mitä mä teen, kun masentaa ja ei pysty puhumaan ihmille? mun masennus alkoi syksyllä pahenemaan, kun jäin työttömäksi, nyt siis olen työtön. päivät menee lojuttua kotona. tuntuu että mitään ei jaksa tehdä, mistään ei tule mitään ja ei tiedä mitä tekee. mulla ei ole yhtään kaveria, koska on jäänyt traumoja koulukiusaamisesta. siten ihmisiin ei pysty enempää tutustua ja mä en kykene puhumaan ihmisten kanssa normaalisti, kun ole aina ollut yksin ja tottunu yksinäisyyteen, eli kun mulle puhutaan niin sanon vaan kyllä, aivan, joo, tai sitten muutamia lauseita jos mieleen tulee.
puhuminen
matti21
2316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuossa ei oikein auta muu kuin ottaa härkää sarvista, itseä niskasta kiinni ja kohdata vaikeita tilanteita. Oikeastaan millään muulla peloista ja rajoittuneisuudesta ei pääse eroon kuin juuri tekemällä niitä vastenmielisiä (sillä hetkellä tuntuu siltä) asioita. Sitten alkaa luottamaan itseensä ja huomaa, että ei ne ihmiset ole enää mitään koulukiusaajia vaan aikuisia. Suurin osa on hyviä ihmisiä, mutta vaikka paskaa tulisikin niskaan ei siitä kannata lannistua ja pysyä loppuelämää kotona neljän seinän sisällä.
Helpommin sanottu kun tehty, ymmärrän. Itselläni on kanssa sellaisia päiviä, etten halua poistua kotoa enkä varsinkaan nähdä ihmisiä. Mutta jos annan sille tunteelle vallan, masennun melkoisesti ja liikkeelle pääsy on taas yhä vain vaikeammin saavutettavissa.
Ujot ihmiset eivät paljon puhu, tunnen joitakin seurassa lukkiutuvia ihmisiä, joilla ei oikein ole kavereita. Kyllä niitten kommentteja joo, niin, aijaa, ihmetellään joskus, mutta kyllä ne siitä avautuu kuka vaan vaivautuu juttelemaan enemmän. Kyllä säkin avautuisit ja puhuisit enemmän, jos joku todella keskustelisi sun kans. Mut et sä voi koskaan kohdata sellasia ihmisiä, jos vältät keskustelutilanteita.
On myös sellasia ihmisiä, jotka ei sitten juttele sulle ollenkaan jos olet vähän ujo. Se voi kertoo niiden ihmisten pinnallisuudesta tai pelosta jne. Ne ihmiset ei vaan itse ole koskaan olleet ehkä ujoja ja pelkäävät ja luulevat hilajisista vaikka mitä. Mä ite taas jotenkin aina joudun sellaisten hiljaisten ihmisten kaveriks, koska olen itekin ollu aika ujo joskus. Mutta vaikka en ole enää ollut aikoihin, niin silti tutustun helpommin ujoihin ja hiljaisiin. Ja saan heidät piristymäänkin ja avautumaankin. Suurimmalla osalla ihmisistä ei vaan riitä mielenkiintoa "vaikeisiin" tapauksiin eli ujojen herättelyyn. Mutta sellasiakin on, jotka tunnistavat itsensä ja haluavat auttaa.
Itsekin jäin työttömäksi tämän vuoden alusta, mutta olen siitä vain iloinen. Oli sen verran paska paikka. Joutilaan ajan käytän aikuislukiossa käymiseen, koska en ole suorittanut ylioppilastutkintoa. Toisaalta halusin myös opiskelemaan.
Olen myös koulukiusattu. Se kesti kokonaista 9v. Siis koko peruskoulun ajan. Ja siitä on jäänyt omat juttunsa, mutta yritän jättää ne taakseni. Vaikeaa se on, mutta jos aikoo elää, se on tehtävä.
Ujo olen, enkä sosiaalinen. Mutta yritän kehittää itseäni näissä koko ajan.
Tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu. Kiroan maailmaa, kun se on niin julma.
Jos haluat vaihtaa tarkemmin mielipiteitä, meilaile os. [email protected].