Eli kun katseet, huumori ym ovat kohdanneet ja olette uskaltaneet tehdä aloitteen, onko useimmiten tullut pakit vai jotain ihanaa...
Kannattaako siis uskaltaa uskaltaa...
Kannattaako siis uskaltaa uskaltaa...
Kuinka usein tutka on toiminut
Enmielestäinsuasaa
12233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattaa uskaltaa, mutta yleensä ne on varattuja.
Uskalla! Olisitpa se nainen ketä mä mietin päivittäin ja tekisit aloitteen. Mä en pysty koska en tahdo loukata sua tunkeilemalla sun elämään joka vaikuttaa olevan jo niin valmis kaikella tapaa, pelkään että kuvittelen vaan ja tekisin itseni niin typeräksi sun silmissä.
Onko tämä nainen antanut sinun ymmärtää ja jos, niin mitä?
Jos tilanne on kuten itselläni: olen niin vahvasti viestinyt että tykkään juuri hänestä ja hänkin on melkein yhtä vahvasti antanut minun ymmärtää, että kiinnostusta on...
Mutta heittelee välillä silti juttuja miehistä, kenestä nähnyt unta, jne. Ja tästä syystä käyttäydyn pidättyväisesti... Ja mietin uskallanko koskaan tehdä aloitetta. Ehkä hänkin heittää noita "miesjuttujaan" itseään suojellakseen mutta haastavaa on.
Kaikki mitä hän sanonut/tehnyt/käyttäytynyt voi ihan yhtä hyvin tulkita ystävällisyydeksi. Itse olen ainakin puhunut miehistä koska aiemmin ollut hetero ja ne jutut tulevat välillä vahingossakin, kun jostain puhutaan, myöhemmin ärsyttää.
Ongelmana on että minä olisin valmis heittäytymään näillä kilsoilla mutta kaikki eivät pysty. Täytyy ehkä odottaa että hedelmä kypsyy...En haluaisi lähteä baareja kolumaan vaan saada sydämeni valitun. Olemme siis tapailleet "virallisissa yhteyksissä" mutta hän on mennyt yli oman roolinsa niin epäviralliseksi että olen tulkinnut sen merkiksi. Ehkä tämä on vain jotain sisäisen teinin unelmaa... Pitäisi keski-ikäisenä vaan tyytyä tylsään arkeen ilman flirttiä. Höh!
Mä muistan edelleen ne syyspäivät kun tajusin olevani suhun ihastunut.. Ihailtiin yhdessä kauniita aurinkoisia päiviä. Joskus katselin kaukaa miten kauniilta näytit kun aurinko osui sun hiuksiin. Katseet kohtasi välillä ja juteltiin niitä näitä, joskus ei mitään ja silti tuntui hyvältä.
Sepä olisikin helppoa, kun olisi "varma" tutka... Sylettää kun aina kun teen jonkinlaisen lähestymisen, hän karkaa tai vastaa "neutraalisti". Sama myös toisinpäin... Jos hän laittaa työpäivän lopuksi viestiä että "hei hei muru" - niin mä vastaan siihen "hei hei".
Harmittaa nyt niin pirusti, kun piti itse olla niin neutraali. Tänään yritin jopa hieman fyysisesti olla lähempänä, niin toinen väisti. Työpäivän loppuun laitoin viestin "heihei ja särkynytsydän-hymiö" Hän tietysti vastasi "heihei ja huomiseen :)"
Hänen pitäisi kuitenkin perusluonteeltaan olla meistä se rohkeampi muttamutta...
Kiusaako hän siis sua vähän tai sitten on ambivalenssi....toisaalta kyllä toisaalta ei. Miksi me naiset ei osarta sania suoraan. Olisi niin paljon helpompaa kuin sydän karrella pohtia olenko minä hänen ajatuksissaan niin kuin hän minun!
Nii in. Sen kun tietäisi. Kaikenhan kruunaa se, että minusta ei oikeastaan päälle päin näe mitä tunteita tunnen. Hän voi siis oikeasti tuntea ihan samaa epävarmuutta kuin minä.
Mutta kyllähän me käyttäydytään toisiamme kohtaan kuin pahaiset (ihastuneet) teinit..! Enkä jaksa uskoa että hän tieten tahtoen haluaisi kiusata, koska ollaan kuitenkin ystävyystasollakin läheisiä.
On tämä ihanaa ja kauheaa yhtäaikaa...
No mitään ei koskaan olla puhuttu saati luvattu. Lämpimiä katseita ja hyvä olo siinä tilanteessa on kaikki mitä on ollut. Etkä varmasti ole uhrannut minulle ajatustakaan. Mutta sinä olet kyllä tärkeä minulle. Ymmärrän ettei koskaan tule tämän kummempaa tilannetta mutta olet silti tärkeä.
Uskon että meistä voisi tulla jotain ihanaa. Haaveilen susta tosi usein, mietin että tahtoisin vain pyytää sua kanssani kävelylle, leffaan tai vaikka mun luokse kahville. Sulla on ihana nauru ja kaunis hymy, oot vaan täydellinen ja ihana, aikuinen nainen. Toivon ja odotan vaan niitä tilanteita ja hetkiä että tavataan taas. Niitä on vaan nykyisin liian harvoin :(
Luulin, että nyt mun elämään oli tullut ihminen, jonka kanssa voisin suunnitella tulevia ja joka olisi samalla levelillä joka suhteessa. Muuten ihan jees, mutta hänpä olikin antanut ihan toisenlaisen kuvan elämäntilanteestaan kuin mitä todellisuus oli. Eli tutka petti pahasti! En nähnyt hälytysmerkkejä, jos sellaisia olikaan. Luotin liikaa. Jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, juokse lujaa ja niin kauas kuin jaksat!!