Moikka! Olen 15-v tyttö ja pelkään että minulla on masennus. Olen nykyään yleensä alakuloinen, itken, joka päivä ja ajattelen kuolemaa. Minulla on nykyään keskittymisvaikeuksia ja yöllä en saa unta. Nykyään, kun tulen kotiin makaan vain sängyllä ja enkä jaksa tehdä mitään. Olen ahdistunut ja minua pelottaa. Minua myös pelottaa, että minulla on joku muu psyykkinen sairaus kuten skitsofrenia tai joku muu.
Ennen olin perus positiivinen onnellinen tyttö pärjäsin koulussa hyvin ja minulla oli elämä hyvin. Nyt vanhempani eroavat ja olen kohta kolmatta viikkoa kuunnellut huutoa. En jaksa tätä.
Auttakaa joku!
Ennen olin perus positiivinen onnellinen tyttö pärjäsin koulussa hyvin ja minulla oli elämä hyvin. Nyt vanhempani eroavat ja olen kohta kolmatta viikkoa kuunnellut huutoa. En jaksa tätä.
Auttakaa joku!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hommaa korvatulpat ei montaa €uroo maksa.
Moi,
ei sulla mitään mielisairautta ole!, olet ihan ymmärrettävästi masentunut ja ahdistunut kotonasi vallitsevasta tilanteesta. Olen vanhempiesi puolesta pahoillani, että eivät kykene/osaa hoitaa eroaan fiksummin. Olen itse nuoruudessani joutunut todistamaan vastaavanlaista "elämää"; isäni oli alkoholisti, ja riidat arkipäivää. Eipä ollut hääviä elää siinä perheessä, tottakai oli paha olla ja koulunkäynti kärsi.
Onko sulla vanhempiisi tai edes toiseen niin hyvät/luottavaiset välit, että voit kertoa mitä tuo heidän jatkuva riitelynsä ja huutonsa sinuun vaikuttaa. Ehkä eivät ole edes tulleet ajatelleeksi miten tuo heidän käytöksensä sinuun vaikuttaa. Olisiko sulla mummoa, pappaa, tätiä tai jotain muuta luotettavaa sukulaista kenen luokse voisit pahimmaksi aikaa muuttaa asumaan. Ehkäpä se herättäisi vanhempasi ajattelemaan myös sinun tunteitasi.
Olen todella pahoillani, että joudut kestämään tuollaista! Älä muuten välitä noista moukkamaisista kommenteista mitä tännekin välillä joku lapsellisuuttaan/tyhmyyttään kirjoittelee. "Kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia", toteaa vanha viisaus:).
Mutta muista; sinussa ei ole mitään mielisairautta tai muutakaan vikaa, reagoit vaikeaan elämäntilanteeseen aivan normaalisti! Kirjoittele tänne jos se vaikka vähän helpottaisi, tuokin huutohelvetti jossain vaiheessa kyllä loppuu. Toivon sulle kaikkea hyvää ja voimia kestää<3.
T.Amanda
En halua puolustella, mutta vanhemmilla on nyt paha olla niin kuin sinullakin ja tunnetasolla lapanen karkaa käsistä. Olet heille tärkeä ja rakas. Kun asiat heidän välillään selviää ja jos ero tulee, he eivät lakkaa olemasta sinun vanhempiasi. He pitävät huolta sinusta ja voit tavata heitä vaikka asuvat eri kodeissa.
Sinun kannattaisi saada apua jo sen vuoksi että saat nukuttua. Ei jaksa keskittyä jos on univaje ja stressi. Jutustelu ymmärtävän aikuisen kanssa olisi nyt parasta apua. Ja tavallaan jo kirjoittaminen tänne helpottaa. Älä tosiaan pahastu noiden trollien tyhmyyksistä.
Ei o siistii jos kodin ilmapiiri on hanurista. Koti pitäs olla se paikka missä safkaat ja hengaat ja lepäät, jotta jaksat kohdata maailman. Kaverit, pitkät kävelylenkit ja nukkuminen liikunnan tuoman terveen väsymyksen myötä kuntoon. Netflixi kii yhelttoist ja pää tyynyyn. Kyl sä tost nouset kun vanhempies kuvio selviää. Sit sun ei auta kun sopeutua ja marssia eteepäin. Tsemii sulle!!!
;>