Varatut hei

En ole ajatellut eroa toisen takia, muista syistä kylläkin ja usein. Tunteet tulevat ja menevät.
Odotan tunteideni ohi menemistä nytkin.
Olen sen verran vanhoillinen ja periaatteellinen, että ajattelen kun kerran yhteen on menty, niin pysytään yhdessä.
Tuota toista en tunne niin hyvin, että voisin verrata mieheeni.
Pettämään en lähde.

Oletteko koskaan todella miettineet eroa jonkun toisen takia?
- En. Itseni ja lasteni takia kyllä. Eroprosessi meneillään.
Mitkä on ne asiat, jotka vaakakupissa painaa?
- Oma ja lasten psyykkinen hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa.
Millaisena näette tuon toisen verrattuna nykyiseen kumppaniin?
-Hän käytä henkistä väkivaltaa! Olen vahvasti ihastunut häneen. Voin kuvitella meidät yhdessä.
Oletteko yrittäneet jos tunteet vain menisivätkin ohi odottamalla?
- En ole yrittänyt. Eivät ne mene ohi eikä niiden tarvitsekaan mennä. Olen sinut itseni ja näiden asioiden kanssa.

Ihastuksia tulee ja menee mutta ei ole oman kullan veroista!

Moi,

Olen 56v mies. Olen ollut naimisissa 35 vuotta. Monesti olen ihastunut tai kenties rakastunutkin johonkin elämän kohdalle kuljettaneeseen naiseen, mutta olen myös oppinut että tunteet tulee ja menee ja jos parisuhteessa on perusasiat kunnossa ja elämään hankitaan muuta vaihtelua ja virikkeitä, niin myös parisuhteessa tulee uusia rakastumisen kausia ja kun viileämmistä ajoista on päässyt yli, niin uusi huuma vanhan rakkaan kanssa on parempi kuin ensirakkaus, koska pohjalla on niin paljon yhteistä kokemusta, elämää ja kiintymystä. Rakastumisen huumahan ei kestä keskimäärin uudessakaan suhteessa kuin tuhat päivää.

Joskus, etenkin suhteen aiemmissa vaiheissa on ero käynyt mielessä, muttei toisten naisten takia, koska on ymmärtänyt alusta asti, ettei se vaihtamalla parane, omat puutteet kun seuraa ihmistä aina mukana ja ihminen voi kehittää niin itseään kuin suhdetta toisen kanssa, toki se vaatii halua parisuhteen ylläpitämiseen molemmilta, silti sellaistenkin jaksojen yli voi päästä, että toisella motivaatio tai kyky hoitaa suhdetta on hakusessa, sekin voi olla vain yksi vaihe.

Siinä vaiheessa, kun yhdessä päätettiin, että ero ei ole vaihtoehto, on kaikki mennyt aina vain paremmin, on viileitä kausia, on huumaa, ylä- ja alamäkeä.

Niin, ne ihastumiset ja rakastumiset olen käsitellyt ja kestänyt tietäen, että ne menee ohi. Ja ne on helpompi hallita, kun tunnustaa itselleen ja ymmärtää, että tunteille ei aina mahda mitään, ei ne kuitenkaan itsekontrollia vie, jos ei anna viedä. Ja kun on ekoista ihastumisista selvinnyt, niin tietää jo kokemuksesta että ne menee ohi. Nyt jo tiedän, että naiset vain on niin ihania olentoja, että joka kesä kohtaa ihania neitoja, joiden läsnäolo lämmittää ja kuumottaa, mutta pidemmälle ei mennä, eikä anneta vääriä signaaleja toisillekaan.

Mikä painaa vaakakupissa. Aiemmin oli lapsetkin, jotka nyt ovat aikuisia. Nykyään jo vanhana konkarina ymmärrän, että perustaltaan hyvän ja hioutuneen suhteen rikkominen jättäisi isot arvet, joita ei korvaa tai paikkaa mikään uusi rakkauden tuhannen päivän huuma, arki siihenkin tulisi eteen muutamassa vuodessa ja sitten pitäisi uutta suhdetta työstää vuosia ja vuosia, ennen kuin olisi toisen kanssa niin hyvin hioutunut, että turha draama rauhoittuisi elämästä, se draama kun tulee vieraaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun rakastumisen huuma ekan kerran hellittää.

Tutkimuksissa on todettu, että älykkäät ihmiset pettävät harvemmin. Olisiko siinä taustalla se, että vaikka älykäs ihminen voi olla myös hyvin vahvasti emotionaalinen kuten itsekin olen, niin toisaalta tunteet eivät silti pääse hallitsemaan järkeä niin herkästi. Niissä asioissa, jotka eivät sotke elämää, menen hyvin vahvasti tunteella.

En ole harkinnut vaikka yhdelle niin annoin ymmärtää. Varsinkin kun leikkiin ryhtyi ja uskoi kaiken. Nautin sen ajan kunnes rupesi vaatimaan muuta. Mulla hyvä puoliso mutta joskus vaan pitkä suhde on harmaa. Ja kun huomaa jollekin kelpaavan varattunakin ei pysty kiusausta vastustamaan. Kokeilen kuinka pitkälle menee.

mutta on myös muita syitä siihen miksi harkitsen eroa. En koe että voisin hyvin tämmöisessä moittivassa/alistavassa suhteessa.Ja luottamuskin on mennyt velheiden myötä. Tälläkin hetkellä päässä raksuttaa että mitä ihmettä mä oikeen teen ja sydän on palasina. Ja olen myöskin odottanut sitä ihmettä jo useita vuosia mutta ei sitä vain tapahdu.

Kyllä ja erosinkin toisen takia. Toiseen rakastuin, koska suhteessa meni huonosti. Parisuhde kolmanteenpyöräänkään ei kestänyt

Kylläpäs on hyviä vastauksia, kiitän. Antavat perspektiiviä.

Olen ja sain ihastumisesta toiseen joskus pontta kohdata asiat, jotka suhteessani ei mielestäni toiminut. Erottiinkin ja olen ollut nyt vuosia parisuhteessa miehen kanssa, johon tuolloin aikoinaan ihastuin. Enkä kyllä kadu vanhan suhteen päättymistä ja uuden alkamista, vain sitä että pitikin olla varattu silloin, kun sen oikeista oikeimman kohtaa. Olisi ollut kivaa, jos olosuhteet olisivat olleet toisenlaiset ja ketään ei olisi tarvinut sattua.

Ikävintä on se, että ero satuttaa vaikka se kuinka tahansa oikea ratkaisu olisikin.

Joskus voi löytää vasta myöhemmin elämässä sellaisen ihmisen, jonka kanssa arkikin tuntuu juhlalta. Silloin ollaan vaikeiden päätösten edessä.

En oo. Viatonta hauskanpitoa vaan. Jos olis halunnut mut, ois sil ollut tsäänssit monen monta kertaa kun olin vapaa. Luritteli vain, eikä uskaltanut enempää.