nyt kun täällä toinen toistaan pätevämpiä navigoinnin asiantuntiaa on esittänyt tietokoneella miten venettä ajellan,olisinkin kysellyt miten ajelette 1-2 asteen tarkkuudella kompasseine nimittäin itselläni on suunnon 160 sarjan kompassi ja 5 asteen jaolla,nythän on helppoa ajella asteen tarkkuudella??? keinuvassa veneessä.tänäänkin pienoinen tuuli,lumimyräkkä jolloin näkyvyys arviolta 50-60m.en olisi lähtenyt lainkaan ilman tutkaa ja gps laitetta,oli toki se kompassi sekä toinenkin, merikortti aina mukana ja suunnat valmiiksi "suunniteltuna".rannekello sekä gps kello.merikortin ja kompassin varassa olisin istunut kotona vaikka kellokin on mukana.tiedän että ennenvanhaa tältäkin tontilta ajeltiin tuonne etelärannalle "liikeasioissa"ja yleensä aina yöllä,merikortteja ei ollut,ei lokikirjaa eikä pursiseuran lippua,oli muuten hukkaprosenttikin huomattavasti suurempi sillä systeemillä mutta suht hyvin pärjäsivät omasta mielestään,joillakin oli jopa taskukompassi.katoamiset johtuivat useimmiten muista syistä kun navigointivirheet.väitän että jos ajelee pelkällä kompassilla merikortilla ja kellolla,kuunnelkaa säätiedoitusta,jättäkää väliin jos vähänkin tuntuu siltä.:)nykypäivän navigointilaitteet toimivat hyvin mikäli ovat asiallisesti asennettu,mikäli pettävät huonolla kelillä olette saaristoolosuhteissa liemessä,avomerellä homma on eri.eikun keskustelua.
navigoinnista
arskaw
182207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos näkyvyys on huono ja on kohtuullisesti tai
enemmän tuulta ja merenkäyntiä, niin olivatpa
vehkeet mitkä tahansa, niin kiharaisille kivikkoreiteille en silloin lähde kuin pakosta
ja se pakko on hengenvaara tai viranomaismääräys.
Varovaisuus ja järjen käyttö ei ole mielestäni arkuutta vaan wiisautta.
On nimittäin tullut oltua muutama kerta sellaisissa ajo-olosuhteissa niinkuin varmaan moni palstalainenkin, että veneen hallinta (ajaminen) vie kaiken kipparin kapasiteetin, jolloin tutkan tiirailu ja gps:n seuraaminen
sekä harppihommat eivät ainakaan minulta ja armaalta chief mateltani (vaimo) onnistu.
Myönnän tämän rehellisesti. Onneksi olimmekin noissa tilanteissa 'selvillä vesillä'.
Tietty tuurilla ne laivatkin ja kaput voivat joskus seilata ! ;-)
Tästä varmaan saadaan taas oikein hauska keskustelu aikaiseksi, mutta on olemassa hyvin yksinkertainen tapa selvittää näiden arvoisien "ammattilaisten" ja muiden navigoinnista kiinnostuneiden taidot käytännössä! Osallistukaa keväästä syksyyn eri puolilla Suomea järjestettäviin ralleihin ja merenkulkukilpailuhin!
Tässä linkki ja lisää tietoa asiasta
http://www.veneilyliitto.fi/index.php?alue=2&sivu=1
Loppuu se turhanpäiväinen elvistely ja nettinavigointi (en tarkoita sinua arskaw ja muutamaa muuta asiallista).
Asia on sinänsä erittäin tärkeä ja varsinkin veneellä vesillä liikkuessa.
Tänä kesänä em. SM-kilpailut järjestetään muistaakseni Turunmaan kauniissa saaristossa.
Sen verran itsekin harrastan navigointia talviaikaan, että osallistun parhaillaan käytävään (tammikuun loppuun) karttanavigointi-kilpailuun, ihan mielenvirkistykseski.
http://www.suomennavigaatioliitto.com/ (kilpailukutsu)
Kevättä odotellessa ;-}
Itse opin navigoimaan ennen näitä karttaplottereita (Decca oli ja GPS juuri tulossa). Viime kesään asti vittuilivat kaverit ja purjehduskumppanit minulle yhdestä tavasta: Merkitsin merikortille korkeintaan tunnin välein sijainnin, nopeuden, suunnan ja kellonajan.
