Hankala puokki

Pahin virhe mitä voit tuollaisissa tilanteissa tehdä, on tulla alas satulasta. Sillä tavalla hevonen vain oppii, että temppuilemalla saa ratsastajan pois selästä, ja tilanne vain pahenee. Pysy satulassa! Tietenkin, jos hevonen alkaa hyppiä hengenvaarallisen korkealle niin että on vaarana kaatua selälleen, tilanne on toinen, mutta silloinkin on pienempi paha kääntyä takaisin kuin laskeutua satulasta.

Jos ehdit huomata millä hetkellä se aikoo hypätä pystyyn, vedä sen "pää syliin" jyrkästi alas johtavalla ohjalla ja kallista painoasi voimakkaasti samaan suuntaan. Silloin sen on vaikea ottaa tasapainoa takajaloilleen, joten se pitää etujalkansakin mieluummin maassa. Jotkut hevoset osaavat hypätä pystyyn siltikin, mutta moni hevonen toteaa, että hyppiminen käy hankalaksi jos turpa osoittaa ratsastajan saapasta kohti.

Voit myös kokeilla mitä tapahtuu jos koetatkin peruuttaa ohi hankalista paikoista. Pysy satulassa, mutta käännä hevonen ympäri ja peruuta kunnes hankala paikka on ohitettu. Hevonen saattaa vastustella tätäkin, mutta jos tarve vaatii, voit napauttaa sitä raipalla terävästi etujaloille ellei se muuten tottele. Kokeile välillä, esim viiden tai kymmenen askeleen välein joko se suostuisi kulkemaan etuperin sinne minne haluat sen menevän, ja jos ei, niin uudestaan heppa ympäri ja matka jatkuu peruuttamalla. Jokainen peruutuskerta on viisi askelta pidempi kuin edellinen. Peruuttaminen on raskasta hevoselle, ja se tajuaa ennemmin tai myöhemmin pääsevänsä vähemmällä vaivalla jos tekee jo pyydettäessä niin kuin ratsastaja haluaa.

Jos se alkaa peruutella omin päin ja alkaa pyrkiä ojia kohti, voit ohjailla sitä niin kuin tekisit etuosakännöstä. Jos siis se alkaa peruuttaa ja takapää alkaa kääntyä oikealle ojaa kohti, aseta se oikealle (tai käännä päätä ihan kunnolla, tarpeen mukaan), ja siirrä oikeaa pohjetta taaemmaksi. Voit vaikka potkaista jos tarvitsee, ja ellei sekään auta, nappaa raipalla takalistolle. Pääasia on, että se takapää kääntyy pois päin ojasta.

Ja kun hevonen käyttäytyy hyvin ja lähtee kiltisti eteenpäin, kehu sitä kovasti.

Saatat joutua toistamaan nämä taistelut useitakin kertoja ennen kuin hevonen tajuaa että olet tosissasi ja ettei temppuilu enää käy päinsä, mutta älä luovuta. On hevosen asia antaa periksi, ei ratsastajan!

Kiitoksia, iivari, sain tuosta kommentistasi päivän naurut! Hötölästäkö olet tänne eksynyt? Siellä ainakin mainostetaan juuri tuollaisia mainitsemasi kaltaisia typeryyksiä. Maasta käsin sitä ja tätä... Ja yleensä se touhu on täysin turhaa siinä vaiheessa kun hevonen käy hankalaksi ratsastaa. Hevonen voi kunnioittaa ihmistä joka seisoo maassa, mutta kun sama ihminen kapuaa satulaan, se kunnioitus katoaa oitis. Sitten nämä maastakäsinhössöttäjät ovat huuli pyöreänä, että mitäs nyt tehdään kun porkkana kepin nenässä ei saakaan hevosta liikkeelle, tai korvaan kuiskutellut iltasadut eivät saakaan hevosta pysähtymään maastossa.

