Luin lehdestä, että terveydenhuoltoon haetaan tutkijalääkäreitä lääkäripulaa helpottamaan. Mikäs siinä, konstit käyttöön. Samalla valtion tuella tuodaan lisäetuja tk-lääkäreille: yksi ulkomainen kongressimatka ja vapaata raskaasta tk.- työstä tutkimuksen tekoa varten.
Niin lääkärithän aiemmin kiristi yhteiskunnalta palkankorotukset, ammattikunnan seuraava vaihe on
minimoida palkkaa vastaan tehtävän työn määrä, siksihän sitä muille ammattikunnille ollaan siirtämässä töitä, joista niin valitetaan joka palstalla. Terveydenhuollon suurimpana ongelmana on johtaminen, johtajat ovat lääkäreitä, jotka puolustavat henkilöstön resursseja tai ainakin pitäisi, mutta lääkärithän eivät pidä työyhteisön muiden toimijoiden puolia vaan ainoastaan omia puoliaan. Siksi työyhteisöjen yhteishenki on kadoksissa. Työyhteisöihin terveydehuollossa lääkärin ei tarvitse sitoutua, kun voi selittää kaiken sairaanhoitajien ja muiden ammattikuntien ongelmat niin isoiksi ja poliittisiksi, että heillä ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa asioihin terveydenhuollossa. Ongelmia ja vastuuta siirretään siis toisille. Toki päättäjätkin ovat osasyyllisiä resursointiongelmiin, mutta lääkärithän heidän kanssaan neuvottelevat.
Medikalisaatiosta on kirjoitettu ja tutkija katsoo että ilmiön taustalla on raha ja ahneus. Ja näinhän se on: lääkärin etiikka on rapautunut ja osin tämän peittelemiseksi tv:stä tulee lääkärisarjoja, jossa lääkärit kuvataan kaikista huolehtiviksi maailmanparantajiksi, bullshittiä!
Ammattikunnassa on jo vähemmistönä sellaiset persoonat, jotka uskaltaisivat asettaa ja ottaa esiin arkoja asioita, mistä ei puhuta.
Lääketiedekin on jo verratavissa uskontoon, jonka sakramentteja ovat nyt tulossa olevat terveyttä edistävät teknologiset välineet. Miljoona euroa=miljona tapaa pettää itseään ja kuvitella, että hyvinvointiteknologian avulla voisi todellisuudessa hyvinvointiansa edistää. Sellaiset ihmiset, jotka menevät tähän halpaan itseasiassa ovat sellaisella hyvinvoinnin tasolla, jonka preppailuun riittää teknologioiden tuomat ontot merkityssisällöt.
Niin lääkärithän aiemmin kiristi yhteiskunnalta palkankorotukset, ammattikunnan seuraava vaihe on
minimoida palkkaa vastaan tehtävän työn määrä, siksihän sitä muille ammattikunnille ollaan siirtämässä töitä, joista niin valitetaan joka palstalla. Terveydenhuollon suurimpana ongelmana on johtaminen, johtajat ovat lääkäreitä, jotka puolustavat henkilöstön resursseja tai ainakin pitäisi, mutta lääkärithän eivät pidä työyhteisön muiden toimijoiden puolia vaan ainoastaan omia puoliaan. Siksi työyhteisöjen yhteishenki on kadoksissa. Työyhteisöihin terveydehuollossa lääkärin ei tarvitse sitoutua, kun voi selittää kaiken sairaanhoitajien ja muiden ammattikuntien ongelmat niin isoiksi ja poliittisiksi, että heillä ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa asioihin terveydenhuollossa. Ongelmia ja vastuuta siirretään siis toisille. Toki päättäjätkin ovat osasyyllisiä resursointiongelmiin, mutta lääkärithän heidän kanssaan neuvottelevat.
Medikalisaatiosta on kirjoitettu ja tutkija katsoo että ilmiön taustalla on raha ja ahneus. Ja näinhän se on: lääkärin etiikka on rapautunut ja osin tämän peittelemiseksi tv:stä tulee lääkärisarjoja, jossa lääkärit kuvataan kaikista huolehtiviksi maailmanparantajiksi, bullshittiä!
Ammattikunnassa on jo vähemmistönä sellaiset persoonat, jotka uskaltaisivat asettaa ja ottaa esiin arkoja asioita, mistä ei puhuta.
Lääketiedekin on jo verratavissa uskontoon, jonka sakramentteja ovat nyt tulossa olevat terveyttä edistävät teknologiset välineet. Miljoona euroa=miljona tapaa pettää itseään ja kuvitella, että hyvinvointiteknologian avulla voisi todellisuudessa hyvinvointiansa edistää. Sellaiset ihmiset, jotka menevät tähän halpaan itseasiassa ovat sellaisella hyvinvoinnin tasolla, jonka preppailuun riittää teknologioiden tuomat ontot merkityssisällöt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.