Vieläkö seuroissa vanhemmat naiset saavat näitä pelottavia "kiitämiskohtauksia" (kuten äitini selitti)?
Olen nähnyt painajaisia niistä pitkään.
Olen nähnyt painajaisia niistä pitkään.
Transsi
EVL
81086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näitä Fredrikinkadulta. Lääkäriä myös tarvittiin.
Ei enää näe, kyllä sellaiset kohtaukset ovat loppuneet tyystin.
Myös parannuksenteko on selvästi vähäisenpää kuin ennen. Kun oikein hyvä seurapuhe on ollut, niin kyllä jotkut tulevat liikutuksiin ja nostavat käden ylös siunausta pyytämään.
"On morsiolla Jeesuksen
ehtoolla itkua..."
Kiitosäänet vaikenevat ja lakkaavat seurakunnassa, kun ajan ilta saapuu. Niiden sijaan tulee itkua ja murhetta, kun maailma pettää niin monet ennen kallisti uskoneet ja käy jokaisen uskovaisen uskoa murentamaan.
"...kun täällä saa vain hetkittäin
yhdessä kulkea."
Seurakunnassakin tuntuu välillä, että hengen valkeus on kadoksissa, kun maailman laineet lyövät niin voimakkaina. Kaikki Jumalan sanan opetus halutaan kumota tai kyseenalaistaa. Ylkä eli Jeesus tuntuu joskus unohtaneen morsiamensa.
Ei hän kuitenkaan ole morsiantaan unohtanut, vaan hakee hänet kerran loppumattomiin häihin, joissa ei tarvitse kantaa enää tahraista pukua.
Kiitosäänet lakkaavat kun ajan ilta saapuu. Tämä "profetia" on saarnaajan kirjan 12 luvussa. Teksti kertoo oikeasti vanhuudesta. Vaan luepa läpi koko saarnaajan kirja, itse pidän siitä.
loppuneet esikoisten seuroissa. Eikä ne ole pelkästään vanhemman väen kiitoksia, ne on myös nuoremmat jotka saattavat Jumalaa kiittää korkealla äänellä. Voi niitä ihania hetkiä
kun saa tuntea itsensä aivan keskelle taivasta
ja saa kuulla sitä kallista kiitosta ja ilovirttä mistä ei tämä kurja maailma tiedä, eikä ymmärrä mitään.Ei ole ne kalliit kiitosäänet vielä loppuneet Jumalanlasten joukossa. Mutta ne on niitä tuntemisia, jota saa tuntea vain hetkittäin ja niiden varaan ei voi autuuttaan rakentaa. Vaikka niistä tuntemisista saa kyllä suuren voiman taistelussa perkelettä vastaa.
Ei ole lakanneet-ainakaan tyystin.
Viime suviseuroissa ehtoollisaikaan kun seurateltassa laulettiin siioninlauluja ja virsiä joku nainen taputteli käsiään ja taisi kiittää Jeesusta. Myös täällä Lahdessa kiitosten äänet raikavat joskus. Asiaa ei sinänsä tulisi korostaa, vaan tärkeintä on evankeljumin saarna ja anteeksi uskominen.
Kiittäjän lapsena todella pelkään noita kohtauksen saajia.
Äitini oli yksi kiittäjistä, ja sai pelätä milloin hän saa kohtauksen. Hänellä oli runsaasti psyykkisiä oireita. kotona hän saattoi välillä käyttäytyä ihan kummallisesti; mennä nurkkaan, huutaa hallelujaa kansalle. välillä se itki, jotka muuttuivat hervottomaksi nauruksi. Joskus se piiskasi meitä lapsia ihan syyttä.
Sanoi, että se on raamatullista kuritusta.
Tuntui tyhmältä saada piiskaa, kun ei ollut tehny mitään. Toisinaan hän pisti meitä arestiin ihan syyttä. Jos me syyllistyttiin johonki pahantekoon, hän saattoi heitellä esineitä meitä kohtaan.
Seuroissa hän sai sitten noita kiitoskohtauksia.
Kyllä me niitäkin pelättiin, vaikkei se meihin kohdistunutkaan.
Se kirkuminen oli vain niin kauhean kuuloista.
Hän sairastui myöhemmiin vakavaan mielisairauteen, joutui hoitoon ja kuoli rajuun kohtaukseen.
Vaikka ikävöinkin äitiä, en toivoisi sitä enää takaisin. Oli se niin pelottavaa aikaa.
Äitin kuoleman johdosta taas itse sairastuin lievään skitsofreniaan. Olen avohoidossa, toisinaan pystyn hallitsemaan itseäni, toisinaan menetän ohjakset käsistäni.
Käytän rauhoittavia lääkkeitä. sairauteni vei myös uskon. En ole enää lestadiolainen, olen vapaa-ajattelija! En pelkää kuolemaa, pelkään kohtauksiani. En kuitenkaan halua kuolla, haluan parantua!
Onneksi kiittäjät alkavat loppumaan.
Se on TODELLA hyvä merkki!!!!
näihin ihmekohtauksiin. Että tämä muototarkka kahlitseva lest. uskonnonharjoitus kuitenkin, paitsi että synnytti lisäpaineita omalta osaltaan, myös tarjosi työkaluja eräänlaiseen psyykkiseen purkautumiseen. Varmaan hänellä oli niin karu elämä, että jouduitte lapset syyttä suotta siinä kärsijiksi. Surullista että olet kadottanut uskosi kaikessa siinä mylläkässä. Ei Jumala varmasti ole sellainen, millaisen kuvan Hänestä lapsena sait. Terv. lut. uskovainen.