Olen ollut ihastunut ehkä rakastunut yhteen ihanaan naiseen n 4 vuotta.Olen ollut pitkään naimisissa ja aion ollakkin,kuitenkin tunnen syvästi häntä kohtaan,kertokaa miten saan sen loppumaan??
Ihastunut minäkin
tuska
162650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Epäilenpä ettet mitenkään. Itse olen yrittänyt unohtaa, ja väliaikaisesti onnistunutkin, kunnes se tunne taas iskee. Olen miettinyt, perheellinen minäkin, rinnakkaissuhteeseen ryhtymistä, monia vaihtoehtoja, kunnes olen todennut, että rakastan sitten vain kun mitään muuta en voi. Joten tunne syvästi yhä edelleen ja anna elämän mennä eteenpäin, tämä on tätä elämän monimuotoisuutta.
Itse olen yrittänyt pysyä tämän ihanaisen ihastukseni kanssa puheväleissä. Oltiin samassa työpaikassa, kunnes tiet erosivat. Tyhjyys oli kuvaamaton, kun tiesin ettei tämä nainen tule käytävillä vastaan, mutta sitten tapasimme sattumalta muualla, vaihdoimme numeroita ja näin olen edes jotenkin voinut olla häneen yhteydessä, tuntuu lapselliselta, mutta tosiasia mulle ainakin on, että kun edes saa kuulla hänen äänensä joskus, kuulla kuulumiset, kuulua edes jotenkin pienenä osana hänen elämäänsä, se lievittää.Mitään varsinaista suhdetta ei ole koskaan ollut, mutta henkinen yhteenkuuluvuus on ollut aina vahva, enkä tätä tilannetta aio pilata.
On se tosiaan kummallista, että voi saavuttaa jonkun henkisen yhteyden jonkun toisen kanssa ja voi tuntea sen ihan nahoissaan! esim. mieheni kanssa ei tällaista henkistä yhteyttä ole ollut oikeastaan koskaan... on ikäänkuin vain rakastuttu, oltu kumppaneita, mutta jotain on puuttunut. Sitten säikähtää kun voi tuntea jotain voimakkaampaa tunnetasolla (ilman seksiajatuksiakaan) jonkun toisen kanssa. minäkin olen ylpeä ystävyydestäni (salaa kyllä olen ihastunutkin)erääseen ihanaan mieheen, mutta tuskin siitä tulee koskaan mitään sen enempää. Se vielä tässä on ihanaa, että voi kuvitella olevansa tärkeä toiselle ja että se toinen´kin ehkä joskus miettii lämmöllä minua...
Ihan kuin minun elämästäni...Tavattiin työpaikalla ja ystävystyttiin ja kun tuli tilanne että työpaikkaa piti vaihtaa, olin ihan kauhuissani kun luulin yhteytemme päättyvän. Onnekseni olemme väleissä yhä vaikka työpaikat on vaihtuneet. Ongelma on se että pelkään että ihastumiseni tekee minusta liian päällekäyvän ja hän saattaa ahdistua kun ei tunne samalla tavalla. Silti tahdon joka viikko kuulla hänen äänensä ja vaihtaa kuulumisia...Irti ihastumisesta pääsisi tietysti helpommin jos ei olisi missään tekemisissä ihastuksen kanssa. Mietin kauhulla sitä päivää kun hän kertoo löytäneensä elämänsä rakkauden....Tiedän etten se ole minä, ja tiedän että se särkee sydämeni ehkä pahemmin kuin kukaan tai mikään muu koskaan :(
Enpä taida olla ainut jolla on salarakas,emme kuitenkaan ole menneet koskaan sänkyyn,hyväilyjä ja suukkoja.Koemme kuitenkin yhteenkuuluvuuden tunnetta ja silti tiedämme ettemme koskaan voi elää yhdessä,tämä raastaa sisintäni,se on vain kestettävä jotenkin.
Ihana lukea, että on niitä muitakin, joilla
on kauniita ajatuksia ihastumisesta...vaikka se väärin onkin puolisoa kohtaan.
Kyllä minulla on välillä syyllinenkin olo, mutta
yritän psyykata itselleni, etten ole tehnyt kovin väärin, vaikka ihastuinkin ystäväämme.
