Lapinkoiria mulla on/ollut 2kpl, ihan erimaailmoista molemmat koirat, ensimmäinen ihana ja toinen ihana mutta kamala riesa.
Villakoirista on kokemusta vain 12v villakoiran hoitamisesta, tykästyin todella paljon.
Turkinhoito olisi ihan erilaista trimmaukset ja pesut tiuhaan kun lapinkoira taas pestään kun on likainen ja harjailua kun karvaa tippuu (eli siis ihan koko ajan).
Millaisia nuoret villakoirat sitten ovat? Tuo vanhus ainakin meni paljolti oman päänsä mukaan, siihen olen kyllä lappalaisten kanssa tottunut.
Pärjääkö villakoira talvella ulkona 2h lenkillä?
Toisaalta miksipä ei kokeilisi jotain erilaista välillä, ei se koiran valinta voi olla näin vaikeaa, etenkin kun on noin erilaiset rodut.
Villakoirista on kokemusta vain 12v villakoiran hoitamisesta, tykästyin todella paljon.
Turkinhoito olisi ihan erilaista trimmaukset ja pesut tiuhaan kun lapinkoira taas pestään kun on likainen ja harjailua kun karvaa tippuu (eli siis ihan koko ajan).
Millaisia nuoret villakoirat sitten ovat? Tuo vanhus ainakin meni paljolti oman päänsä mukaan, siihen olen kyllä lappalaisten kanssa tottunut.
Pärjääkö villakoira talvella ulkona 2h lenkillä?
Toisaalta miksipä ei kokeilisi jotain erilaista välillä, ei se koiran valinta voi olla näin vaikeaa, etenkin kun on noin erilaiset rodut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos ei ole aikomusta käydä villakoiran kanssa näyttelyissä, ei trimmaustakaan välttämättä tarvita. Turkin voi ajella kesäksi lyhyeksi ja antaa kasvaa talveksi.
Meillä kääpiövillaa käytetän myös näyttelyissä eli trimmissä pidetään, aikojen saatossa olen opetellut kyllä myös itse tekemään, mutta ihan trimmaajalta se käy kätevämmin. Tätä täytyy sitten vähän pukea talvipakkasilla ulos, yhtä iloisesti viipottaa menemään.
Isovilla sen puoleen on ihan kotikoira. Alkukesästä ajelen turkin alas ja puolivälissä kesää toisen kerran, sitten annetaan kasvaa talvea vasten. Talvella touhottaa menemään siinä missä muutkin, helposti menee vaikka koko päivän pihalla ellei pakkasta ole -30 astetta. Se ainoa ärsyttävä juttu onkin sitten lumipaakut joita keräntyy pitkäksi kasvatettuun karvaan.
Kokomuunnoksissa on jonkinverran vaihtelua luonteiden puolesta. Omasta mielestäni isovillat ovat hiukan rauhallisempia ja "kovakalloisempia" kuin pienemmät muunnokset. Mutta kuitenkin hyvin energisiä, fiksuja ja lojaaleita kavereita. Kääpiöissä valitettavasti esiintyy pidättäytyväisyyttä ja arkuutta tätä nykyään, isovilloihin asti nämä ominaisuudet eivät ole onneksi vielä pässeet. Pentunahan ne ovat kuten muutkin koirat, epämäräisiä sähköjäniksiä jotka tarvitsevat rakkautta ja rajoja.
Joo tuolla trimmauksella tarkoitinkin juuri ihan perus ajelemista :)
Just tuommoinen käsitys mulla onkin ollut villakoirista (ja ko'oista)
Oletteko koittaneet sellaista lumen tarttumisen estosuihketta? Silä käytetään tassuihin ja mahaan ettei tule niitä paakkuja. Meidän entiseen spanieliin se ainakin toimi hyvin :)
Minulla on lyhytkarvainen kääpiömäyris.
Tämä yksilö on kiltti ja hiljainen, erittäin helppohoitoinen ja terve.
Rekisteröity rokotettu urospentu oli varsin hinnakas, 3000,-.
On muistettava että kaikki eläimet ovat yksilöitä rotuun katsomatta.
Siis mitäh? Olet maksanut 18000 markkaa yhdestä koirasta joka jalostettu sairaaksi. Et oo terve....
Huhhuh , tuleeko niille pieniä pentueita vai mistä hinta johtuu?
eroavaisuuksien takia haluaisinkin mahdollisimman monta esimerkkiä villiksien luonteesta ja hoitamisesta, ovat kuitenkin niin erilaisia kuin lappalaiset :)
Millä tavalla se toinen sinun lapinkoirista oli luonteeltaan hankala?
Itsellä ei ole käytännössä kokemusta villakoirista, mutta kun kävin kylässä tuttavallani, jolla oli pentu/nuori sellainen, vaikutti koira hyvin kiltiltä, älykkäältä ja iloiselta. Oli oppinut temppuja.
Rakastaa omaa ääntään (haukkuu ja ulvoo ulkona ihan vain tyhjääkin) ja vaikea motivoida. On kyllä iän kanssa helpottanut, varmaan enemmän aikuistuessa nuokin vielä katoaa. Aiemmin siis oli vielä enemmän rasittavaa käytöstä, mutta ollaan saatu karsittua pois suurin osa.
Kiltti, todella ihmisrakas ja alistuva se kyllä on, ettei onneksi aggressiivisyyden kanssa koskaan ole ollut ongelmaa. Älynsä, miellyttämisenhalun ja vauhdin puolesta sopii kyllä harrastuksiin, mutta vaatii paljon työtä. Haastava koira, mutta silti rakas.
Tuo vanhempi taas on aina ollut helppo koira, eikä turhia hauku tai hätkäile, ja todella älykäs myös, muttei kovin miellyttämisen haluinen. Pitää myös oman tilansa, nuorempi taas on täysi sylikoira.
Lapinkoiria löytyy melkeinpä joka lähtöön, kannattaa tutustua sukutaustaan ja kennelin koiriin ennen pennun ottoa :)