Jouduimme Inferno 31:llä elokuussa matkalla Helsingistä Piritaan kunnon ukkosmyrskyyn, jonka seurauksena katosi matkan puolessavälissä veneestä kaikki sähköt. Merkitsemisteni avulla ei kuitenkaan minkäänlaista epävarmuutta sijainnista tai tarvittavasta suunnasta päässyt syntymään (muut kyllä hieman epäilivät mihin joutuisimme. Itse olin aika luottavainen omiin merkintöihini / taitoihini ;) ). Määränpäässä tarvittava valopoiju löytyi helposti ja matalikot vältettiin.
Totuutena myönnettäköön, ettei itsellekään tullut edes mieleen, että sillä reissulla kapteenina toiminut herra tiesi navigoinnista juuri sen verran, että "pohjoinen on ylhäällä".
itsekkin teen,eli vedän suunnitellun reittiviivan
yli poikkiviivan ja kellonajan,tämähän aiheuttaa sen että määrätyt korttilehdet joutuu vaihtamaan silloin tällöin koska menevät tuhrusiksi piirtämisestä ja pyyhkimisestä,on jonkinlainen turva.itsekkin oli kerran siirtopurjehduksella ruotsiin,tarkemmin gotlantiin ja omistajakippari ilmoitti että kaikki merikortit löytyvät,jossain utön kohdilla yltyi itämyrskyksi ja reittiä oli muutettava,merikortteja olikin vain helsinki gotlanti,ei tukholman yläpuolelle,ja kippari itse
"navigoiana"ihmeissään,siitäkin selvittiin mutta ei ollut kivaa.oletan että tieto lisää tuskaa tässäkin hommassa,mitä enemmän tiedät ja osaat sitä varovaisemmaksi tulet.
Tuo sijainnin muistiin merkitseminen on epäilemättä asia, joka tuo selvästi esiin yhden eron purjehtimisen ja moottoriveneilyn välillä. Meidän puatissa kun matkanopeus on 15-20 solmun välillä kelistä riippuen, ei tunnin välein merkityllä sijainnilla juuri merkitystä enää ole. Ja toisaalta se on kuitenkin tiedossa riittävällä tarkkuudella siihen, että pystyy antamaan hätäviestin. Jos nyt sitten sähköä löytyy edes kännykän akusta :)
Ainahan kipparilla pitää olla mielessään käsitys siitä, missä ollaan tai ainakin, missä oltiin sillä hetkellä, kun näkyvyys alkoi kadota.
niin siis en itse tarkoittanut tunnin välejä,olen joskus nopeimmissa veneissä merkannut
parin kolmen minuutin välein,itselläni ei nimittäin purjevenettä edes ole,olen mukana ollut silloin tällöin apumiehenä,moottoriihmisiä nääs.
...menis karttasarja alle kesässä vaihtoon, jos harrastaisin sijainnin merkkailua :)) Älköön nyt ymmärrettäkö väärin, en minä halua kieltää sitä keltään, joka sen kokee hyödylliseksi. Minä vain en itse koe...
minäkään jatkuvasti näitä merkintöjä tee,ainoastaan uusille reiteille tai poikkeaville.tosin pienet heitot kannatta merkitä.lueppa ihan mielenkiinnosta www.onnettomuustutkinta.fi
ja sieltä vesiliikennepuoli.on ihan aikuisten oikeesti monta kolahdusta voitu välttää jos ois keskusteltu tai suunniteltu ennen tai reissun aikana ja nämä on ammattimerenkulun puolelta.ajatuksella kun luet tuolta keskisuomen kohilta olevan jutun taisi olla joku rose tai silleen juttu niin huomaat ehkä jotain pientä hilseen alle asennettava.ei tää niin vaikeeta eikä aina helppoakaan,mutta pärjätään.
millä menetelmällä merenkulkija huviveneliikenteessä pitää itsensä tietoisena paikastaan. Pääasia on, että joka hetki tietää paikkansa riittävän tarkasti. Aavalla merellä se edellyttää tietyn asteista merkinnänpitoa. Eikä kartta miksikään mene, jos sen pitää kuivana ja tekee paikanmääritysmerkinnät siihen pehmeällä lyijykynällä, jonka jälki on helppoa poistaa matkan jälkeen pyyhekumilla.
