Oli ankean kylmä aamupäivä, kuume tosin jo hellittänyt, kun verenpainetta mitatessa katselin ikkunanäkymää. Kysyin hoitajalta, mikä pieni otus ikkunalaudalla kiiruhti eteenpäin ja pysähtyi kohdalleni.
Pieni leppäkerttu näkyy olevan, sanoi hoitaja mennessään, ja minä nousin katsomaan. No, olihan se, punainen tosi pieni, vain kaksi pilkkua selässään😊
Vääjäämättä "kuulin" mielessäni Susmorsiamen innokkaat sanat: "Maalaa minutkin johonkin tauluusi, vaikka leppäkerttuna puun lehdelle"
Maalasinhan minä,...sain sittemmin Facebookissa näytettyä tuon afrikka-aiheisen taulun Susmorsiamelle, joka iloitsi 😊 Samoin iloitsin minäkin sairaalassa! terveisin,...
Pieni leppäkerttu näkyy olevan, sanoi hoitaja mennessään, ja minä nousin katsomaan. No, olihan se, punainen tosi pieni, vain kaksi pilkkua selässään😊
Vääjäämättä "kuulin" mielessäni Susmorsiamen innokkaat sanat: "Maalaa minutkin johonkin tauluusi, vaikka leppäkerttuna puun lehdelle"
Maalasinhan minä,...sain sittemmin Facebookissa näytettyä tuon afrikka-aiheisen taulun Susmorsiamelle, joka iloitsi 😊 Samoin iloitsin minäkin sairaalassa! terveisin,...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se tuli Sinua tervehtimään ikään kuin puolestani ja ajatuksineni.
Voimia toipua!
Aamulla näin tuon otsikon ja ajattelin sini-sirkku sen on kirjoittanut, niin kuin olikin. Nyt en kunnolla muista missä yhteydessä sus näytti kuvaa maalauksestasi ja sanoi että siihen sini-sirkku on minut maalannut.
Sus etsi luonnosta kaikenlaista mielenkiintoista, iloa ja huoltakin aiheutti joku hidasoppinen variksen poikanen. Liikuttavan sopivaa oli kuvata hänet leppäkerttuna. "leppäkettuna"oli, mutta onneksi huomasin virheeni.
Sus oli omalaatuisensa hyväsydäminen ja rehellinen kanssakulkija, jonka tinkimätön, lämmin personallisuus saattoi vaihdella laidasta laitaan!
Hyvät muistot minulle jäi.
Tapahtumilla on joskus ihmeellisiä yhteyksiä. Keväällä sus ja minä seurattiin varisperhettä joka asusteli pihapiirissä. Yksi poikanen heikompana vaati vanhempien rohkaisua lentoharjoituksissa ja odotteli ruoka-avustuksia jonkin nypplän päällä. sus jutteli niille usein lähikoivuunkin parvekkeelta. Nyt syksyllä pienikokoinen peloton varis istui auton katolla. Naukaisi hennosti minulle. Jatkoin matkaani niin varis ohitti minut niin läheltä että kosketti olkapäätäni ja lakkia. Eräs ystäväni kirjoitti "Yritti lohduttaa sinua, taisi vähän onnistuakin". Onnistuihan se tapahtumasta olen kirjoittanut johonkin muuallekin.
sini-sirkku voisi nyt toipilaana lainata Anneli Auerin kirjan: Murhalesken muistelmat. Kyllä on rouva kuvaillut aika tarkasti oikeudenkäynnit ja jopa nämä pedofili syytteet, joten aivan yököttää. Minä pidän häntä syyllisenä murhaankin/ ja siksi olisi hauska kuulla jonkun "järkevän" henkilön mielipide.
Voi miksi kirjastoauton rouva lykkäsi sen käteeni, kun yleensä luen dekkareita tai elämäntarinoita ja nyt mainitsin, että laitas` jotain rakkaudestakin.:)
Kiitos, ei minulla ole mielenkiintoa tuonkaltaiseen kirjallisuuteen! Tiede ja taide kiehtoo itseäni eniten, ei mitkään sensaatiokirjat!
Koko Anneli Auerin kohutarina, saa voimaan pahoin, enkä ole edes seurannut tapahtumia mediassa.
Miten voi yleensä ottaa kantaa asioihin, joista ei mitään tiedä?
PS. Lähdössä nyt asioimaan, hyvää jatkoa palstalle!