Kiitos vaan, iivanaisohepo, mutta arvostan enemmän Lampinajadin ja Mörrinkäisen neuvoja kuin sinun maastakäsin puheitasi. Lampinajadi on jo tunnettu hyvistä ja toimivista neuvoistaan, samoin Mörrinkäinen ja Kasiro joka ei ole ainakaan vielä kommentoinut asiaa.
Lisäksi voin kertoa että hevoseni seuraa kyllä ja pysähtyy ja kääntyy kun olen jalkaisin sen kanssa kentällä, joten " maastakäsin " toimii, mutta selästäkäsin silti ei. Sanoinhan että kentällä ei ole ongelmia, olen sitten maassa tai selässä, vain maastossa.
Ja Lampinajadille kiitokset, kokeilen neuvoasi vielä tänään.

Kiitoksia, Angillian. Kerrotko sitten miten meni?

Hyvin tehty! Loppujen lopuksi on saman tekevää miten päin siitä mennään eteenpäin - etuperin, takaperin vai sivuttain - kunhan mennään! Hyvä juttu oli sekin, että menitte siitä useamman kerran, niin hevonen tajuaa että siitä tosissaan mennään eikä meinata, ja ettei se ollut vain se yksi kerta kun siitä on mentävä. Oikein hyvä!

Hevoselle saattoi tehdä hyvääkin että sen takaset joutuivat ojaan. Nyt se luultavasti hoksasi, että niinkin voi käydä. Riippuu hevosesta meneekö viesti perille kerrasta vai joudutko käymään saman taistelun useampaankin kertaan, mutta toimit vain samalla tavalla kuin viimeksikin, niin se kyllä jossain vaiheessa huomaa ettei kannata alkaa pelleillä.

Jatka vain samaan malliin, pärjäät hienosti!

Moiskis taas: Hevoseni toimii nyttemmin " hyvin." Se menee kyllä joka paikkaan minne haluankin sen menevän mutta kun se ennen pysähtyi ja kieltäytyi menemästä niin nyt se alkaa poukkoilla. Kuin painaisin voimakkaasti pohkeilla samalla kun pidätän voimakkaasti ohjilla. Kuitenkin pohkeet ovat lähes irti ja ohjat löysällä. Uhh..
No, en valita, se menee kuitenkin eteenpäin mutta tuntuu hullulta.
Mutta tiedoksi vain että tälläistä tällä haavaa.

Hei, Angillian! anteeksi kun vastaan näin myöhään, olen töissä enkä aina pysty tänne kirjoittelemaan vaikka haluaisinkin.

Mutta asiaan. Mitä tarkoitat "poukkoilulla"? Vetääkö se siis itsensä kasaan, teputtaa melkein paikallaan ja tuntuu kuin se voisi lähteä lentoon millä hetkellä hyvänsä (omani teki tätä aikanaan saman tapaisissa tilanteissa), vai alkaako se ihan hyppiä johonkin suuntaan?

En tiedä mikä tuohon auttaa sinun hevosesi kanssa, kun meillä se oli vähän päivästä kiinni. Joskus oli parempi vain pitää ohjat löysällä ja pohkeet irti ja antaa sen teputtaa, joskus auttoi kun sille alkoi jutella rauhallisella äänellä, toisinaan taas se rentoutui kun sitä silitti jostain läheltä säkää. Joskus oli vedettävä ohjat kunnolla kireälle vaikka pohkeet oli samaan aikaan pidettävä irti... Pienikin hipaisu pohkeella saattoi saada sen "räjähtämään käsiin" silloin kun se oli sillä tuulella.

Mutta omasi kanssa voisit kokeilla joko rauhallista juttelua ja silitystä, tai jos tuntuu että heppa pysyy käsissä, kokeile ratsastaa hiukan enemmän eteen niin että askel hiukan venyisi. Sekin usein auttaa rentoutumaan jos hevonen on vetänyt itsensä kasaan kuin haitarin. Jos se alkaa loikkia pohkeen kosketuksesta, kokeile äänikomentoa. Maiskuta sille tai vain sano jotain sen tapaista, että "eteen!" tai "alapas mennä siitä", tai jotain muuta, mihin se sitten onkin tottunut.