Sijaintimerkintä lyijykynällä merikortille ja sen kumilla poispyyhkiminen jälkeenpäin kuluttavat kortin nopeasti ikävään kuntoon.
Tähän löytyy yksi ratkaisu jolla kortin tuhoutumisen voi välttää. Kortin alle sijoitetaan metallilevy ja kortin päällä liikutellaan "venettä" jossa on magneetti ihan kuin jääkaapinoven "killuttimissa". Sijainnin voi tallentaa riittävän usein nopeakulkuisella liukuvalla veneelläkin liikuttaessa, eikä kortti kulu etuajassa piloille.
Lisäetuna on että kun "veneellä" ajaa lateraaliviitoitettua väylää pitkin on aina selvää ajaako väylää pääkulkusuuntaan vaiko ei. Eli tuleeko vihreät ja punaiset sivuuttaa "oikein" vaiko "väärin" päin. Rannikon ja etekin järvisuomen väylillä kulkusuunta muuttuu paikoin kesken kaiken väylien risteyksessä yllättävästi aiheuttaen tukalia tilanteita silloin tällöin.
Samaahan minä tuolla kommentillani varsinaisesti tarkoitin kuin mitä yritin vähän "vihjailla" käynnistäessäni aiemmin keskustelua osaamistasosta eli että sisällön pitäisi olla muotoa tärkeämpi. Valitettavasti näissä veneilyasioissa (varmaan monen muunkin harrastuksen parissa) on paljon fundamentalisteja, joilla on taipumusta takertua nimenomaan muotoihin. Sijaintia merkitään muistiin, koska niin pitää tehdä, ei siksi, että todella tiedettäisiin, missä ollaan (ja tässä on muuten oikeasti ainakin pieni riski, että rutiininomainen merkintä tuottaa klassisen luentosyndrooman: tieto siirtyy opettajan kalvolta oppilaan muistiinpanoihin käymättä välillä kummankaan aivoissa...) Minä haluaisin painottaa sitä, että olennaista on nimenomaan sijainnin tietäminen koko ajan. Lienee muuten niin, että siihen tottuu tai sitten toisinpäin, sijainti pysyy mielessä, jos sen suhteen on koko ajan utelias; olin joulunaikaan osallisena pienessä autokolarissa ja ensimmäinen toimi oli tietysti soitto 112:een. Palomestari totesi jälkiselvittelyn aikana, että "saataisiinpa aina näin tarkka sijaintitieto jokaiselta soittajalta!"
Lienee muuten niinkin, että purjeveneilijän ja moottoriveneilijän välillä on tässä toisenkinlainen ero kuin mihin aiemmin viittasin sanoessani, että merkintöjä tulisi liian usein tehtäväksi. Nimittäin: moottoriveneilijä ainakin useimmiten selviytyy itse veneen ajamisesta vähemmällä, joten sijainninseurantaan on enemmän kokoaikaista huomiokykyä tallella. Ainakin kaikissa itse tuntemissani kivelleajoissa on ollut kyseessä purkkari ja melkein jokaiseen niistä on liittynyt se, että jossain vaiheessa on veneen käsittelyyn mennyt niin paljon huomiota, ettei matalan läheisyyttä tai tarkkaa sijaintia muuten ole ehditty huomata...
kun lueskelin noita muita sivuja,joku lausui että lentokoneet ajelevat tuonne japanian puolelle ilman harppia,en tiedä,onhan noita tippunut mutta on veneitäkin uponnut,venettä ajellut lentokonetta en koskaan.sanoi muuten tuossa tuo arskaw että ajelee kunnioituksella(oma käännös)ilmeisesti töikseen tai elääkseen mutta saattaa setä olla oikeassa ,tuntuu ainakin tietävän jotain aiheesta.eiköhän sovita tai keskustella:):)edelleen näist kompasseist sano turkkulaine ku ...näki
Miks pitää koko ajan pitää jotain kirjaa millon mistäkin... On lähtöaikaa, tuloaikaa matkanopeutta, ym. mitä ihmeellisempiä asioita
Jos paikkansa tietää kyseisellä hetkellä, niin kai se nyt riittää,
samoin on niitä jotka ajaessaan kirjaa ns:reittejä muistiin, en jaksa ymmärtää.
