Tulin vastikään siihen tulokseen että elämä ei ole elämisen arvoista. Se ei ollut mitenkään hysteerinen havainto vaan enemmän kuin tyyni lipuminen tietoon joka mun sisällä on ollut jo pitkään.
On ehkä oikeestaan väärin sanoa että elämä ei ole elämisen arvoista sillä onhan tässä monta kaunistakin asiaa mutta ehdot alkavat olla lopussa, eikä jatkamiseen oikeastaan ole enää paljoa edellityksiä.
Tilanne on siis se että ilman läheisten tukea on mahdoton selviytyä.
En aio lähteä vielä sillä pystyn sinnittelemään vielä hetken ja onhan mulla vielä käytännön asioitakin järjesteltävänä. Enkä ole vielä valmis luopumaankaan niistä muutamasta harvasta jotka vielä välittävät.
Mutta kun joskus tulee se hetki jolloin seinä nousee peruuttamasti pystyyn, lähden mielummin omasta tahdosta ja kohalaisen hyvinvoivana kuin nääntyneenä, ahdistuneena ja säälittävänä.
Siihen asti haluan jakaa tätä niiden kanssa joita tämä nyt sattuu kiinnostamaan.
Tervetuloa mukaan.
Ikää mulla tosiaan 15 vuotta ja poika olen.
On ehkä oikeestaan väärin sanoa että elämä ei ole elämisen arvoista sillä onhan tässä monta kaunistakin asiaa mutta ehdot alkavat olla lopussa, eikä jatkamiseen oikeastaan ole enää paljoa edellityksiä.
Tilanne on siis se että ilman läheisten tukea on mahdoton selviytyä.
En aio lähteä vielä sillä pystyn sinnittelemään vielä hetken ja onhan mulla vielä käytännön asioitakin järjesteltävänä. Enkä ole vielä valmis luopumaankaan niistä muutamasta harvasta jotka vielä välittävät.
Mutta kun joskus tulee se hetki jolloin seinä nousee peruuttamasti pystyyn, lähden mielummin omasta tahdosta ja kohalaisen hyvinvoivana kuin nääntyneenä, ahdistuneena ja säälittävänä.
Siihen asti haluan jakaa tätä niiden kanssa joita tämä nyt sattuu kiinnostamaan.
Tervetuloa mukaan.
Ikää mulla tosiaan 15 vuotta ja poika olen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.