Hei olen 25 vuotias ja nyt vasta havahduin kuinka huonossa kunnossa olen ollut, nyt viimeiset 2 vuotta on ollut aikamoinen väliinpitämättömyys ja jatkuvasti valmistautuu kuolemaan.
Olen nyt ollut sairaslomalla jonkinaikaa töistä ja terapiassa olen käynyt jo 1,5 vuotta.
Nyt on vain tuntunut siltä ettei millään enään ole väliä ja on tullut oikein loputon väsymys, ikäikuin aivot olisivat kärähtäneet, muisti on huono ei opi eikä edisty asioissa, sama fiilis töissä, kotona nukkueessa.
Olen niin epätoivoinen tällä hetkellä että olen alkanut miettimään että jos vain alkaisi syömään lääkkeitä mutta mitkä niistä sopivat siihen en saa mitään tukea eikä apua keneltäkään. Minulle on vuosia tyrkytetty masennuslääkkeitä ja en ole halunnut syödä niitä, tuntuu hyvin vastuuttomalta että lääkärit, psykiatrit ja päivystys heittävät arvalla vain ilman että ne edes kuuntelevat potilasta.
Luottamus nyt mennyt täysin ja olen heille sanonut monta kertaa että en halu joutua kierteseen että mielummin heti alusta yrittäisi löytää sopivaa.
Minulla ei ole mitään lääkkeitä vastaan, jos tilanne on näin paha jotain pitäisi asialle tehdä.
Minulla on 10 vuotta ollut jatkuva uupumus, väsymys eikä jaksa innostua mistään, minua on kuvattu mustaksi möykyksi kotona olleessa, joten kuten olen aina onnistunut pärjämään. Menneisyys painaa päälle ja on muuttanut minua negatiivisesti.
Väliinpitämättömyys ja itsetuhoisuus näkyy niin että saatan vain lihottaa itseäni, nukun aivan liikaa, kun herään istun vain katsomassa netistä leffoja ja hauskoja asioita ja nauran vaikka tuntuu tyhjältä.
Olen nyt ollut sairaslomalla jonkinaikaa töistä ja terapiassa olen käynyt jo 1,5 vuotta.
Nyt on vain tuntunut siltä ettei millään enään ole väliä ja on tullut oikein loputon väsymys, ikäikuin aivot olisivat kärähtäneet, muisti on huono ei opi eikä edisty asioissa, sama fiilis töissä, kotona nukkueessa.
Olen niin epätoivoinen tällä hetkellä että olen alkanut miettimään että jos vain alkaisi syömään lääkkeitä mutta mitkä niistä sopivat siihen en saa mitään tukea eikä apua keneltäkään. Minulle on vuosia tyrkytetty masennuslääkkeitä ja en ole halunnut syödä niitä, tuntuu hyvin vastuuttomalta että lääkärit, psykiatrit ja päivystys heittävät arvalla vain ilman että ne edes kuuntelevat potilasta.
Luottamus nyt mennyt täysin ja olen heille sanonut monta kertaa että en halu joutua kierteseen että mielummin heti alusta yrittäisi löytää sopivaa.
Minulla ei ole mitään lääkkeitä vastaan, jos tilanne on näin paha jotain pitäisi asialle tehdä.
Minulla on 10 vuotta ollut jatkuva uupumus, väsymys eikä jaksa innostua mistään, minua on kuvattu mustaksi möykyksi kotona olleessa, joten kuten olen aina onnistunut pärjämään. Menneisyys painaa päälle ja on muuttanut minua negatiivisesti.
Väliinpitämättömyys ja itsetuhoisuus näkyy niin että saatan vain lihottaa itseäni, nukun aivan liikaa, kun herään istun vain katsomassa netistä leffoja ja hauskoja asioita ja nauran vaikka tuntuu tyhjältä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin, oikean lääkkeen löytäminen on psykiatriassa arpapeliä koska mitään kemiallisia testejä ei ole jolla hoksattaisiin minkä vajaus aivoissasi on vai onko minkään. On myytti, että kenenkään aivoissa olisi ylipäätään mikään kemiallinen epätasapaino tai vajaus, josta masennus johtuu. Lääkkeet ei hoida aivoissasi olevia kemiallisia epätasapainoja vaan aiheuttavat niitä lukuisten muiden vaikutusten kanssa joilla niillä on kehoon, kun ne muokkaavat välittäjäaineita joita myös kehon toiminnoissa tarvitaan. Haittavaikutukset ei ole toissijaisia vaikutuksia vaan osa mitä lääke tekee puuttuessaan välittäjäaineisiin. Se on osa niiden vaikutusta. Esimerkiksi serotoniinia tarvitaan hyvin paljon lukuisissa eri kehon toiminnoissa. Lääkkeen aiheuttama kemiallinen epätasapaino ilmenee lopettaessa vieroitusoireina.