Jos ajan Leville autolla laskettelemaan, en piirrä karttaan koko ajan reittiä, tiedän lukemalla merkeistä,ym. missä ollaan silloinkin, samoin teen veneellä ajaessakin,(saari siellä toinen tässä)
Seuraavalla kerralla ajan ehkä eri reittiä ihan vaan nähdäkseni maisemia vähän eri kantista joka kerta.
Täällä näyttää kirjoittelevan sellaisia henkilöitä jotka ovat ehkä epävarmoja navigointitaidoistaan, joten ehkä siinä on syy tähän kovaan kirjanpitoon.
Ns. uudet veneilijät lukee kauhulla näitä tarinoita merkinnän pitämisestä ym.
tällainen pelottaa. Suosittelen silloin kyllä köysien lisäämistä merelle (vesille) lähdön asemesta!
Minkähän takia ihmiset ylipäätään pitävät päiväkirjoja! Olen pitänyt varsin laajaa päiväkirjastoa - niin vesillä kuin maissakin. On todella mukavaa joskus talvella tai vaikkapa kesälläkin ottaa esiin vanhat päiväkirjat ja lukea niistä sattumuksista, jotka ovat tapahtuneet vuosia sitten. Jopa nämä paikkojenkin määritykset, ainakin silloin kun muisti on pettänyt ja haluaa varmistaa jonkin asian, ovat mukavaa jälkikäteisluettavaa.
Ammattimerenkulkijana olen tottunut pitämään laivapäiväkirjaa (lokikirjaa) eikä vapaa-ajan veneilyssäkään sen pitäminen kaiketikaan juuri siksi edes tunnu rasitteelta. Siihen tottuu huviveneilijäkin nopeasti eikä sen pitämistä lopulta edes kunnolla huomaa - siitä tulee rutiinia. Suosittelen lämpimästi!
koskaan käynnyt levillä,tiedän että sellainen hiihtopaikka on olemassa.ajaessani autolla en tosiaan pidä karttaa näkösällä koska tiedän jatkuvasti missä olen eli tiellä ja suuntakin varsin selvä.pidän tosin autossakin ajopäiväkirjaa koska verottaja sen vaatii jotta voin laskuttaa asiakkaita ajetuista jne.jos lähden autolla jonnekkin kauemmas selvitän itselleni isommat paikkakunnat matkalla ja pidän ne mielessäni.merellä taas ei jostain syystä ole ojia väylän kummallakin puolen mitä suuresti ihmettelen,ei näy myöskään sitä mustaa viivaa mikä merikortissa näkyy??heti kun nämä mereltä löytyvät ja meritien viitat lopetan merkintöjen teon.en muuten tee merkintöjä päivittäin ajamistani 3-10 mpk.reissuista jotka osaan ns.unissakin.minulla muuten merikortti kuluu juuri tuosta piirtämisestä vaikkakin pehmeä kynä ja vielä enemmän pyyhekumin käytöstä,ovatko väärän merkkisiä?
pyyhekumina kannattaa pitää pyyhemuovia. Ja kuten katsastusmies ylempänä jo totesi, on keksitty karttaa lähes kuluttamattomia kikkoja. Esim. ruotsalaisilla on alusta kuvaava muovilätkä, joka pysyy paikallaan ilman magneetteja. Sen kiinnitysosa on pestävä ja lätkässä on vielä merimailin mitta (1:50000 kartalle). Lätkän nimi on SEE-POINT ja sitä valmistaa Fristad Plast AB. Ja sitäpaitsi kartathan ovat kulutustavaraa, ja ne tulee vaihtaa ainakin suurehkojen karttamuutosten yhteydessä, mieluiten aina kartan uuden painoksen ilmestyessä. Kartta edustaa niin minimaalisen pientä osuutta veneilyn kustannuksista, ettei siinä kohdassa kannata tinkiä.
olen noita uusia ostellut ja kaikki nu edellämainitut ovat tiedossa.olen valitettavasti niin vanhanaikainen että haluan ne kynäjutut sinne ja ostan ne uudet,kokeilin aikoinaan muovikalvoa ja siihen sopivaa kynää muttei istunt sillee.tyhmä mikä tyhmä mutta näil etiäppäin.tilaan sitäpaitsi merenkulkulaitokselta tiedotuksen.
Kun luin läpi kirjoituksesi, niin melkeinpä tekisi mieli sanoa ettet ollut veneilemässä lumimyräkässä.