Elän jonkinlaisessa palstaharhassa. Olen itse hillittömän ihastunut mieheen jonka kuvittelen käyvän palstalla minun takiani. Elän ruusuisissa toiveissa että jospa hän sittenkin ajattelee ja kaipaa minua...
Olen säälittävä, kummallinen, mielikuvituksessa elävä pöpi. Enpä olisi uskonut vajoavani näin alas. Välillä pelkään mitä minulle mahtaa tapahtua kun joudun kohtaamaan kylmän totuuden. Mistä saan lohtua ja toivoa paremmasta, jos varmistuu se ettei hänellä kiinnosta tippaakaan?
Olen säälittävä, kummallinen, mielikuvituksessa elävä pöpi. Enpä olisi uskonut vajoavani näin alas. Välillä pelkään mitä minulle mahtaa tapahtua kun joudun kohtaamaan kylmän totuuden. Mistä saan lohtua ja toivoa paremmasta, jos varmistuu se ettei hänellä kiinnosta tippaakaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja nimenomaan KUN varmistuu ettei häntä kiinnosta eikä hän välitä.
Ei kannata tehdä hätiköityä johtopäätöksiä nyt, ajattelepas tarkemmin.
on niin helvettiin ja äkkiä sillähän se selvii!!!
Olen sanaton, mikä pohjanoteeraus.. Mikä altistaa tällaiselle.. En kertakaikkiaan tiedä...
Olet vain niin ihastunut että epätoivoisesti etsit vihjeitä siitä. Jos et löydä niitä tosielämästä tai niitä on vaikeita niin yrität etsiä niitä muualta. Tällainen palsta on yksi mahdollisuus varsinkin kun viestit ovat hyvin epämääräisiä.
Älä huolehdi kyse on vain ihastuksen tekemistä tepposista päässäsi.
Aivan samoinhan sitä saattaa tuntea että näkee henkilön jossain kun joku häntä vähänkään muistuttava on näköpiirissä.
Kaipaat ja toivot hänen näkemistään sekä varmistusta tunteillesi.
Voi tuntua pahalta tietysti etukäteen ajatella sitä että jos käykin huonosti ja toista ei kiinnosta, mutta siihen on aika mahdoton varautua etukäteen paitsi sillä että ei kuluta loputtomasti aikaa etsimällä merkkejä hänestä vaikka täältä.
Kannattaa yrittää ratkaista asia tosielämässä.
Ajattele että on luonnolista ihastuneena kuvitella kaikenlaista.
Et välttämättä elä harhassa. Suurin osa ei kuitenkaan käy tai ei pysty olemaan täällä
jatkuvasti kaipaamassa.
En minäkään jatkuvasti käy, muutaman kerran viikossa.
On vaan leikkiä..
Ehkä se on ihmiselle tärkeää pitää jotakin pullopostia kainalossa ja toivoa.