Sama vanha juoni: 15-vuotias poika, nimittelee, kiroilee, ei kuuntele, jättää kaikki jälkensä, uhittelee, piruilee, terrorisoi perhettämme, huutaa jne. jne.
Tätä on jatkunut jo toista vuotta! Olen aivan uupunut ja hermot riekaleina. Mutta kaikesta huolimatta takaisin pistän! Eli jos poika vaikka toimii em. tavalla eikä lopeta, niin muistutan auktoriteetinrippeilläni, että en halua että puhut noin.
Jos v.. sana vilahtelee pahasti päivän aikana tai muuten käyttäydytään rumasti; tietsikan hiiri lähtee äidin töihin mukaan tai ylim. namirahaa ei tule, tai autollahakuja vähennetään jne.! Ja sekös harmittaa..ja taas riidellään!!(ja se kännykkä...;))
Toki nuori saa kiukutella ja hermostua, mutta siihen pitää ajoittain myös reagoida. Nytkin "jännitän/pelkään" kun murkku on tulossa koulusta kotiin.. Tietokone pysyy kiinni jo toista päivää, ja kaverit mesessä odottaa.. Alkaa taas se jokapäiväinen vääntäminen, vaikka kuinka yrittäisi hyvällä. Huh, huh rupeaa tuntumaaan jo pala kurkussa...Yhden asian olen oppinut: älä huuda (tai yritä olla harvemmin huutamatta), silloin nimittäin olet jo pelisi pelannut ja olet alakynnessä. Yritä rauhallisesti ja määrätietoisesti pysyä päätöksessäsi. Joskus jopa nautin kun murkkua ärsyttää määrätietoisuuteni ja rauhallisuuteni ;) Odotan niin kauan ja katson, että ne astiat on korjattu koneeseen, jos näin on sovittu. Silloin olet vahvoilla ja murkkukin tuntee, että hän ei ole se joka meidän perheessä määrää. Jos murkulle antaa liikaa valtaa, eikä riidan pelossa vaadi esim. kotitöitä lainkaan tehtäväksi, se saa hänen olonsa turvattomaksi. On kuitenkin niin paljon asioita joille ei voi mitään ja on annettava periksi. Jos kuitenkin osaa pitää tiukasti kiinni tietyistä/muutamista asioita, se riittää!!
"Mee hoitoon", jota kuulen päivittäin, varmaan on kohta ajankohtaista, sillä tällä hetkellä on vaihe, että touhu vain naurattaa. Ei voi välillä muuta kun nauraa, se muuten helpottaa...hihihihi..
Vielä yksi hyvä vinkki: heitä takas tai käyttäydy josku TOSI HASSUSTI, meillä ainakin kerran revettiin yhdessä nauramaan, ja sekös laukasi tilanteen.
Tätä on jatkunut jo toista vuotta! Olen aivan uupunut ja hermot riekaleina. Mutta kaikesta huolimatta takaisin pistän! Eli jos poika vaikka toimii em. tavalla eikä lopeta, niin muistutan auktoriteetinrippeilläni, että en halua että puhut noin.
Jos v.. sana vilahtelee pahasti päivän aikana tai muuten käyttäydytään rumasti; tietsikan hiiri lähtee äidin töihin mukaan tai ylim. namirahaa ei tule, tai autollahakuja vähennetään jne.! Ja sekös harmittaa..ja taas riidellään!!(ja se kännykkä...;))
Toki nuori saa kiukutella ja hermostua, mutta siihen pitää ajoittain myös reagoida. Nytkin "jännitän/pelkään" kun murkku on tulossa koulusta kotiin.. Tietokone pysyy kiinni jo toista päivää, ja kaverit mesessä odottaa.. Alkaa taas se jokapäiväinen vääntäminen, vaikka kuinka yrittäisi hyvällä. Huh, huh rupeaa tuntumaaan jo pala kurkussa...Yhden asian olen oppinut: älä huuda (tai yritä olla harvemmin huutamatta), silloin nimittäin olet jo pelisi pelannut ja olet alakynnessä. Yritä rauhallisesti ja määrätietoisesti pysyä päätöksessäsi. Joskus jopa nautin kun murkkua ärsyttää määrätietoisuuteni ja rauhallisuuteni ;) Odotan niin kauan ja katson, että ne astiat on korjattu koneeseen, jos näin on sovittu. Silloin olet vahvoilla ja murkkukin tuntee, että hän ei ole se joka meidän perheessä määrää. Jos murkulle antaa liikaa valtaa, eikä riidan pelossa vaadi esim. kotitöitä lainkaan tehtäväksi, se saa hänen olonsa turvattomaksi. On kuitenkin niin paljon asioita joille ei voi mitään ja on annettava periksi. Jos kuitenkin osaa pitää tiukasti kiinni tietyistä/muutamista asioita, se riittää!!
