onko muita joilla on hirvee synnytyspelko??Itselläni on synnytyspelko neuvolassa en ole asiasta puhunut pitäis alkaa puhumaan jollekkin kun viikkojakin on jo 32..Miten ootte saanu apua asiaan?onko määrätty sektioita tän pelon vuoksi? kelle ootte asiasta puhunut?
kiitos etukäteen..
kiitos etukäteen..
Vastaukset 10
Vanhimmat
minulle tehtiin sektio marraskuussa juuri synnytyspelon takia, rohkeasti vain asia esille neuvolassa. sieltä laittavat lähetteen pelkopolille sairaalaan jossa aiot synnyttää, laittavat käymään muutamat kerrat sielä ennenkun "myöntävät" sektiolle suostumuksen sekä päivämäärän samalla.. Tällä he varmistavat että olet varmasti tosissasi, ja ettet todella pystyisi synnyttämään pelkosi takia.
Minäkin olen pelännyt synnytystä koko raskauden ajan ja jo n. 23 vkon tienoilla vaadin neuvolasta lähetteen sairaalaan (HYS). Kävin siellä ensimmäisen kerran vkolla 25 ja sen jälkeen olen käynyt useamman kerran tutustumassa paikkoihin rauhassa ja keskustelemassa kätilön kanssa. Lisäksi olen käynyt sairaalapsykologin juttusilla lähes viikottain. Minulla on pelko todella paha, sillä sen takia en saa nukuttua ja olen ollut erittäin ahdistunut.
Sektiota minulle ei ole "määrätty", mutta on kyllä lupailtu, että jos haluan, saan sen. Itse en ole halukas edes sektioon. Se tuntuu oikeastaan vielä kamalammalta kuin ns. normaali alatiesynnytys. Puolentoista viikon päästä olen menossa synnytystapa-arvioon, ja silloin minun varmaan pitäisi jo alkaa päättää, mitä haluan. Tuntuu vain ihan mahdottomalta sanoa kun ei tiedä mitä odottaa kummankaan vaihtoehdon suhteen.
Onneksi pelkooni ei ole - ainakaan sairaalalla - suhtauduttu vähättelevästi, vaan ovat ottaneet minut tosissaan.
Puhu vaan rohkeasti asiasta neuvolassa, mitä pikemmin sen parempi. Ajan saaminen pelkopolille voi viedä jonkin aikaa, ja jotta ehtisit käsitellä asiaa ennen h-hetkeä, ei kannata odottaa asian kanssa enää.
Tsemppiä sinullekin, toivottavasti selviämme tästä kunnialla - tavalla tai toisella!
kävin tänään neuvolassa mainitsin asiasta aiko laittaa minut sairaalaan juttelemaan asiasta, mutta ajan kohtaa ei sanonut kiire kai tässä alkaa jo tulla kun viikkoja on jo 32. Ei oikein neuvolatäti osannut auttaa puhu vain kuinka hyviä kipulääkkeitä nykyään on..eihän ne loppujen lopuksi auta varsinkaan ponnistusvaiheessa..niin ainakin kaikki muut sanoo, jotka on synnyttäneet alatiekautta..
Toivon todellakin saavani sektion pelkään niin paljon synnytystä..
Jos pelkosi on tosi paha niin kyllä sun olis jo aiemmin kannattanut asiasta puhua, koska silloin ohjataan aiemmin ryhmiin ja suapi jutskata jonkun esim.psykologin kanssa pelosta kun ne vaan yleensä johtuu jostain eli syy olis löydettävissä. Harmi ettei neuvolatätisi näe huoltasi,vaikka pitäisi. Ai niin kyl noita kipulääkkeitä voipi olla myös ponnistusvaiheen aikana, mutta yleensä ne heikentää äidin tunnetta ponnistaa ja tällöin eivät auta vauvan ulos tuloa joka kuitenkin on synnytyksen pääkohta. Ponnistusvaihehan on synnytyksen lyhyin osio yleensä eikä kestä kauaa ja tuloksen näkee sit heti. Kipukin siinä ei välttämättä ole niin kamalaa kun se "hetki" on edessä et näkee pian oman kullan. Harmi kun et ole aiemmin asiasta puhunut...
Ai niin sectiokaan ei ole riskitön enkä nyt halua piruja luoda seinille mut se on todellakin iso leikkaus kun joudutaan avaamaan monta vatsan peitettä ja komplikaatioita saattaa tulla joten kannattaa miettiä asiaa. :)
Kaikesta huolimatta mitä nyt päätätkin hoppas kaikki menee hyvin!
