta sitten.
pitää paikkansa.
Nyt menin hiljaiseksi.
Teen aloitteen, jos olet hän. Selvitetäänkö oletko, ja annetaan asioiden tapahtua, vihdoin?
(Olen kirjoittanut nämä kaikki kommentit sinulle, nyt alkup nimimerkki selvyyden vuoksi...)
Selvitetään ja annetaan tapahtua. Miten tästä eteenpäin?
Anna jotain vinkkejä jotka vain me tiedetään, jos mätsää voisi s-postiosoite olla jatkoa.
olla minunkin kaivattuni. Meidän tapauksessa sun pitäisi ottaa yhteyttä. On jäänyt ikään kuin sun vuoroksesi.
Tiedämme jo toistemme sähköpostiosoitteemme tai puhelinnumeromme.
Niin tiedetään. En ole kyllä lähetellyt sähköpostia hänen kanssaan muistaakseni. Puhelimella kyllä viestinyt.
Meneekö metsään siinä? 😊
S-postia olen varmuudella lähettänyt kerran tai kaksi. Puhelimella olemme viestitelleet. Aikaa on kyllä mennyt viimeisimmistä viesteistä.
Pointtini aiemmassa oli anonyymi osoite jossa voisi jatkaa tarkentavilla kysymyksillä, jos ei täällä halua...
Kerro nyt osuiko tuo viestimistapakommentti, mulla on jo seuraava kysymys valmiina 😉
hmm... voitko kertoa mistä aiheesta olet laittanut s-postia? Entä onko meillä kuinka pitkä välimatka suunnilleen?
Varsinaisesti sähköpostia olen laittanut vain yhdestä aiheesta. En sitä halua tänne laittaa - ainakaan vielä. Välimatka tällä hetkellä - jospa sinä kertoisit arviosi?
Epäilyttää siinä määrin tuo sähköposti (en muista sellaista) että taitaa olla huti tämä.
Hutin varmistus: oliko viime tapaaminen töihin vai johonkin muuhun liittyvää?
Muuhun liittyvää. Tuliko huti sitten kuitenkin???
Kyllä se vähän siltä vaikuttaa. Toinen meistä oli töissä.
Onnea matkaan tilanteesi selvittämiseen! Kirjoitit koskettavasti hänelle jollekin.
Onnea sinullekin ja toivottavasti saat kaipaamasi. Vaikutat fiksulta ja selväjärkiseltä naiselta. Nyt maate ja tääs vielä yötä vasten lämpöä ja hyvää mieltä tuntemattomalta sinulle hyvänyön suukon (poskelle) kera 😙. Kappale jotenkin sopii tähän...
https://m.youtube.com/watch?v=P9K27HvhDxA
Kiitos samoin, oli ilo kirjoitella 😙
Ps. Nyt äkkiä pois tältä palstalta! Ota yhteyttä siihen naiseen 😉
Paskapuhetta. Jos ihminen ei halua nähdä toista, tavata, törmätä, pitää yhteyttä niin silloin ei halua. Jos on ilmaissut olevansa kiinnostunu, ja toinen ilmoittaa että ei ole, niin sillon on parempi, että ei näe ihmistä, josta itse olis kiinnostunu. Jos näkee, suru asiasta kummittelee koko ajan liian iholla. Hömöjä on ne, jotka kuvittelee, että joku on olevinaan ei-kiinnostunu, mut koettaa vaan väkisin punkee sen 'pakoilijan' elämään, millon milläkin tavalla. Itteensä huijaavat vaan kun eivät kestä sitä, että joku ei ookkaan heistä kiinnostunu.
Ehkä sitten kannattaa sanoa suoraan että ei ole kiinnostunut, kun ensin antaa ymmärtää ja sitten aloittaa pakoilun. Niin semmoista ei ymmärrä.
Minä en ymmärrä semmoista, että kun alkaa hyväksymään oman epätäydellisyytensä niin toisen epätäydellisyys alkaa mietityttämään
Kyllä olis kannattanut. Olis pitänyt katsoa olisko meistä tullut mitään vai ei, antaa meille mahdollisuus. Harmittaa vahvasti...
No eipä tuo täällä selviä, kysy siltä ihmiseltä jolta kuuluukin kysyä. Jos se jäi mietityttämään.
Tuskinpa olisit mitään koskaan aikaan saanut. Sama roikotus olisi vaan jatkunut ja olisit sitten kuitenkin taas ottanut jonkun toisen.
Kuvitelmia aivan vieraasta ihmisestä.
Anteeksi nyt vain, mutta mitä vittua?
Yksi asia mitä minä VIHAAN on tämä toiselta osapuolelta kysely "oisko sun kannattanu sittenkin?"
Mitä se auttaa? Yrität vittuilla toiselle osapuolelle ja saada jonkun henkisen yliotteen että sä jotenkin "voitit tän jutun" joten lällällettelet sille toiselle osapuolelle?
MIKSI VITUSSA SÄ ET TEHNYT ASIALLE SITTEN MITÄÄN?
Eläny siinä hetkessä?
Jos henkilö katuu omia tekojaan niin ok, ei niille silti mitään mahda, mutta tällainen toisen tekojen tai tekemättömyyksien esittely katumuksen arvoisina on PASKAA.
Ainakaan keneltäkään naiselta en jaksaisi moista kuulla koska yleensä olen yrittänyt jos vain on pystynyt mutta valitettavasti osa naisista saa pissahousu-kohtauksen kun heidän pitäisi tehdä asialle jotain ITSE.
Jälkikäteen on helppo toiselle lällätellä.
Sori nainen, kuka oletkin ja vaikka tämä ei ole minulle: YOU FUCKED UP.