Uskoisin, että se siitä rauhoittuu, kunhan ehtii tottua muuttuneisiin pelisääntöihin. Nyt sitä vielä harmittaa ettei se enää olekaan se joka sanelee miten toimitaan.

Nyt vain sitten paljon maastoilua, ja jos mahdollista, tee siitä hevoselle mukavaa. Tarkoitan, että jos hevosta tuntuu laiskottavan, anna sen vain jolkotella hiljakseen löysin ohjin äläkä suotta vaadi siltä sen enempää. Jos menette ravia ja hevonen hiukan hidastaa, voit vaikka siirtyä käyntiin joksikin aikaa (Meillä poni pyysi pienellä hidastuksella lupaa siirtyä hitaampaan askellajiin). Silloin sen ei tarvitse tehdä enempää kuin se on halukas tekemään, mutta silti se tekee niin kuin sinä haluat. Jos taas menohaluja riittää, anna sen juosta, jos maasto sallii. Voi toki olla, että teet muutenkin niin, mutta jos et, kokeile miten hevonen reagoi. Kaikilla hevosilla näin ei välttämättä voi tehdä, mutta meillä se toimi oikein hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Uihhh... Se ikäänkuin laukkaa lähes paikallaan, tosiaan ihan kasassa ja minusta tuntuu kuin istuisin ruutitynnyrin päällä jonka sytytyslanka jo palaa. Juuri sitä lentoonlähtöä minä pelkään. Siksi en ole uskaltanut patistaa sitä eteenpäin, pelkään että se lähtee käsistä.
Olen jutellut rauhallisesti mutta ei auta. Kokeilen tuota silittelyä kun taas menen, katsotaan mitä sitten tapahtuu, toivottavasti pysyn kyydissä jos se päättää lähteä.
Jos nyt menee pieleen niin odotan että tulee paljon lunta ja annan sen juosta paksussa lumessa pellolla. Vai onko se pahasta?
Ja kiitos taas neuvosta.

Tiedän tunteen... Kun hevonen tekee noin, siinä on syytäkin olla varovainen. Kokeile silitystä, ja kun silität, pidä sekin ohja tuntumalla millä silität. Sillä tavalla saat ohjat takaisin välittömään tuntumaan jos tarvitsee. Voit myös kokeilla mitä se tekee jos annat sille jyrkästi alas ja sivuun johtavan ohjan jompaan kumpaan suuntaan, ja pari kolme askelta myöhemmin toiseen.

Mutta jos hevonen käyttäytyy tuolla tavalla aina kun menet maastoon, sitä alkaa miettiä, saako se ruuasta liikaa energiaa. Joskus taisi olla puhettakin siitä annatko sille väkirehua, mutta kun en nyt millään muista. Joka tapauksessa jos se sitä saa, sitä voisi vähentää kokeeksi. Edelleen, kun liikutat sitä, voisit ensin juoksuttaa sitä niin että se saisi pahimmat höyryt purettua jo ennen kuin kiipeät selkään, ja kun se alkaa rauhoittua, lähdet sitten vasta ratsastamaan. Ensin kentälle, ja teet siellä mitä teet, normaali ratsastus, ja vasta sen jälkeen maastoon.

Sanoit kyllä, että kentällä käyttäytyy hyvin, mutta tuntuu sillä silti virtaa riittävän, kun jaksaa noin toheltaa maastossa.

Kunhan lunta tulee, vie kaikin mokomin heppa hankeen juoksemaan. Moni tekee niin vaikkei hevosen kanssa ongelmia olisikaan. Ei se ole ollenkaan huono juttu, kunhan voi luottaa siihen että pohja lumen alla on tasainen.

