Jos haluatte pitkästyä, niin lukekaa tää.
mut jokatapauksessa... Tää alko siis ala-asteen 5 -luokalla. Mua syrjittiin, jä käytettiin vaan kaverin korvikkeena (et jos joku jäi päiväksi yksin se tuli jutteleen mun kaa ja valiti et muut on ihan ääliöitä.. muulloin ei sitten huomannutkaan mua).
Yläasteella oli pari kaveria ja muutama tuttu. Jotkut nuoremmat pissikset puhui selän takana jne... Koulun jälkeen olin aina yksin. Eli kaikki kamuni olivat vaan tuttuja. Koulun ulkopuolella hädin tuskin moikattiin.
Sitten menin kympille. Olin ihan väleissä useimman kanssa, mutta vapaaehtoisesti ei otettu mukaan mihinkään, paitsi taas "korvikkeena". Juoruttiin ihan pelkkää paskaa selän takana ja siksi jätin kesken. Nyt olen uudessa koulussa. Tuttuja on ihan mukavasti, mutta en uskalla tehdä lähempää tuttavuutta koska musta tuntuu ettei kukaan oikeasti halua. En mene samaan pöytään syömään, koska ei ne kuitenkaan halua olla mun kanssa. (Vaikka ne ei edes tunne mua, mutta toisensa tuntee ja tuskin ne haluaa ketään häiritsemään niiden inside -juttuja). M' haluaisin että saisin sellaisen kaverin jonka kanssa bilettää, mutta kun kukaan ei halua olla mun kanssa. Ja kysyäkkään en uskalla koska tiedän jo vastauksen ja en halua nolata itseäni. Sitten muut pitävät mua sellaisena epätoivoisena jolla ei ole elämää. Tai niinhän se on... Mitä mä teen... Mä en halua elää yksin koko elämääni. Tai onhan mulla perhe ja tutut mutta mä kaipaan enemmän!!! Vai pitäiskö vaan lopettaa toivominen ja samalla elämä.... Erakoitua kokonaan tai kuolla pois... Parempi sekin olisi kuin yksin.
Joo, mut nyt sain purkaa sydäntäni.
Tuskin kukaan tätä edes loppuun asti luki...
Mut toivottavasti ees joku osaa kertoo ja auttaa ilman mitään syyttelyjä.... kiitos paljon jo etukäteen.
mut jokatapauksessa... Tää alko siis ala-asteen 5 -luokalla. Mua syrjittiin, jä käytettiin vaan kaverin korvikkeena (et jos joku jäi päiväksi yksin se tuli jutteleen mun kaa ja valiti et muut on ihan ääliöitä.. muulloin ei sitten huomannutkaan mua).
Yläasteella oli pari kaveria ja muutama tuttu. Jotkut nuoremmat pissikset puhui selän takana jne... Koulun jälkeen olin aina yksin. Eli kaikki kamuni olivat vaan tuttuja. Koulun ulkopuolella hädin tuskin moikattiin.
Sitten menin kympille. Olin ihan väleissä useimman kanssa, mutta vapaaehtoisesti ei otettu mukaan mihinkään, paitsi taas "korvikkeena". Juoruttiin ihan pelkkää paskaa selän takana ja siksi jätin kesken. Nyt olen uudessa koulussa. Tuttuja on ihan mukavasti, mutta en uskalla tehdä lähempää tuttavuutta koska musta tuntuu ettei kukaan oikeasti halua. En mene samaan pöytään syömään, koska ei ne kuitenkaan halua olla mun kanssa. (Vaikka ne ei edes tunne mua, mutta toisensa tuntee ja tuskin ne haluaa ketään häiritsemään niiden inside -juttuja). M' haluaisin että saisin sellaisen kaverin jonka kanssa bilettää, mutta kun kukaan ei halua olla mun kanssa. Ja kysyäkkään en uskalla koska tiedän jo vastauksen ja en halua nolata itseäni. Sitten muut pitävät mua sellaisena epätoivoisena jolla ei ole elämää. Tai niinhän se on... Mitä mä teen... Mä en halua elää yksin koko elämääni. Tai onhan mulla perhe ja tutut mutta mä kaipaan enemmän!!! Vai pitäiskö vaan lopettaa toivominen ja samalla elämä.... Erakoitua kokonaan tai kuolla pois... Parempi sekin olisi kuin yksin.
Joo, mut nyt sain purkaa sydäntäni.
Tuskin kukaan tätä edes loppuun asti luki...
Mut toivottavasti ees joku osaa kertoo ja auttaa ilman mitään syyttelyjä.... kiitos paljon jo etukäteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos nyt neiti hyva ottaisit kuule itseasi niskasta kiinni ja lopetat tuon itsesaalissa rypemisen!
Et voi odottaa koko loppuelamaasi etta muut ihmiset tulevat luoksesi. Tuolla taktiikalla et tule ikina saamaan ystavia!
Olen itse kokenut ihan saman kuin sina (tosin ohella oli myos rankka koulukiusaus jonka takia vaihdoin koulua ja istun vielakin terapiassa, kymmenen vuotta sattuneen jalkeen)
Mutta pointti on nyt se, etta et saa mitaan tapahtumaan jos vain odotat ja toivot etta joku tulee ja pyytaa sinua lahtemaan jonnekin heidan kanssaan!
Etenkaan koska olet omalla kaytoksellasi antanut heille sellaisen kuvan, ettei sinua kiinnosta heidan seuransa (eivat ihmiset ole ajatustenlukijoita, he eivat tieda mita ajattelet kun istun viereisessa poydassa ja vilkuilet heihin pain vaivihkaa).
Jospa nyt vaikka nyt seuraavana koulupaivana (taman lukemisen jalkeen siis...) aamulla sanot noille tutuillesi hymy kasvoilla, pirteasti etta huomenta! JA mene ihan rohkeasti niiden tuttujesi kanssa samaan poytaan syomaan.. Yrita sanoa sana ja pari sinne sun tanne.
sulla ei näköjään oo yhtää itseluottamusta. sitä kun saat, voit paljon paremmin(: ja kavereiden suhteen, semmoset tyypit on nii rasittavii, jotka ei uskalla luottaa ihmisiin ja pelkäävät koko ajan et joku juoruilee tai jotain. mene rohkeesti jonkun kivan näkösen tyypin juttusille ja hanki siitä kaveri!!(: