Pelko on kaikille ihmisille ja eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen. Sen oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne. Fobia on johonkin asiaan tai tilanteeseen liittyvä suhteeton pelko, joka johtaa kyseisen asian välttämiseen ja rajoittaa henkilön elämää. Mielenterveysseuran sivuilla pelko määritellään selviytymistä tukevaksi tunteeksi. Erilaiset vakuutukset, sosiaaliturva, palohälytin tai ennakoiva elämän suunnittelu, ovat järkeviä pelon tai epävarmuuden hallintakeinoja. Onkin sanottu, että pelko on tunne, jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
Joku pelkää luonnonilmiöitä ja luontoa, kuten pimeää, ukkosta, myrskyä, sekä eläimiä tai hyönteisiä. Vastikään kuuntelin luontoradiota, jossa toimittajat ihmettelivät sitä, miten tismalleen samanlainen ketun ”haukunta” kuulostaa kirkkaana kesäpäivänä täysin erilaiselta kuin sysipimeänä syysyönä, kuun valossa. Yhdyin heidän ajatukseensa. Ympäristöllä on käsittämän suuri vaikutus pelon tunteeseen: pimeässä kelottuneen puun käkkyrä muuttuu nopeasti mörköä muistuttavaksi omituiseksi väkkyräksi.
Pelkoa voi huomaamatta myös torjua jollain toisella vahvalla tunteella. Jos joku esimerkiksi halveksii tai vihaa toisenlaisia ihmisiä, taustalta voikin löytyä pelkoa tai epävarmuutta omasta identiteetistä. Joskus pelon tunteet voivat taas kätkeytyä esimerkiksi ylihuolehtimisen tai -suorittamisen sekä täydellisyyden tavoittelun taakse.
Olin kesällä residenssissä Keski-Italiassa. Tuona aikana tulvi uutisista tietoa siitä, miten aina jossain päin Eurooppaa oli ollut isku, milloin ostoskeskuksessa, milloin lentoasemalla. Kotimatkalla Rooman päärautatieasema vilisi sotilas- ja poliisiasuisia vartijoita, täysissä varustuksissa. Pelkäsin, mutta toisaalta tunsin turvallisuutta.
Toissakesänä reissasin Roomassa. Seisoin täpötäydessä bussissa. Koska olin hieman epävarma, missä minun pitäisi jäädä pois, kysyin neuvoa eräältä naiselta. Hän neuvoi minua ystävällisesti. Huomioni kiinnittyi siis häneen hetkeksi. Jäin bussista ja poikkesin pieneen lähikauppaan. Kassalla aloin kaivaa lompakkoa laukusta – se ei ollut enää siellä. Myyjättären ilme oli paljonpuhuva, kun sanoin hänelle olleeni juuri bussissa: Rooman bussit ja metrothan ovat kuuluisia taskuvarkaiden ”taikatempuista”. Onneksi olin sijoittanut osan rahoista pieneen sivutaskuun ja pystyin näin ollen maksamaan ostokset. Myyjä neuvoi lähellä olevalle poliisilaitokselle, jossa sain vihdoin Suomen kautta numeron, jolla pystyin kuolettamaan pankkikortit. Kaikeksi onneksi lompakkoon ei ollut jäänyt kuin jokunen euro käteistä, joten varkaat eivät siitä paljon kostuneet.
Kouluissa on tapahtunut väkivallantekoja sekä Suomessa että ulkomailla. Tällaisten tekojen taustalla on paljon pahaa oloa ja ahdistusta. ”Me tarvitsisimme kohta vartijat tänne”, totesi työkaverini kerran erään kouluampumistapauksen jälkeen. Aina tällaisen tapahtuman jälkeen tuntui pelottavalta lähteä töihin. Onneksi kouluille on nykyisin varattu enemmän resursseja henkisen avun ja tuen saantiin.
Moni kokee nykyään turvattomuutta. Entistä lujemmin ihmiset etsivät turvaa erilaisista uskonnoista ja ideologioista. Ihmisellä voi olla erilaisia turvapaikkoja, jotka antavat suojaa pelkojen keskellä. Yleensä tärkein turvapaikka ihmiselle on koti. Jos koti ei anna sitä turvaa, jota sen pitäisi antaa, Suomessa on onneksi erilaisia ensi- ja turvakodin kaltaisia paikkoja, jotka auttavat. Monet ihmiset mieltävät edelleen kotiseurakunnan ja kirkon turvapaikaksi. Kirkko tarjoaa apua maahanmuuttajille, jotka hakevat turvapaikkaa. Ajattelen, että uskovaiselle rauhanyhdistys on eräänlainen turvapaikka. Tämän lisäksi jokaisella voi olla omia henkilökohtaisia turvapaikkoja. Sellainen voi olla luonnossa vaikkapa jokin rauhallinen metsä, suo tai tunturi tai sellainen voi olla kaupungissa esimerkiksi kirjasto, puisto tai jokin tuttu kahvila. Minulle turvaa antavat muun muassa tutut paikat, koti, työpaikka ja tutut lenkkipolut. Paikkoja on yllättävänkin monta, kun niitä alkaa miettiä.
Kaikkein tärkein turva on ihmisen sydämessä, ei ulkoisissa asioissa. Vaikka pelon aiheita on paljon, usko Jumalaan antaa turvan jokaiseen päivään.