"Mee hoitoon", jota kuulen päivittäin, varmaan on kohta ajankohtaista, sillä tällä hetkellä on vaihe, että touhu vain naurattaa. Ei voi välillä muuta kun nauraa, se muuten helpottaa...hihihihi..
Vielä yksi hyvä vinkki: heitä takas tai käyttäydy josku TOSI HASSUSTI, meillä ainakin kerran revettiin yhdessä nauramaan, ja sekös laukasi tilanteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tutulta.Meillä poika kohta 17v..Olen ihmetellyt että kertaakaan en ole kirosanoja saanut silmilleni mutta kiukuttelua kyllä.Meillä ei minua käsketä hoitoon vaan miedompi vaihtoehto on nukkuun. Olen häikäilemättömästi käyttänyt kaikkia keinoja, uhkailua,lahjontaa ja kiristystä. On ollut tietsikka kiinni viikon, viikkorahoja on jäädytetty ja täytyy sanoa että aina vähän nuo toimenpiteet ovat auttaneet.Minulla on kyllä paha tapa huutaa ja kun tarpeeksi kovaa ilmoitan asian niin menee perille.Kyllä jokaisen murkkuikäisen vanhemmat tarvitsisivat mitalin jos nimittäin selviävät henkisesti kyseisestä "mankelista". Kyllä teilläkin rauhottuu aikanaan. Hyvää loppu talvea ja voimia äiti hommaan.ps. olen monta kertaa ajatellut että onko joku antanut väärän vauvan laitokselta, tuntuu että meidän lapsi ei voi olla tuollainen "pikkuhirviö" :)
synnytyslaitoksella ne antaa sen kultamurun johon rakastuu, mutta ne laittaa myös vaihtoluonteen vauvan takataskuun. ja se otetaan murkkuiässä käyttöön.
onneksi useimmat vaihtaa sen aikanaan taas alkuperäiseen.
koetaan kestää, yritetään jaksaa, ne kasvaa koko ajan
Olethan ihan varma että se loppuu aikanaan??!! ;) Nyt vaan tuntuu niin hemmetin raskaalta.
No murkku tuli kotiin ja alko hirvee huuto kun en antanut mennä koneelle. Pistin omaan huoneeseen mut huusi sieltäkin. Järkyttävää, että ei saa olla omassa kodissa rauhassa. Kauheinta on varmaan tässä sekin, että olen aina ennen tätä helv...ttiä pystynyt hoitamaan tilanteet ja lapset on totelleet. Nyt ei enää tottele kaikkea mitä sanot. Luonnollista, mutta olis pitänyt olla vähän lakeutumisaikaa että olis itsekin tajunnut tilanteen. Murkkuikä vaan alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kamalaa myöntää, mutta tunnen ajoittain vihaa ja inhoa omaa lastani kohtaan? Kai tekin joskus....
aika lailla minun samanikäiseltä pojalta. Välillä on rauhallisia vaiheita, mutta välillä samankaltaista kuin teillä. Netin kanssa on ajoittain ongelmia, nukkumaanmenoa vahdittava, kotityötkin unohtuvat. Jeps, minullekin on sanottu: "mee hoitoon" aika usein :))
Eilen oli todella vaikea päivä, kotityöt & läksyt tekemättä kun tulin töistä kotiin, eikä keskustelusta tullut mitään: äreitä murahduksia vastaukseksi. Nyt nuo "äreät murahdukset/mörähdykset" jo huvittavat, mutta eilen kiristi pahasti pinnaa. Tänään taas ihan hyvä päivä, elämä on yhtä aaltoliikettä murkun tunteiden mukaan. Kyllä nuo vihan/inhon tunteet ovat täysin luonnollisia: ihmisiähän me äidit olemme vain, vaikka välillä sitä luulee olevansa kone..
Tytär 16-v. venyttää minun hermosäikeitäni. Menestyy koulussa, ei juo ei polta - ai mistäkö tiedän? Koska ei käy missään muualla kuin mummolassa ja isänsä luona. Koulun lisäksi tietysti. Kavereita ei ole muita kuin vuotta nuorempi siskonsa.
