Nyt pelottaa oma päävärkki

Mikä hitto mun on. Vielä vuosi sitten olin suorastaan ahdistunut ja tuskainen pitkän yksinäisyyteni vuoksi. Nyt tilanne on mennyt milteipä siihen, että en edes halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Pelottaa muut ihmiset. Pelottaa tämä muutoskin. Miten voi yhtä äkkiä olla helekutin hyvä olla ja nyhjätä vaan itsekseen, kun vielä hetki sitten tuntui että kuolen seuran puutteeseen. Persoonaltani olen alun perin OLLUT seurallinen ja kontaktia helposti ottava. Mitä mulle oikein on tapahtumassa? Onks tämä jokin tavallinenkin kuvio yksinäisyyden tiellä... tai jotain...
856
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

On hyvä positiivista, että sinulla on hyvä olla, mutta jos erakkous alkaa olla este työlle, asioimiselle ja syytä huolestua.
Älä siitä huolimatta linnoittaudu neljän seinän sisään.

Äänestä
  • Sitä vaan kait jotenkin herkistyy ja kyllästyy tuntemattomienkin ihmisten juttuihin. Ennen osasin ajatella että tuollakin narisijalla on jokin muukin ongelma, kuin mistä jurisee. Semmoiseen vaan yritti suhtautua järkevästi ja jopa vähän huvitti. Nyt ottaa pattiin, harmistun ja tympääntyneenä vetäydyn. Ajattelen että ihmiset on pääsääntöisesti paskoja ja ilkeitä.

    Mukavasti omissa oloissa alkanut kauppareissu menee keturalleen jonkun paskaääliön takia. Yks päivä menin fillarilla kaupan pihaan. Näin kun pyörätelineen päätypaikka vapautui just. Hyvä. Pistän pyöräni siihen, kun siitä on helppo täydessä lastissa sitten lähteä, pakata kimpsut takakoriin, pussi ohjaustankoon ja avata lukko.. Jopa tulee yks ämmä pyörällään ja rupee mariseemaan että aina laitetaan pyörä joka toiseen paikkaan!

    Vittu! Ne telineet on varmaan siltä ajalta kun pyörät oli jopoja tai jotain kapeita, eikä kellään ollut mm. koreja lisävarusteina, eikä ollut vaihdepyörien vaijereita sotkeentumassa... jne... Onkohan pyörät esim. ohjaustangoiltaankin leveämpiä kuin ennen vanhaan.

    Joka toisessa paikassa tosiaankin oli pyörä. Vitunko minä sille mahdan. Olisi se ämmä itse yrittänyt tunkea oman munamankelinsa sinne väliin. Eipä olis onnistunut, kun kaikissa oli ne koritkin, eikä muutenkaan. Ja minkä mä sillekään mahtaisin että ihmiset menee ja tulee pyörineen eri järjestyksessä, vaikka mahtuisikin ripirinnan. Ei autopaikkojakaan pystytä sen akan mallin mukaan täyttämään.
    Ämmän perkele pisti sitten oman fillarinsa läheiseen typötyhjään telineeseen, mut pakko oli vaan aukoo mulle päätään. En muuten muista tai huomioinut pistikö päätyyn vaiko vaik keskelle sitä telinettä.
    Olen kyllä samaisessa paikassa nähnyt kun joku on parkkeerannut rollaattorin pyörätelineen eteen. No, semmoista sattuu.
    Voinhan minä tietysti jättää vastaisuudessa pyöräni sen oman jalkansa varaan sivummalle, jotta nämä viisaat ja ihanat eivät häiriinny. Väistän ja vetäydyn!
    Jaa juu. Ja sitten taiteilla pyörän pystyssä pysymisen eteen kun tungen lastia kuormaan. En minäkään enää mikään liian nuori, ketterä ja vahva ole.
    Tää oli vaan yks esimerkki totaalisesti tuntemattoman ihmisen mulkkumaisuudesta. Ei mun elämäni tuohon kaadu, enkä saa paskahalvausta vaik kaikki ei mene aina mun mieleni mukaan. Yksikseni olen, ketään en häiritse. Riittääkö se. Ei riitä. Siitä saa oudon- tai jopa hullun maineen lopulta.

    Äänestä

Älä jättäydy yksin.

Äänestä
  • Taitaa olla aika harvassa ne jotka tekevät sen ihan tahallaan. Elämä on....

    Äänestä

Näin kävi mullekin viime kesänä, yhtäkkiä tuska yksinäisyydestä muuttui mielihyväksi ollakin mieluummin yksin ja kyllä, ihmiset on pääosin ilkeitä ja kaupassa käynti on riskihommaa. Kirjoittelen välillä täällä omasta eristäytyneestä elämästäni, kiinnostipa ketään tai ei niin se on terapiaa itselleni :)

http://kylahullun-erakon-paivakirja.blogspot.fi/

Äänestä
  • Vai tuli isäntä pirttiin rupattelemaan. Vieläkö joku kiistää että naisilla on helpompaa löytää seuraa?

    Äänestä

Tosi siistii olla itekseen. Yksin. Ominpäin.

Näin on hyvä!

Äänestä

Havainnointisi on saavuttanut kyllääntymispisteen ja olet vetänyt mielestäni erittäin arvostelukykyisen johtopäätöksen koskien lajiamme. Suosittelen suunnittelemaan liikkumista järkytysten minimoimiseksi. Päivällä virka-aikana on suht turvallista kun rollaattoreja sentään pääsee karkuun.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


AllInOne kirjoitti:

Mikä hitto mun on. Vielä vuosi sitten olin suorastaan ahdistunut ja tuskainen pitkän yksinäisyyteni vuoksi. Nyt tilanne on mennyt milteipä siihen, että en edes halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Pelottaa muut ihmiset. Pelottaa tämä muutoskin. Miten voi yhtä äkkiä olla helekutin hyvä olla ja nyhjätä vaan itsekseen, kun vielä hetki sitten tuntui että kuolen seuran puutteeseen. Persoonaltani olen alun perin OLLUT seurallinen ja kontaktia helposti ottava. Mitä mulle oikein on tapahtumassa? Onks tämä jokin tavallinenkin kuvio yksinäisyyden tiellä... tai jotain...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu