sulle nainen!!!!! :)
ps. jatkapa seuraavaa...
Katsoin ikkunasta ulos ja näin tumman linnun sukimassa sulkiaan, oli liian pimeää erottaakseeni, mitä lajia lintu edusti. Se oli kooltaan talitintin ja variksen välistä, mutta lintu muistutti minua jostain. Jostain sellaisesta, mikä toi mieleeni levollisuuden, rauhan ja keveyden tunteen, jotain sellaista mitä en ollut pitkään aikaan tuntenut. Minun oli palattava tähän hetkeen, sillä näin nyt sen minkä vuoksi olin täällä.
ps. jatkapa seuraavaa...
Katsoin ikkunasta ulos ja näin tumman linnun sukimassa sulkiaan, oli liian pimeää erottaakseeni, mitä lajia lintu edusti. Se oli kooltaan talitintin ja variksen välistä, mutta lintu muistutti minua jostain. Jostain sellaisesta, mikä toi mieleeni levollisuuden, rauhan ja keveyden tunteen, jotain sellaista mitä en ollut pitkään aikaan tuntenut. Minun oli palattava tähän hetkeen, sillä näin nyt sen minkä vuoksi olin täällä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sori en ihan heti pääse tuohon fiiliksen mukaan, mutta linnut näyttää kiinnostavan sinua. Bongaaja ehken?
:D Ei se mitään. Kiva, kun viitsit edes jotain vastata :)
Nyt muistin.. Lintu toi mieleeni erään henkilön. Olin nähnyt samanlaisen linnun paikassa jossa tapasin ihmisen joka muutti koko elämäni. Ihminen joka sai minut hehkumaan, tuntemaan itseni halutuksi ja rakastetuksi.. Sain takaisin intohimoni elämään. Taidan todellakin rakastaa sitä miestä. Aina kun näen kyseisen linnun, se tuo mieleeni kun ensi kerran tapasin hänet..
Jatkan...
Voi hemmetti, taidan todellakin rakastaa sitä miestä. Miten voin olla tässä tilanteessani? Miten olen voinut ajaa itseni tähän tilanteeseen? Taistelen elämän ja kuoleman rajamailla ja olen laittanut kuolemanrajan etusijalle. Rakas mies ei edes tiedä tunteistani häntä kohtaan. Mutta tuo mies tuolla, hän on se, johon minun tulee kiinnittää nyt huomioni. Katsoin kiikarin läpi kuinka hän hipaisi vasemmalla kädellä taskuaan. Se on joko hän tai joku muu, minun on tehtävä tämä ratkaisu..
Näen kiikaroidessa taas samaisen linnun. Se kylpee vesilammikossa. Mitä sitten tapahtuu.. Paikalle astelee toinen samanlainen lintu. Ylväänä sukien hieman sulkiaan se astelee vesilammikossa seisovan linnun luokse. Ihailen lintuja ja mietin miten komea pari he ovat. Saman aikaisesti ajatukseni karkaavat mieheen, jota olen ajatellut jo ties kuinka kauan.. Olen päättänyt että minun täytyy nyt tehdä asialle vihdoin jotain. Hänet minä haluan, olen halunnut jo pitkään..
Hemmetin työ ja harrastukset! Miksi olen keskittynyt näin paljon niihin? Minun täytyy toimia. Kaivan puhelimeni taskusta ja etsin oikean numeron. Onpas tämä vaikeaa, pitää miettiä ensin. Pitää miettiä, mitä sanon?
Vai kirjoitanko viestin.. Uskallanko? Entä jos kirjoittaisin pienen kirjeen. En tiedä onko se hyvä idea..
Naurahdan itsekseni "Minä ja minun harakanvarpaat" Kirjoittaminen: kumottu. Puhelu, jossa ehdotan tapaamista. Se on seuraava askeleeni.
Entä jos vain sanon hänelle kun näen hänet seuraavan kerran. Mutta miten pitkään siihen menee kun näemme taas..
En tiedä uskaltaisinko soittaa. Mitä sanoisin.. Viestin ehkä voisin uskaltaa laittaa kun mietin yön yli mitä kirjoittaisin..
Vuorokausi on taas tehnyt tehtävänsä. Silmäluomeni alkavat painua kiinni. Huomenna on uusi päivä. Ehkä kirjoitan jotain ja annan sen hänelle seuraavalla tapaamisellamme. Mutta nyt nukkumaan. Hyvää yötä kuiskaan tuuleen.
Nyt oikeasti nukkumaan, hyvää yötä palstaväki - erityisesti hän!
Hän varmaan mielellään ottaisi vastaan..
Lintu lähtee lentoon yötaivaalle, sieltä sinulle hyvää yötä toivottaen! Myös muillekin!
Lintu ei kuitenkaan antanut rauhaa vaan lenteli edelleen ikkunan takana. Miksi? Mitä se tarkoitti?. Oliko siivekkäällä kerrottavaa vai oliko kenties eksynyt? Ei ollut vaan halusi leijua lähellä rakkauttaan...!!!!!:) jatka lisää...
Avaan ikkunan, lennä rakas sisälle..Tahdon rakastaa sinua ja kyllä sinäkin sen tiedät..Ajattelin kun lintu räpytteli siipiään ikkunan takana..
Toista ei voi pakottaa rakkauteen. Rakkaus on tahdon asia. Tahdotko rakastaa. Itse tahdon ja sinä tiedät sen.
Jatkan alun juttua:
Olen täällä, sillä selvisin pahimmasta. Nousen siivilleni linnun lailla, annan tuulen kannatella minua. Tuo lintu on minulle merkkinä paremmasta, se tietää jo kuinka kaunis maailma on, minä alan vasta huomata sen.
Puristan kuppia kädessäni, tiedän kuinka sormenpäissäni on voimaa, joka on valjastettava käyttöön. Pian. Lintu hyppii lähemmäs, katsoo minua tummilla silmillään ja tuo terveiset sinulta. Lintu on nyt niin lähellä, että voisin ottaa sen käsiini, jos avaisin ikkunan. En tee niin, en halua säikyttää sinua pois. Odota hetki, niin nousen siivilleni ja tulen luoksesi.
Nuku hyvin.
Lintu toi mieleen naisen, jonka olit nostanut suosta ja päästänyt häkistä. Samalla itsesi häkkiin lukiten. Nainen oli lennellyt menojaan jo ajat sitten, ja sinä olit jäänyt kultaisen häkkisi vangiksi. Kunnes huomasit että häkissä olikin hyvä ja turvallista olla, ruoka tuli ajallaan ja vesikuppisi huollettiin.
Olin tukahduttanut tunteeni, ollut ajatuksiltani kahlittu. Nyt en miettinyt enää mennyttä, vaan olin valmis kohtaamaan tulevaisuuden, vaikka en tiennyt tarkalleen mitä siltä odottaa. Samalla tavalla kuin tuo outo muuttolintu, joka uskaltaa lähteä kelien muututtua kohti tuntematonta vain vaiston ja sisään rakennetun tarpeen viemänä. Nyt uskallan ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se minulle annetaan - rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sammutan keittiön valon ja näen linnun lennähtävän puun oksalle, kissa ilmestyy ikkunalaudalle. Kuu loistaa, taivas on kirkas.
...voiko vittu ihmiset oikeesti innostua kirjoittelemaan tänne ja tälläisellä intensiteetillä? Oikea elämä on ROCK!!
Voit poistua palstalta, kiitos. Tee itsellesi ja meille palvelus. Hyvää illan jatkoa sinulle kuitenkin, kyllä se siitä vielä lähtee:)
Jos joku syttyy tällaisesta niin lupaan vain ihmetellä ihmistä ja harhan voimaa..
Lupaat vaan, taas ;D
Ei. Olen edennyt urallani. Olen oppivainen, tiedän realismin ja pian kurvailen ehkä jollain jytisevällä urheiluautolla ja viimosen päälle korkkareissa ja muissa tamineissa. Arvo näkyy. Eikä se ole harhaa. Uuttera ja aikaansaava. Ilmiömäinen. Tänne tulen lukemaan ja olemaan tietoinen kaikista ihmismielen variaatioista.. muut tekee virheet ja minä kipsuttelen palaverista ja tapaamisesta toiseen.. etenen. Etenen.. ;)
Ihanaa, että joku eteneekin. Kelpaisi minullekin urheiluautot ja muut sellaiset. Toisaalta minulle rakkaus ja hyvä olo on tärkeämpää. Minussa on virheitäkin, mutta ainakin arvostan muita ihmisiä, haluan heidän elämästään aurinkoisempaa ja parempaa ja uskon asioiden vaikuttamiseen.
Kaunis aloitus ja monia kauniita jatkokirjoituksia. Hymyilen sydämellä ja kyynel vierähti poskelleni. Herkkä hetki, näköjään.
Tämähän on oikein kiinnostava iltasatu.
Mulla mitkä tahansa linnut tuo lähinnä mieleen Hitchcockin Linnut... :/
Pum!
Sen pituinen se.
Ja siittä sitten lintu-rukalle annettiin tekohengitystä ja ampulanssi kiidätti sen teho-osatolle.
Just kirjoittaa että eihän lintu kuollut?
Lintu-rukka paljastui teho-osastolla dinosaurusten miljoonaperiättäreksi. Se hylkäsi vanhat ympyränsä ja rakastui tyrannosaurus rexin näköiseen osaston ylilääkäriin.
kala kotkas või suur kull
Minä epäilen että suuri kulli.
Meni muutama päivä ja ehdin jo unohtaa linnun kunnes näin sen jälleen ikkunani takana. Se oli kuin muisto, joka kirkastui sumun hälvettyä, linnun sirot, täsmälliset liikkeet, sen sulkien himmeä, hiukan sinertävä kiilto. Tuntui kuin se olisi tarkkaillut minua siinä missä minä sitä. En uskaltanut liikkua, etten pelottaisi sitä pois, vaikka samalla minusta tuntui, ettei se pelännyt minua. Mietin, että jos ei olisi talvi niin voisiko sen kesyttää? Asettaa leivänmuruja ikkunan taakse joka päivä, jotta lintu palaisi takaisin, mutta selviäisikö se talven yli? Olisiko parempi, että se on villi ja vapaa, vapaa lentämään minne haluaa, rakentaa pesänsäkin minne haluaa. Mutta halusin silti, että se olisi jäänyt siihen, oksalle ikkunani taakse, jotta olisin voinut joka päivä ihailla sen valpasta olemusta, joka oli kuin soitettu nuotti ja tuossa nuotissa oli jotain, jonka halusin muistaa, jonka tiesin unohtaneeni vaikka en ollut halunnut.
Linnun koon keskinkertaisuus osoitti oman elämäni keskinkertaisuuden. Olinko aina tyytynyt keskinkertaisuuteen? Tai etsinyt elämässäni keskitietä, rauhaa ja levollisuutta? Uskaltamatta olla rohkea ja värikäs, kuin riikinkukko.
Sitäkö olen aina halunnut elämältäni? Helppoa keskinkertaista kokoa, joka mahtuu mukavasti muotteihin, joita suunnitellaan ja valmistellaan valmiista kaavoista yhteiskunnan sektoreissa.
Olinko kaavoihini kangistunut?
Entä rakkaus? Olenko uskaltanut takastaa kaavojen ulkopuolelta vai olenko pitänyt siihen itseäni liian keskinkertaisena?
Voisinko lentää yli koko kartan? Pohjapiirustusten, kaavojen, suunnitelmien, rajojen yli?
Ihana stoori :)
Toi oli kuin mun elämästä :D