juoksemassa ja ikäväkin helpotti jossain määrin. Kostea ja viileä ilma kai selvitti päätä. Kannattaa kokeilla.
Ihana olo, kävin
mademefeelgood
8103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No ei toiminut, ajattelin häntä juoksemassa siinä rinnallani (hän vaikuttaa liikunnalliselta) ja ikävä alkoi painamaan juuri siellä ulkona.
Varmaan kuitenkin parempi olo, mitä olisi tullut sohvalla tai koneella istuessa? Syö vielä hyviä hiilihydraatteja yötä vasten, niin saat kunnon unet :)
Toi on se paha vaihe. Et oo vielä hyväksyny tilannetta. Kärvistelyä se on.
Joo, mä tiedän. Onneksi on kokemusta näistä vaiheista jo aiemmalta ja joskus muinoin on tuntunut todella pahalta, nykyään tämä menee kuin vettä vaan.
Aika vain menee hukkaan haaveillessa jostain aviossa olevasta naisesta samalla kun tiukkakroppaisia naisia juoksi tuollakin poluilla vastaan enkä edes heitä kunnolla huomannu vaikka joku kattoi silmiinkin ja hymyili vienosti.
Kyl tää ohi menee tän etelä-suomen lyhyen talven aikana että voi odotella jos keväällä sitten juoksis joku oikeasti vapaa kiinnostava neito vastaan.
Mut nyt kärvistellään ja syödään hyviä hiilareita.
Vaatii luonteen lujuutta kun lenkin juosta tempaisee näillä loskakelillä. Minä tyydyin kävely lenkkiin.
Minäkin kävelin tänään. Kiertelin uusia reittejä.
Maastossa ja metsässä minäkin koiran kanssa kuljin. Oli Ilveksen, neljät jäniksen jäljet, yksi metso ja pyy likkunut minun lisäksi. Mukava seurata mitä luonnossa tapahtuu ja huomata että ei ole ainut liikkuja metsäpolulla.
Kieltämättä tuo ilma oli ihan ihanteellinen juoksemiseen.
Itsellä on marraskuusta eteenpäin ollut pyrkimys käydä jokainen päivä juoksulenkillä, mutta jotta en kohota liian rajusti kerralla liikunnan määrää ja saa taas polveeni juoksijan polvi-rasitusvammaa tms. niin juoksen puolet lenkistä ja puolet kävelen.Sen osuuden jonka juoksen pyrin juokseen koko matkan kävelytaukoja pitämättä.
Tällä säällä olisin jaksanut keuhkojeni puolesta juosta vaikka koko lenkin...Pohkeet olisivat kyllä varmaan jossain kohti tulleet vastaan koska pohjelihakset ovat heikommat kuin sydän ja keuhkot.
Pakkasella tai helteillä tulee keuhkot vastaan ennen lihaksia ja on pakko pitää kävelytaukoja enemmän. Astmaani en juurikaan muuten huomaa, mutta juostessa sen näen selkeästi sääolosuhteiden muuttuessa.
Tämä sää kuitenkin on ihan ihanteellinen astmani kannalta.Hämmästelin juostessani että mikä on kun ei hengästy millään. Jaksaa jaksaa ja jaksaa. Kunto on ilmeisesti ihan hyvä..
Se on hieno tunne kun tajuaa sen miten paljon kunto on kohonnut jostain aloitus ajoista. Tuloksien näkeminen kohottaa itsetuntoa ja motivoi jatkaan.