No Äijähän se lompsii töistä kotiin, silmät punaisina. Hilut kilisee ja Äijä vapisee. Kuulepahan käytävähän kumman laulun, naapurin Reiskahan se siellä laulaapi Rentun ruusua. Voi Reiskaa, minkä teit Äijä manaa ja avaa pahojen aavistuksien vallassa ovensa. No siellähän sitä lauleskellaan Äijän olohuoneen matolla. Reiska kyntää ja nuori vaimoke on varpaat kippuralla. Voisit kyllä joskus laulaa muitakin lauluja, Äijä toruu Reiskaa ja nakkaa kassinsa eteisen naulakolle. Silittää pikkuista kissinmirriä ja kynsii varsin itseään sieltä, mihin aurinko ei useinkaan paista, tai jos paistaa niin sitten on mennyt pippurit poskelleen. Halpa oli tuo mattoparka, mutta kovin siitä tykkäsin, Äijä tuumaa.
Äijän mentävä on. Asteleepi taloyhtiön saunahan ja siellähän loisteputkilamppujen taianhohtoisessa valossa pyllistelevät täysikuina Pirre ja hänen tyttärensä Hillevi. Hyvät päivät toivottaapi Äijä ja pistää jonkun lauseen säästä taas vaihteeksi. Tästäkös Pirre ja tytär kovasti lämpenevät, heittäen juoksevat ovelle, lukkoon pistävät ja Äijän väkipakolla ottavat. Luojan lykky, ettet maalle jäänyt, Pirre huokaisee ja jalat täristen jatkaa lattialaattojen siivoamista. Eipäs tällaista kyllä kestä kuin kerran vuodessa, Hillevi parkaisee. Sysääpi Äijän syrjään ja alkaa harjata seinälaattoja. Ulkona mouruaa kissa, muttei kauaa.
Nyt on otettava polkupyörä, Äijä tuumaa ja syöksyy housuja napitellen pyörävarastoon. Joskus tuulee ja pahasti ja niin juuttuu Äijä toviksi pyörävarastoon. Ryminä käy ja pinnat katkeilevat, vaan lopulta tuo kylmäpäinen naapurin Anna sentään romppeensa korjaa ja jättää Äijän rauhaan. Ei ole luojaa olemassa, Äijä tuumaa ja pyöränkumia hopusti paikkaa. Aurinko on kuulkaas korkealla, loistaapi jopa kirkkaasti. Ei kestä sitä kauaa silmäillä, kun päässä alkaa viirata.
Äijä lähtee ja niin vaan polkee kohta neljättä vuorokautta. Välillä laskee kaunis aurinko ja välillä nousee kaunis aurinko ja usein pysähtyy auto tienposkeen ja sieltä juoksee milloin Irma, milloin Ulla. Äijä polkee ja polkee, mutta ei ole luonnon henget nyt Äijän puolella. Äijää viskotaan ja kaulitaan. Käypi säpinä ja kuuluu kirkuminen kuin lokeiksi uhkaisivat muuttua nuo Nannat ja Ellut. Herraa hyvää kiittäkää, soi autoradiossa ennen kuin takavalot katoavat.
Lopulta tuleepi isonkin oloinen merilätäkkö vastaan. Äijä polkeen veteen ja lähtee uimahan.
Vaan nyt alkaapi olla Äijä lopussa ja niin taitaa tarinammekin olla.
Äijän mentävä on. Asteleepi taloyhtiön saunahan ja siellähän loisteputkilamppujen taianhohtoisessa valossa pyllistelevät täysikuina Pirre ja hänen tyttärensä Hillevi. Hyvät päivät toivottaapi Äijä ja pistää jonkun lauseen säästä taas vaihteeksi. Tästäkös Pirre ja tytär kovasti lämpenevät, heittäen juoksevat ovelle, lukkoon pistävät ja Äijän väkipakolla ottavat. Luojan lykky, ettet maalle jäänyt, Pirre huokaisee ja jalat täristen jatkaa lattialaattojen siivoamista. Eipäs tällaista kyllä kestä kuin kerran vuodessa, Hillevi parkaisee. Sysääpi Äijän syrjään ja alkaa harjata seinälaattoja. Ulkona mouruaa kissa, muttei kauaa.
Nyt on otettava polkupyörä, Äijä tuumaa ja syöksyy housuja napitellen pyörävarastoon. Joskus tuulee ja pahasti ja niin juuttuu Äijä toviksi pyörävarastoon. Ryminä käy ja pinnat katkeilevat, vaan lopulta tuo kylmäpäinen naapurin Anna sentään romppeensa korjaa ja jättää Äijän rauhaan. Ei ole luojaa olemassa, Äijä tuumaa ja pyöränkumia hopusti paikkaa. Aurinko on kuulkaas korkealla, loistaapi jopa kirkkaasti. Ei kestä sitä kauaa silmäillä, kun päässä alkaa viirata.
Äijä lähtee ja niin vaan polkee kohta neljättä vuorokautta. Välillä laskee kaunis aurinko ja välillä nousee kaunis aurinko ja usein pysähtyy auto tienposkeen ja sieltä juoksee milloin Irma, milloin Ulla. Äijä polkee ja polkee, mutta ei ole luonnon henget nyt Äijän puolella. Äijää viskotaan ja kaulitaan. Käypi säpinä ja kuuluu kirkuminen kuin lokeiksi uhkaisivat muuttua nuo Nannat ja Ellut. Herraa hyvää kiittäkää, soi autoradiossa ennen kuin takavalot katoavat.
Lopulta tuleepi isonkin oloinen merilätäkkö vastaan. Äijä polkeen veteen ja lähtee uimahan.
Vaan nyt alkaapi olla Äijä lopussa ja niin taitaa tarinammekin olla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
:-D
Parodiaa vai todelliset kykysi????
Paljon parantamisen varaa. Yrittäisit edes.
Varsinkaan kun et osaa esittää ikinä perusteluita, monikasvoinen kurpitsamme.
Aika fiksukin jopa.