Se saa vain yhden desin kauraa aamulla ja toisen illalla. Ja nekin vain siksi että saan annettua kalkit ja vitamiinit ja kivennäiset. Muuten vain kuivaa heinää.
Maastossa se kulkee muuten hyvin ja rauhallisesti, mutta sitten yhtäkkiä alkaa pomppimaan, aina eri paikassa. Aluksi ajattelin että se haluaa tallille missä muut hevoset on mutta se tekee samaa riippumatta siitä mihin suuntaan mennään tai kuinka kaukana talli on. Eikä se tee sitä joka kerta, mutta usein kuitenkin.
Silittely ei auttanut mutta liian jyrkkä pohkeenväistö vuorotellen oikea ja vasen kylki edellä auttoi jonkin verran, sillä ei ilmeisesti ollut aikaa miettiä tekemisiään. Tai ehkä se vain kyllästyi väistöihin kun alkoi mennä paremmin.
Kysyin läheiseltä maajussilta saanko mennä hänen pellolleen talvella kun tulee reilusti lunta ja hän antoi luvan. Se pelto on valtava joten painukoon ruuna niin paljon kun jaksaa, sitten nähdään kuka on kuka.

Jätin kaurat kokonaan pois mutta samalla lailla se vieläkin käyttäytyy. Kivennäiset ym ripottelen heinien päälle. Pitäisikö nekin jättää pois?
Se taitaa vaan tykätä temppuilusta. Nyt olen tuplannut liikunnan ja eräs kaverini alkaa myös ratsastaan sillä, jos sillä on liikaa energiaa niin luulisi senkin joskus loppuvan.
Kunhan lunta tulee tarpeksi niin kokeilen sitä peltoa.

Kauanko se on nyt ollut ilman kauraa? Joskus voi kestää viikonkin ennen kuin näkee kunnolla onko sillä vaikutusta asiaan vai ei.

Mitä ne kivennäiset sisältävät? Siis että onko se pelkkää kivennäistä, vai jotain rehua jossa on mukana kivennäiset ja koko joukko muita juttuja, esim kauraa, ohraa tms? Tarkista mitä se sisältää, ja jos siinä on väkirehuksi laskettavia ainesosia, voit kokeeksi jättää nekin pois. Toisaalta jos hevonen saa sitä "lusikallisen päivässä", sillä tuskin on ratkaisevaa merkitystä vaikka se sisältäisikin väkirehua. Melkein sama kuin antaisi hevoselle neljä yksittäistä kauranjyvää päivässä.

...mutta jos ripottelet kivennäiset kuiviin heiniin, eikö ne varise heinien läpi suoraan maahan?

Hyvä juttu liikunnan suhteen, kunhan muistat varoa ettei sen lihakset kipeydy, jos liikunnan märää kasvaa äkillisesti kovin paljon.

Mistä tulikin mieleen, että tarkista varmuuden vuoksi, ettei sillä ole kipuja selässä, ellet ole sitä jo tehnytkin. En usko että on, silloin se loikkisi kentälläkin eikä vain maastossa. mutta tarkista silti, niin on sekin sitten poissuljettu vaihtoehto.

Temppuileeko heppa maastossa silloinkin jos on taluttaja mukana?

10 pv ilman kauraa ja kivennäisissä ei ole muuta. Kun jätin kaurat pois niin annan heinät kostutettuina joten kivennäiset tarttuu niihin. Ainakin on hyvin mennyt.
Ell on tarkastanut hevosen kokonaan, suun, selän, niskan, jalat, missään ei ole kipuja.
Se ei temppuile joka päivä vaan aina välillä, yleensä kerran, pari viikossa. Ja aina maastossa ja aina eri paikassa. Taluttajan kanssa en ole kokeillut koska en tiedä etukäteen milloin se aikoo temppuilla, mutta pari kertaa oli mukana toinen ratsukko, silti sama juttu.

Ok, siinä ajassa pitäisi kyllä jo näkyä jos kauralla olisi vaikutusta. En näe tarvetta jättää kivennäisiä pois.