Mulla on ainakin kauhee synnytyspelko, olen 21-vuotias nainen. Siis en ole raskaana, enkä koskaan haluakaan tulla raskaaksi sillä en halua synnyttää.
Tai oikeastaan pelkään vain synnytyksessä sitä mitä kaikkea tapahtuu keholleni ja pelkään myös raskauden oireita jotka ovat aivan kauheita.
Siis jos synnyttää normaalisti niin sitte paikat löystyy jne... ja jos taas tehdään sektio niin sitten jää alavatsaan ikuinen ruma arpi eikä ikinä kehtaa pitää uimarannalla bikinejä. Äidilleni on tehty sektio.
Miehillä on niin helppoa kun miesten ei tarvitse kuin katsoa vierestä kun nainen kärsii.
Mieluummin kuolen kuin synnytän tai tulen raskaaksi.
hyvä että tiedät mitä haluat! Ei tarvita lisää lapsia joista ei pidetä huolta ja raskaushan on aikaa myös jolloin lapsesta pidetään huolta joten parempi tietää asia eikä meuhkata kamalasti!
Minulle iski hirveä synnytyspelko heti kun tajusin olevani raskaana, en ollut edes ajatellut synnyttämistä aikaisemmin jostain syystä (suojelin itseäni?) Kerroin heti ensimmäisellä kerralla neuvolassa asiasta ja pääsin neuvolapsykologille puhumaan peloistani. Olen nyt päässyt yli "pakko saada sektio"-ajatuksesta, ja ehkä jo vähän odotan synnyttämistä:)
En tiedä ottavatko miten tosissaan enää sinua kun et ole aikaisemmin mitään puhunut? Minulla vasta rv23 ja synnytyksestä on puhuttu moneen kertaan, kysytty opiskelijoiden läsnäolosta jne.. Riippuu kai paikkakunnasta miten helposti suostutaan pelkosektioon, minulle luvattiin heti että saan sektion halutessani (olin kai niin kauhuissani). Mutta tosiaan enää ei pelota niin paljoa.
olisin aikaisemmin ottanut asian neuvolassa esille, mutta minulla oli pitkästä aikaa "oma" neuvola täti aina muulloin on ollut joku tuuraaja enkä ole heille halunnut asiasta puhua..toivottavasti saan jotain apua edes vaikka otin asian näin myöhään esille..voi olla, että sektio on edessä jo senkin takia, että vaavi on vielä perätilassa kääntämistä en anna yrittää, liikaa riskejä.=(
Jos nyt käykin niin että joudut alateitse synnyttämään, pyydä mahdollisimman aikaisin epiduraali. Se auttaa hyvin. Ja tuosta ponnistusvaiheesta sen verran että itse olen kaksi lasta synnyttänyt ja se ponnistusvaihe on se vaihe mikä helpottaa kaikkiin kipuihin. Sitä minä ainakin odotan joka kerta. Se helpottaa kun saa vaavin työntää ulos ja kun vaavi on ulkona kaikki kivut yleensä häviää. =)
Älä suotta pelkää, hyvin se menee...
Minullakin muuten oli molemmat lapset perätilassa vielä rvk38-39 ja ihan itse kääntyivät oikeinpäin.
Tsemppiä sinne. Ota vaikka hyvää musiikkia mukaan ja muista huutaa kun siltä tuntuu. =)
minä myös olen pelännyt varsinkin ekan kanssa, kun ei ollut kokenut vielä mitään.
ja sektioon jouduin silti pakosta ennen kunnon kipuja.
Tokan kaa oli jo kohdunsuu täysin auki ja kivut koettu ja taas ongelmaa ja sektioon.
Onhan ne kivut tosi ilkeitä varsinkin kun mulla aukesi niin nopeeta ettei ees ebi auttanut.
ponnistamaan en päässyt kun kerta leikattiin ja tällähetkellä (olen siis taas raskaana)
se ponnistus pelottaa.
uskon että aina se mitä vaan ei ole kokenut pelottaa ja nyt en ehkä ees saa synnyttää jos haava ei kestä ponnistusa ja toivoisin että saisisn synnyttää leikkuksen jälkeen on kuiteskin niin ilkeetä kun on kauheen kipeä...
(mun kertomukseni sektioistani on kohdassa missä joku äiti kyseli sektiokokemuksia.)
Että voisin sanoa tosiaan vaikka pelottaa niin leikkaus on musta ilkeempää kuin se kivun kokeminen vaikka siinävaiheessa tuntuisi kyllä että voi mitä vaan kun vaan kipu loppuisi mutta sit kun taas joutuu kokea se leikkauksesta paraneminen niin mieluummin ne kivut ennen sitä.