Meillä se on jotenkin molemminpuolista, voi olla
että minä naisena ajattelen kaikkea tunteellisemmin kuin hän. Pitäisi joskus, kun on aikaa vähän kulunut, jutella hänen kanssa kunnolla, en ole ottanut yhteyttä, vaikka hän
on sanonutkin, että aina on ystävän olkapää käytettävissä, sillä olen halunnut selvittää
itse nämä asiat mielessäni, enkä ole halunnut vaikuttaa liian takertuvalta, sillä kai ne
meidän hörhöilyt pitää vain unohtaa...
olet puheistasi päätellen harvinainen mies.ja niin on nainenkin.eihän teidän tartte edes paljon taistella.jos ei oo tullut lankeemusta vielä,eiköhän jatko mene samoilla löylyillä;))))
naimisissa, onko naimisissa oleminen jokin urheilulaji,jossa pyritään saamaan ennästys aikaiseksi.
Eikö avioliiton onnistumista pitäisi mitä jollain muulla tulosmittarilla kuin sen keston pituudella.
Omat vanhenpanikin oliavat naimissa aina siihen asti (n.50v)kun isäni kuoli, mutta missään tapauksessa en sanoisi, että avioliitto olisi ollut onnistunut tai edes onnellinen päin vastoin.
Muuten kun niin ihastelet toista naista, niin mieten ajattelet vaimostasi, oletko ihastunut myös häneen? Kahteen eri naiseen ihastuminen tai olla kyllä ollenkaan kummallista, onhan monella miehellä rakastajatar. Mutta jos, et ole ihastunut vaimoosi, niin mielestäni oikea linja olisi miettiä onko nykyiselle avioliitollesi tunnepohjaista tilausta. Onhan toki muitakin syitä olla naimisissa materiaaliset syyt, tai moraaliset syyt tai vaan lasten hoidon helppous.
Mutta epäilen, ettei ihastusesi niitä tulisi hyväksymään.
Oikeesti, eihän asiaa voi noin ajatella. Ihastumisia tulee ja menee kaikilla, aivan varmasti lukuisia elämän aikana.
Jos jokaisen ihastumisen kohdalla otetaan ja vaihdetaan kumppania - koska tuntuu siltä, olenhan ihastunut ja tunnen suunnatonta hyvää tunnetta ajatellessani ja ollessani hänen kanssaan...
Ei avioliitto ole jokapäiväistä ruusuilla tanssimista, eikä pidäkään olla, mutta miksi ikinä mennä naimisiin, jos on erottava, kun hieman pahalta tuntuu...
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Minulla tosin on vain yksi ihastus, mutta kun se on ystävyydestä syntynyt ja semmoisena jatkuukin, niin ei tulisi mieleenkään lopettaa ihanaakin avioliittoa sen takia, nautin vain niistä hetkistä kun tapaamme, ihastuminen ei tarkoita sitä, että täytyisi hypätä sänkyyn, rakastan hänen luonnettaan ja ajatuksiaan...
Minun ihastus miespuoliseen ystävääni on kestänyt vasta muutaman kuukauden , tunteneet olemme jo monta, monta vuotta.
Sinun pitää vain nauttia ihastumisestasi ja
ajatella häntä lämmöllä ilman liian seksistisiä ajatuksia (jos mahd.). Minulla asiaa auttaa tämä
välillämme oleva ystävyys, meidän pieni "juttu"
lähensi meitä, mutta koska olemme kumpikin perheellisiä, niin asia ei ole edennyt sen pidemmälle, yhteydessä olemme ja näemme ystävinä melko usin, mutta siinä se . Minä yritän ottaa niistä hetkistä irti sen mitä saan ja olen
pakottanut itseni tyytymään siihen. Ehkä, jos meidän elämäntilanteet joskus jostain syystä muuttuu, niin meillä voi olla jotain...
Marsu,kuitenkin aina kun tapaa niin tunteet tulee voimakkaammin pintaan,varsinkin kun tapaamme usein,käymme saunassa yhdessä ja väliin
otamme viiniäkin.kuitenkaan emme ole sortuneet seksiin,luonteen lujuuttako vai tyhmyyttä!!.
käytte saunassa?!ei kyllä löydy sellaista miestä joka käy ihastuksensa kanssa saunassa ja jolla ei stondaa.
Etteikö stondaa, kuitenkin se on vain kestettävä ja ajateltava häntä ystävänä kun ei muutakaan voi.
se taitaa olla yksipuolista ihastumista koska nainen voi katsella sua saunassa ihan viileenä;)ei se ole tarpeeksi ihastunut,saati rakastunut.
toisen naisen kanssa saunoskelemisesta? Meillä lentäisit ukko jo järveen jos olisit minun mies.