Mitä jos sovit itsesi kanssa että mitään ei koskaan ollutkaan niin ei tarvitse sotkea sen toisen ihmisen olemassaoloa sun omiin mietintöihis?
Eniten vituttaa passiiviset pissisprinsessat jotka eivät saa suutaan auki vaikka pallon tulisi olla heillä ja sitten vittuillaan miehelle joka on ollut vaikeassa tilanteessa kun naisen olisi tarvinnut EDES VÄHÄN näyttää vihreää valoa.
Aika vain kuluu kulumistaan ja naiset eivät osaa muuta kuin odotella sekä jälkikäteen voivotella mitä mies ei tehnyt tai teki.
Naisten kohtalo, itse mokasit, mitäs läksit.
Asiat ja ihmisetkin on joskus herkkiä. Jos on voimakas halu toimia ja tuntee tehneensä väärin niin sitten toimii, kaikki harhailee ja erehtyykin.
Sainko kuolemantuomion kun 'ajattelin ääneen' rikoksia mitä tehty minulle? Helpompi uhrata kuin selvittää se _alkuperäsyy_ miksi olen asemassani.
Tiedän en pärjää. Tämä kaivaa silti mieltäni.
Aikanaan elin hetkessä, sain ystäväksi katumuksen,
nyt kun en, tuli kaveriksi kaipaus.
Vastaukseni on sinulle, että kaipaus ja katumus eivät ole veljiä keskenään.
Tuttu kokemus. Kumpaa suosittelet?
Vaikka itse osittain kaduin ja sain nauttia pitkäaikaisista häpeän tunteista, sain myös itsevarmuutta, tyytyväisyyttä omaan rohkeuteeni ja pisteen silloiselle kaipaukselle. Muille sanoisin, että älä kadu yhtäkään selvitettyä mysteeriä ja mieltä painavan asian purkamista keskustelemalla.
Vähän vois avata miksi katumus,onko ne tyhmiä kysyä alkaako naurattaa JOS niin kasva vielä et edelleenkään ansaitse sitä.
Katumus toiseen. Onko sellasta olemassa, katua sitä mitä itse halunnu?
Jotain se toinen osapuoli näkee myös.Kuten että tyyppi ei oo käsitellyt välttämättä asioitaan aiemmasta elämästä (näkyy reaktioista menneeseen ym) eikä näin ollen pysty kiinnostumaan kyvyttömästä.
Höh voihan reaktiot em naureskelu olla huumoriaki ett tykkää toisesta on kemiaa riippuu monista
Väsymyssss?muuta vaikeeta?ohraryynit kaapista loppu?sukset tervaamatta?...........
Liian vakavat ne on että j o u tässä oon jos et nyt l.u.p.a.a. kaikkea just tavattiin lähtee....ei yhtään tyyppiä
Ei kannata hölmöillä yhtään sellaisilla asioilla.
Puhunut mistä? teistä?mitä neljän seinän sisällä teet mistä ei saa puhua?loppuuko ilma?varattu?
ettet itse olis se jota on varotettu monesti nimenomaan hölmöilystä
Minä en lukenut vastauksia tästä ketjusta lainkaan, aikaa säästääkseni, mutta aloittajalle: olen pahoillani, jos aikasi on loppumassa. Otan osaa. Minulla lienee vielä elämää jäljellä ja jos kaikki oikein pahaksi menee niin plan b on niin päätän päiväni juhla mokalla.
Enkä pelleillyt.
Siis juomalla juhla mokkaa? Kai sitä nyt helpompiakin tapoja olis. Jaa mutta eihän se mulle kuulu, juokaa te vaikka kura katriinaa.
Kyllä oikea rakkaus lähtee liikkeelle nopeasti. Kuka ei uskalla rakastaa? Ehkä ihminen jota on Rakkaudella satutettu. Mutta silloin se myös kertoo sen syyn. Elää hetkessä? Kuullostaa juuri varatulle annettuun päätökseen ettei uskalla tehdä oikeita ratkaisuja ja valinnut häntä. Kysele kuule ihan rauhassa mieheltä miksei uskaltanut ja toivot sen katuvan kun ei päätynyt sinuun. Eihän kukaan elä tulevaisuudessa tai missään muuallakaan kuin tässä hetkessä. Syyllistät miestä kun ei uskalla ja on siis raukka. No se on sun näkemys.
Ei noita jaksa kukaan lukea, plää, plää. Onkohan ihmiset oikeassa elämässä tollasia? Ei tee mieli tutustua:(
Älä viitsi kakkonen vittuilla miehelle ei se rohkeudesta ollut kiinni. Ihan muut syyt miksi minuun päätyi. Näin se vain meni eikä enään haikaile muuta. Ei ole tainnut kertoa niitä syitä mitä mulle kertoi kun vielä perään itket.
Ihminen reagoi kun sen päälle käydään.
Ehkä sitä rohkeutta olisi ollut. Mut en saanut yhteyttä sitten millään sinuun.
Aika vaikeaa on ollut, kun ei ole edes tunnistanut koskaan vaikka läheltä mennyt ohi. Tämä on varmaan jollekin käsittämätöntä miten näin on voinut tapahtua, mutta se on totta. Nyt tuntuu ettei yhtään jaksamista enää ole mihinkään. Rikkinäinen olo siitä kaikesta mitä arkisin ollut. Ensin pitäisi saada vakituinen työpaikka, koska itsestään on huolta pidettävä ja että saisi työnilon takaisin. Ei kyseessä oleva ymmärrä mitä pahaa hän on tehnyt, kun näin häntä on "autettu" kauan.
Olenhan minä rohjennutkin kerran, eikä siitä mitään tullut. pitääkö kahdesti pakitt saada ennenkö uskon??