Hmm... Minulla alkaa käydä neuvot vähiin, mutta yksi juttu tuli vielä mieleen. Jos teillä on kunnollinen kenttä tai maneesi, joku paikka missä voi kunnolla ratsastaa, kokeile vaikuttaako mitenkään, jos alat "koheltaa" sen kanssa, ihan vain kentällä, sanotaan pari kertaa viikossa. Normaalit lämmittelyt ja veryttelyt, mitä nyt sen kanssa teetkin, mutta kokeile vaikuttaako sen maastokäyttäytymiseen, jos alat kentällä tehdä mahdollisimman nopeita nopeuden- ja suunnanmuutoksia. Ensin käyntiä, sitten yhtäkkiä reippaaseen laukkaan, äkillinen pysähdys, tiukka käännös johonkin suuntaan ja taas välittömästi reippaaseen laukkaan. Nopea hidastus, äkkikäännös jonnekin, vaikka kokonaan ympäri, ravia eteenpäin, seis, välittömästi pysähdyksen jälkeen laukkaan ja muutaman askeleen jälkeen suoraan käyntiin. Sen sellaista. Sekaan voi laittaa puomeja tai kavaletteja, pieniä esteitäkin jos heppa pysyy käsissä. Anna sille paljon tekemistä sekä fyysisesti että henkisesti, jotakin mikä vaatii siltä tiukkaa keskittymistä ja nopeita reaktioita siihen mitä ratsastaja tekee. Jos se saa ns. temppuilla kentällä ihan luvan kanssa, se ei ehkä koe tarpeelliseksi temppuilla maastossa. Meillä poni tykkäsi kovastikin näistä leikeistä, ratsastuksen ei tarvitse aina olla niin kurinalaista. Hevosetkin tarvitsevat huvittelua ja mielenvirkeyttä, vaihtelua arkeen, toiset enemmän, toiset vähemmän, ja jos ne eivät luvallisesti saa sitä tarpeeksi, ne saattavat alkaa etsiä sitä ilman lupaa ja purkaa sitä sitten pelleilyyn ratsastajansa harmiksi.

En tiedä auttaisiko tämä sinun hevosesi kanssa, mutta saattaisi auttaakin. Sitten kun hevonen on hyvin liikutettu kentällä, pieni maastolenkki lopuksi, vaikka vain kortteli ympäri. Jos lenkki menee hyvin ilman temppuilua, niin sitten heppa talliin hemmoteltavaksi. Jos loikkii, kierrä kortteli uudestaan kunnes menee kiltisti lenkin loppuun. Sitten kun pienet lenkit sujuvat ilman konstailuja, voit seuraavaksi kiertää pari korttelia. Miten siellä nyt tiet kulkevatkin.

Pikaratkaisuna tekisi mieli sanoa, että ravauta sitä raipalla kun se alkaa temppuilla, mutta jos se on jo muutenkin kuin lentoon lähdössä, sen löytää todennäköisesti kuusta, jos sitä siinä tilanteessa hipaiseekaan raipalla.

Ihana Lampinajadi! Nyt sen taikakeinon löysit!
Kohelsin joka toinen päivä kentällä sen kanssa tunnin verran ja sitten maastoon. Se käyttäytyi kuin ihmisen mieli. Maastossa kulki innokkaasti mutta rennosti eikä edes yrittänyt tehdä mitään. Tuntuu kuin olisi hallittavissa pikkusormen liikauksella. Kaikki askellajit sujui kuin tanssi.
Vähennän ensi viikolla kohellukset kertaan tai kahteen viikossa ettei jalat kärsi kovissa
käännöksissä. Kiitos tuhannesti, Lampinajadi! :D

Eipä kestä! Loistojuttu, että selvisi mikä oli vitsin nimi! Se oli siis "pitkästyminen". Vähän tosin nolottaa etten tullut ajatelleeksi sitä jo aiemmin, kun oman hevoseni muistaen olisi kyllä pitänyt. No, tärkeintä onkin, että te kuitenkin soittelette nyt samaa sävelmää ja te molemmat olette tyytyväisiä. Hienoa! :)

Vielä yksi ajatus tuli mieleen, liittyen tuohon koheltamiseen. Jos pelkäät hevosen nivelien puolesta nopeissa käännöksissä, niin oletko kokeillut sen kanssa ns. siksak-puomeja? Tarkoitan maapuomeja, jotka eivät olekaan tavan mukaan siistissä, säännöllisessä rivissä, vaan epäsäännöllisillä väleillä ja enemmän tai vähemmän vinossa toisiinsa nähden. Sekin vaatii hevoselta keskittymistä, kun niistä ei lompsitakaan yli noin vain, vaan siinä on oikeasti katsottava mihin astuu. Sellaisessa ajankulussa vauhti on hidas joten siltä osin se vähän säästelisi hevosta, mutta kuitenkin se vaatisi tietynlaista aivojumpaa ja tarkkaavaisuutta. Jos hommaa haluaa hiukan vaikeuttaa, puomeista voi tehdä kavaletteja ja nostaa ilmaan toisen pään tai molemmat, epäsäännöllisesti sekin.