Masennuslääkkeen vaikutus oikeasti on normaalia tajunnantasoa alentava, huumausaineenomainen. Tämä voi ilmetä tunteiden laimenemisena molemmista skaaloista. Ei kykene tuntemaan surua, masennusta kuten ennen muttei välttämättä positiivisiakaan juttuja kuten iloa. Seksuaalihäiriöt on myös tavallisia. "Masennuslääkkeet" ei korjaa aivojesi toimintaa kuntoon ainakaan pitkällä tähtäimellä, millään terveellisellä hellällä tavalla aivoillesi. Jotkut tykkää lääkkeiden vaikutuksesta, toiset kokee itsensä turraksi tai ei omaksi itsekseen. Osalla nuppi menee vielä huonompaan kuntoon niillä. Masennuslääkkeiden vaikutus ja teho ei myöskään aina kestä pitkään ja pitkässä juoksussa niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Joidenkin tutkimusten mukaan ne vastaa plaseboa eritoten lievempien masennustilojen hoidossa
"ikäikuin aivot olisivat kärähtäneet, muisti on huono" Voi veljet, jos vuosia noita mömmöjä vetelet, seuraus voi olla vielä pahempi. Sama myös sähköhoidoista mitä psykiatria tarjoaa masennukseen.
"että en halu joutua kierteseen että mielummin heti alusta yrittäisi löytää sopivaa." Ei ole mitään tekniikkaa löytää sopivaa, vain kokeilu. Mitään takeita ei ole ettet joudu lääkekierteeseen. Ei ole edes takeita että hyödyt lääkkeestä. Voi olla myös päinvastoin.
Myöskään takeita että väsymys poistuu, ei ole. Voi olla myös päinvastoin.
"Väliinpitämättömyys ja itsetuhoisuus näkyy niin että saatan vain lihottaa itseäni, nukun aivan liikaa, kun herään istun vain katsomassa netistä leffoja ja hauskoja asioita ja nauran vaikka tuntuu tyhjältä."
Osa sanoo, että masennuslääkkeet muuttaa välinpitämättömäksi. Paketissa lukee, että ne aiheuttaa joillekin itsetuhoisia ajatuksia.
Jos kykenet nauramaan ja iloitsemaan jostakin, se on hyvä merkki. vaikka tuntisitkin olosi tyhjäksi.
Elätkö terveellisesti ja liikutko.. Niiden laiminlyönti voi aiheuttaa vaikka mitä oireita.
"Menneisyys painaa päälle ja on muuttanut minua negatiivisesti."
Masennuslääkkeet ei myöskään korjaa menneisyyttäsi, jonka kanssa sinun on vain opittava elämään ja keskusteltava se halki jos tahdot. Masennuslääkkeet ovat laastari ikäviin tunteisiin joillekin ja fiksuimmillaan käytettynä ne voi olla köysi päästä kuopasta ulos ja terapian tuki mutta eivät ole mikään kovin kauaskantoinen ratkaisu.
Uskon että ongelmani on enemmän se että en pidä elämästä, en pidä tunteesta olla elossa, pelkkää pettymystä ja tuntuu siltä että kaiken on nähty jo ja tietää etukäteen miltä oravanpyörä on, rakastuminen, työnskentely, opiskelu, itsestään huolta pitäminen ja jne, samaa kierre alusta loppuun.
Tylsimmistä jännittäviin asioihin.
Globalisaation ongelma, liikaa vapaus? Inhoan yli kaiken ihminen ja terapia on saanut viimeiset toiveen rippeet pois. En välitä yhtään mistään.
Eläimet ja luonto ovat ainut asiat jotka herättävät edes jotain toivoa, ihminen on luonut kamalan maailman ja jos olisin maailman valtias muuttaisin kaiken.
Tavallinen elämä on myrkkyä!!!