Ajelimme eilen Hämeenlinnan Parolantietä. Oli jo hämärä laskeutunut ja muutenkin harmaata ja sateentuhnuista. Ihmisiä kulki tummissa vaatteissaan. Keskeltä ankean arkiharmauden kuitenin ilmaantui näkyviin oranssinhohtoinen erikoisuus. Ukkeli jolla oli oranssi pipo ja oranssi pusero ja niissä teksti HPK. Tuo väriläiskä hohti kuin oranssi kukkanen harmaan kaupungin kadulla, hämärän sateentuhnun keskellä, tupsu heiluen hän tallusi hissuksiin harmaata katua hymyillen.
Vaimo katsoi kulkijaa ja sanoi minulle : " Tuota kyllä oikeasti voisi kutsua aidoksi hämeenlinnalaiseksi". En voinut muuta kuin olla samaa mieltä. "Aito hämeenlinnalainen" on bongattu.
Jos joku tunnistaa tuon ukkelin.Niin voisi vaikka kaupunkiuutisiin pistää kuvan ja vaikka jutun. Terveisiäkin saa kertoa.Oli piristävä ilmestys harmaassa kaupungissa.
Vaimo katsoi kulkijaa ja sanoi minulle : " Tuota kyllä oikeasti voisi kutsua aidoksi hämeenlinnalaiseksi". En voinut muuta kuin olla samaa mieltä. "Aito hämeenlinnalainen" on bongattu.
Jos joku tunnistaa tuon ukkelin.Niin voisi vaikka kaupunkiuutisiin pistää kuvan ja vaikka jutun. Terveisiäkin saa kertoa.Oli piristävä ilmestys harmaassa kaupungissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terveiset HPK markkinointiin.
Ja tämä tarina on tosi. Heh heh.
Se oli Kake. Karkasi suljetulta ja saatiin onneksi kiinni. Hänellä on tapana pukeutua oranssiin, koska hänellä on pieni häiriö ja kuvittelee olevansa appelsiini. Hän on kulkenut kaupungin katuja kohta 30 vuotta oransseissaan ja etsinyt häiriintyneitä lajitovereitaan. Muitakin oransseja liikkuu, yleensä ne alkavat liikehtiä syyskuussa ja katoavat katukuvasta maaliskuun alussa. Joskus kesäisin törmää todella häiriintyneisiin yksilöihin, niitä kannattaa varoa, koska ne ei edes tiedä mikä vuodenaika on. Usein talvisin niitä näkee isojakin joukkoja liikkumassa rinkelinmäen alueella, tutkijat väittävät, että niillä on kutuaika ja ääntelevät sen mukaan.