Joku pelkää luonnonilmiöitä ja luontoa, kuten pimeää, ukkosta, myrskyä, sekä eläimiä tai hyönteisiä. Vastikään kuuntelin luontoradiota, jossa toimittajat ihmettelivät sitä, miten tismalleen samanlainen ketun ”haukunta” kuulostaa kirkkaana kesäpäivänä täysin erilaiselta kuin sysipimeänä syysyönä, kuun valossa. Yhdyin heidän ajatukseensa. Ympäristöllä on käsittämän suuri vaikutus pelon tunteeseen: pimeässä kelottuneen puun käkkyrä muuttuu nopeasti mörköä muistuttavaksi omituiseksi väkkyräksi.
Pelkoa voi huomaamatta myös torjua jollain toisella vahvalla tunteella. Jos joku esimerkiksi halveksii tai vihaa toisenlaisia ihmisiä, taustalta voikin löytyä pelkoa tai epävarmuutta omasta identiteetistä. Joskus pelon tunteet voivat taas kätkeytyä esimerkiksi ylihuolehtimisen tai -suorittamisen sekä täydellisyyden tavoittelun taakse.
Olin kesällä residenssissä Keski-Italiassa. Tuona aikana tulvi uutisista tietoa siitä, miten aina jossain päin Eurooppaa oli ollut isku, milloin ostoskeskuksessa, milloin lentoasemalla. Kotimatkalla Rooman päärautatieasema vilisi sotilas- ja poliisiasuisia vartijoita, täysissä varustuksissa. Pelkäsin, mutta toisaalta tunsin turvallisuutta.
Toissakesänä reissasin Roomassa. Seisoin täpötäydessä bussissa. Koska olin hieman epävarma, missä minun pitäisi jäädä pois, kysyin neuvoa eräältä naiselta. Hän neuvoi minua ystävällisesti. Huomioni kiinnittyi siis häneen hetkeksi. Jäin bussista ja poikkesin pieneen lähikauppaan. Kassalla aloin kaivaa lompakkoa laukusta – se ei ollut enää siellä. Myyjättären ilme oli paljonpuhuva, kun sanoin hänelle olleeni juuri bussissa: Rooman bussit ja metrothan ovat kuuluisia taskuvarkaiden ”taikatempuista”. Onneksi olin sijoittanut osan rahoista pieneen sivutaskuun ja pystyin näin ollen maksamaan ostokset. Myyjä neuvoi lähellä olevalle poliisilaitokselle, jossa sain vihdoin Suomen kautta numeron, jolla pystyin kuolettamaan pankkikortit. Kaikeksi onneksi lompakkoon ei ollut jäänyt kuin jokunen euro käteistä, joten varkaat eivät siitä paljon kostuneet.
Kouluissa on tapahtunut väkivallantekoja sekä Suomessa että ulkomailla. Tällaisten tekojen taustalla on paljon pahaa oloa ja ahdistusta. ”Me tarvitsisimme kohta vartijat tänne”, totesi työkaverini kerran erään kouluampumistapauksen jälkeen. Aina tällaisen tapahtuman jälkeen tuntui pelottavalta lähteä töihin. Onneksi kouluille on nykyisin varattu enemmän resursseja henkisen avun ja tuen saantiin.
Moni kokee nykyään turvattomuutta. Entistä lujemmin ihmiset etsivät turvaa erilaisista uskonnoista ja ideologioista. Ihmisellä voi olla erilaisia turvapaikkoja, jotka antavat suojaa pelkojen keskellä. Yleensä tärkein turvapaikka ihmiselle on koti. Jos koti ei anna sitä turvaa, jota sen pitäisi antaa, Suomessa on onneksi erilaisia ensi- ja turvakodin kaltaisia paikkoja, jotka auttavat. Monet ihmiset mieltävät edelleen kotiseurakunnan ja kirkon turvapaikaksi. Kirkko tarjoaa apua maahanmuuttajille, jotka hakevat turvapaikkaa. Ajattelen, että uskovaiselle rauhanyhdistys on eräänlainen turvapaikka. Tämän lisäksi jokaisella voi olla omia henkilökohtaisia turvapaikkoja. Sellainen voi olla luonnossa vaikkapa jokin rauhallinen metsä, suo tai tunturi tai sellainen voi olla kaupungissa esimerkiksi kirjasto, puisto tai jokin tuttu kahvila. Minulle turvaa antavat muun muassa tutut paikat, koti, työpaikka ja tutut lenkkipolut. Paikkoja on yllättävänkin monta, kun niitä alkaa miettiä.
Kaikkein tärkein turva on ihmisen sydämessä, ei ulkoisissa asioissa. Vaikka pelon aiheita on paljon, usko Jumalaan antaa turvan jokaiseen päivään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voin tiivistää aloittajan kirjoituksen lyhyesti siihen kaavaan, jota lähes kaikki uskonnolliset yhteisöt käyttävät:
pelkää sillä kohta kuolet tai sinulle tapahtuu joitain muuta pahaa. Käännyt uskoon , se pelastaa!
On kovin arveluttavaa pelotella ihmisiä sillä tavoitteella, että saisi heidät uskomaan omaan juttuunsa. Itselläni ainakin syntyy poikkeuksetta vastareaktio, tuollaista en ainakaan halua kun noin halpamaisesti tarjoillaan. Ihan samalla tavalla kuitenkin uskossa oleville tapahtuu asioita. Minkäänlaista eroa ei ole. Tästä voimme päätellä jotain...