Mitä hemmettiä teen mun porukoiden kanssa. He ovat tällaisia; aloitin seurustelemaan 2000 luvun alussa. koko seurustelun ajan he kysylivät, että miksi seurustelen ylipäätään, että eihän se minulle sovi ja kun mulla meni poikki, niin sitten he kysyivät että miksi seurustelin. Tollasta änkeemistä kylään ja sitten suututaan, jos ei halutakkaan niitä kylään. Todellinen maanvaiva on nää mun porukat ja eivät suostuneet ymmärtämään, että olen kasvanut aikuiseksi ihmiseksi, jolla on todellakin jo omia tarpeita, eikä millään muotoa kiinnosta joku porukoiden seura. Uskomatonta sähläämistä sen politiikan kanssa, että joka asialle on oltava jokin poliittinen syy, jopa rakkaudelle ja se tulee ihan arkipäivän tilanteisiin. Uskomatonta!! en haluaisi olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan. En oikein pidä heistä. He vertasivat seurusteluani setäni seurusteluun, joka oli homo. En voi ymmärtää asiaa, että miksi he kohtelivat minua näin. kumpainenkin on syntynyt 1950-luvun alussa. Tähän päivään asti he ovat olleet lapsellisia minua kohtaan ja nyt he ovat vanhuksia ja pitävät minua vammaisenaan, joka ei tarvitse kenenkään muun rakkautta, kuin äidin ja isän. Kuinka herttaista eikö?? Mulle tollaset porukat ovat nimittäin herttaisen yhdentekeviä ja haluaisin vaan uuden miehen, joka osaisi mua rakastaa.
yksinäisen keijun tarina
yksinäinenkeijuntarina
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.