Eikö yksinäisyys ole monesti

Totta kai. Paitsi että en ole yksinäinen sanan varsinaisessa merkityksessä.

jos ei tarpeeksi kiinnostavaa seuraa löydy, niin silloin on paras elää yksin. Seuraa saa kuitenkin aina sitä niin halutessaan. Minä ainakin tarvitsen myös yksinäisyyttä ja nautin ihan vain omasta seurastani.

Ihmisiä on niin monenlaisia introvertistä ekstroverttiin, paljoltihan se omasta mielentilastakin riippuu jaksaako pitää yhteyttä, esim. väsynyt, surullinen, masentunut tai vihainen ei vähässä kummassa kontaktia ota. Yhteydenotto ja -pito on molempien vastuulla suhteessakin, mutta jos toinen osapuoli ei vastaa eikä pidä yhteyttä, niin kyllä se omakin yhteydenpito valitettavasti tyrehtyy, ei voi mitään. Itse ainakin kaipaan väliin omaa tilaa ja hiljaisuutta, koska oma työ on niin sosiaalista ja sitä ei aina välttämättä ymmärretä. Yksin olemistakin voi opetella ja itsenäinen ihminen ei välttämättä tunne oloaan niin yksinäiseksi kuin sellainen, joka ei ole tottunut ikinä olemaan yksin.

Mutta jos on tahtomattaan yksin ja ollut sitä suuremman osan elämästään,kaipaa jossainvaiheessa elämää rinnallee tosissaan rakasta ystävää.

Yksinolo voi olla oma valinta, mutta ei yksinäisyys. Seurassa voi olla yksinäinen. Väärään ja huonoon seuraan ei kannata hakeutua, se on ihan tervettä itsearvostusta ja -suojelua.

nämä on näitä ikuisuus kysymyksiä, joihin kukaan toinen voi antaa vastauksia, koska joku kokee näin ja joku toinen taas nuin ja joku ei koe ollenkaan:) ei voi tietää.