Puomiharjoituksia on toki paljon muitakin, mutta tämä on yksi esimerkki siitä miten hevoselle voisi tarjota jotakin miettimisen aihetta. Kunhan nyt ehdit ensin rauhassa selvittää paljonko hevosesi kohellusta tarvitsee; riittääkö kerran viikossa vai pitääkö olla joka toinen päivä.

Joka tapauksessa, Angillian: Onnea! :D

Kiitoksia, koheltelen nyt jonkin aikaa näin pelkällä kentällä ja otan myöhemmin puomit käyttöön, sitten kun kyllästymme nykytyyliin. Tuleepahan taas uutta.
Nyt hevonen on innostunut nykyisestä tavasta, kun menen kentälle ja alan lämmittää sitä löysin ohjin niin häntä nousee ja korvat heiluu eteen ja taakse. Se on selvästi innoissaan.
Mutta kiitos taas uusista ideoista.

Eipä kestä! Pitäkää hauskaa! :)

Terve taas! En malttanut olla kirjottamatta, eilen sain huomata että hevoseni on parempi kuin luulinkaan. ( Täytyyhän minun päästä leuhkimaan )
Olin metsässä pienellä aukiolla kun hevonen hyppäs yhtäkkiä sivulle niin että olin vähällä pudota. Samassa edessämme nousi nuori hirvi seisomaan. Hevonen oli ollut vähällä astua sen päälle. Hevoseni jännittyi kyllä mutta ei lähtenyt paniikissa juoksemaan. Hevonen ja hirvi tuojottivat toisiaan parin metrin päässä jonkin aikaa ja sitten hirvi lähti lampsimaan poispäin. Hevoseni katseli kotvan sen perään. Sitten se hirnui. Se oli liikaa hirvelle joka lähti rytisten rynnimään läpi metsän.
Mutta hevonen vain katseli sen perään ja rentoutui. Sitten lähdimme kotiinpäin kaikessa rauhassa kävellen.
Pari kuukautta sitten olisin saanut tulla kävellen kotiin tuollaisen tapauksen jälkeen.

Todella hyvä hevonen! Useimmat olisivat varmasti lähteneet lipettiin kun hirvi nousee ylös melkein jalkojen alta! Sellaisesta hevosesta joka siinä tilanteessa pystyy pitämään päänsä kylmänä, sietääkin olla ylpeä. Hauska sattumus, etenkin, kun siinä hirvi säikähti enemmän.

Kiva kuulla, että teillä menee noin hyvin. Voisin kuvitella, että siinä ovat tallilaiset olleet aluksi ihmeissään jos ovat sattuneet näkemään kun kohellat heppasi kanssa pitkin kenttää...

Ovat ne sitä ihmetelleet ja sanoivat että opetan hevoseni kurittomaksi. Omasta mielestäni tottelevaisuus ja kuri ovat lisääntyneet, enää ei ole hankaluuksia.

Samaa laulua meillekin laulettiin kun aloimme koheltaa oman heppamme kanssa. Emmekä ymmärrä vieläkään miten sellainen leikki tekisi hevosesta kurittoman. Sehän nimenomaan joutuu koko ajan vastaamaan nopeasti muuttuviin apuihin ja kuuntelemaan kahta tarkemmin mitä ratsastaja haluaa sen tekevän. Tietysti, jos ei sitten mitään muuta teekään kuin koheltelee, tilanne on toinen, mutta vaihteluksi se on oikein hyvä vaihtoehto jos hevonen on sitä tyyppiä että pitää vauhdikkaasta menosta.

Sittenpä näkevät, kun aikansa touhua seuraavat!