Kävi toisella paikkakunnalla lukiossa kokeilemassa siipiensä kantavuutta, palasi jo kahden viikon kuluttua kotiin. Halusi muuttaa isänsä luo (erosimme 10 vuotta sitten), joka lupasi ottaa tyttären vastaan. Monien syiden varjolla muutto ei kuitenkaan ole onnistunut ainakaan tähän päivään mennessä. Minä annoin jo asialle siunaukseni, ajattelin että jospa tytär sieltä paikkansa löytää ja ettei ainakaan minun kieltävä asenteeni saa olla syynä muuton epäonnistumiseen.
Viimeksi eilen tytär puhui miten hän haluaisi muuttaa pois kotoa, isän luo. Sain taas kuulla kuinka kiva isä on, paljon parempi kuin äiti. Kysyinpä siinä sitten, että miksi se "kiva isä" ei sitten ole häntä luokseen ottanut vaikka tietää tytön sinne haluavan. Siihen ei löytynyt vastausta.
Tämä on nyt vaan tämmöistä. Kai minun tyttäreni pitää vihata minua oikein kunnolla ennen kuin pystyy minusta irtautumaan, näin minä tämän itselleni selitän. Ei niin etteikö minunkin kasvattajan toimissani vuosien varrella olisi ollut parantamisen varaa, mutta minkä niille tehdyille asioille nyt enää mahtaa? Ei voi muuta kuin nyörtyä, antaa anteeksi itselleen ja myöntää sen että minäkin olen vain ihminen, vaikka äiti olenkin!
Älä hyvä ihminen ajattele itsestäsi ihan alaarvoisia. Miksi muksusi on sinua halveksittava tai vihattava? Olet antanut lapsellesi elämän ja olotilan johon ei kaikki pysty vaikka haluiskin. Älä aliarvioi itseäsi.Tuntui tosi pahalle lukea juttuasi , mutta jaksamista sulle, sillä tiedän että hyvä isä on hyvä jos vaaleanpunaisten lasien läpi heitä tuijottaa. Toivottavasti isukki ottaa tytön avautus hänenkin silmät ja sinä saisit voimaa omaankin elämääsi.
Kiitos kommentistasi, jotenkin helpottaa heti kun joku vaivautuu lukemaan ja vastaamaan!
Nämä asiat murrosikäisen kanssa kun joskus paisuvat ihan liian suuriksi yksin kantaa.
ärsyttäviä...
Kiitos kultaseni...Olet huomannut meidätkin.
Luuletteko että tämä kasvaminen meillekään helppoa on? Yhtäkkiä ulkonäkö muuttuu ja itteasiassa kaikki muuttuu. Isä tulee hermostuneeks seurassa ja tuntuu että vaikka ei ois mitään tehnykkään nii ei siltikään luoteta. Yhtäkkiä äiti vaatii hulluna kotitöitä vaikka aikasemmin ei oo tarvinu tehä mitään ko on ollu nii pieni. Koulussa kaikki muuttuu vaikeaks ja aletaan joka kantilta oottaan että tekisin jotain järkevää. Ja vielä kaikki rakkausjutut. Tunteen myllertää päässä yhtenä solmuna ja välillä ei tiedä että elääkö vaiko kuollako (( Kyllä, jokainen murrosikäinen ajattelee itsaria jossain vaiheessa ))Ja siinä pitäis olla vielä aurinkoinen ihana lapsi jota vanhemmat rakastaa tosi paljon ja kaikki tehään just samalla sekunnilla ko äiti sormia napsauttaa.. Vaikeinta tämä meille on uskokaa tai älkää!
aina olla kivaa?
selatessani viestiäsi jotka nimimerkilläsi on kirjoitettu huomaan ettei sulla ole antaa yhtään positiivistä ajatusta....Mikä sua mättää? Jos sun on paha olla älä pura sitä viattomiin ihmisiin. Kävele peilin eteen ja kuulostele sekä katsele mistä pollaa puristaa!!
Me mutsit ei vain aina ehditä oottamaan. Pitäs tapahtua just ja kun te tenavat haaveilette ja katse´lette olemattomia negatiivisia juttujanne meillä joskus palaa pinna, mutta luvataan molemmat parantaa vähän tavoistamme, jookosta?
joo yritetään! :) ymmärrystä molemminpuolin!
Ne murkkujen raivarit kannattas äänittää. ja antaa heidän kuunnella sitten kun ovat rauhoittuneet. Sitten siitä käyttäytymisestä pitäs keskustella ja saada murkku häpeämään käytöstään.
Kokemuksesta tiedän että murkkujen kanssa ei kannata riidellä. Pitää muistaa että itse on aikuinen ja toinen vasta lapsi. Mutta pitää myös olla tiukka säännöistään, eikä saa päästää penskoja hyppimään silmille.