A-sudiossa aiheena yksinäisyys,
Yksinäisyys aiheena alkoi askarruttaan ajatus,
kun ihminen haluaa ollakki yksin,
vierailut voi tuntua jopa kiusallisilta,
aviossa ollessa tehtiin mielellään kaksin matkoja ympäri maailmaa,
nuorena parina vierilimme joskus saman ikästen parien luona samoin oli vastavierailuja,
mutta vanhetessa, lasten lähtiessä pesästä viihdyimme hyvin kaksin,
emme suuremmin kaivanneet enään kovinkaa tiivistä seuraelämää, matkutelimme, retkeilimme suomessa ja joskus ulkomailla,
puolison kuoltua en kaipaa yhtää enempää vierailuja ,
viihdyn yksin, nautin jopa yksin olosta,
ja omissa yksinäni tekemillä reissuissani ,
en silti koe olevani yksinäinen,
käyn harrastuksissa oman mieleni ja haluni mukaan,
reissuillani kaupungilla tapaan ihmisiä, joskus jutellaan niitä näitä ,
en ole halunnu sitoutua yhtään mihinkää, haluan elää yksin, olla vapaa,
nautin yksin olemisesta,
onko siinä jotain outoa,
mielestäni nuoruuteen kuuluu parin etsiminen,
näin vanhana en enää kaipaa sitoutua kehenkään,
varsinkaan joka asuisi vakituisesti samassa taloudessa,
Yksinäisyys aiheena alkoi askarruttaan ajatus,
kun ihminen haluaa ollakki yksin,
vierailut voi tuntua jopa kiusallisilta,
aviossa ollessa tehtiin mielellään kaksin matkoja ympäri maailmaa,
nuorena parina vierilimme joskus saman ikästen parien luona samoin oli vastavierailuja,
mutta vanhetessa, lasten lähtiessä pesästä viihdyimme hyvin kaksin,
emme suuremmin kaivanneet enään kovinkaa tiivistä seuraelämää, matkutelimme, retkeilimme suomessa ja joskus ulkomailla,
puolison kuoltua en kaipaa yhtää enempää vierailuja ,
viihdyn yksin, nautin jopa yksin olosta,
ja omissa yksinäni tekemillä reissuissani ,
en silti koe olevani yksinäinen,
käyn harrastuksissa oman mieleni ja haluni mukaan,
reissuillani kaupungilla tapaan ihmisiä, joskus jutellaan niitä näitä ,
en ole halunnu sitoutua yhtään mihinkää, haluan elää yksin, olla vapaa,
nautin yksin olemisesta,
onko siinä jotain outoa,
mielestäni nuoruuteen kuuluu parin etsiminen,
näin vanhana en enää kaipaa sitoutua kehenkään,
varsinkaan joka asuisi vakituisesti samassa taloudessa,
Vastaukset 43
Vanhimmat
Olen hyvin samanlainen kuin aloittaja.
Matkustelen mieluummin yksin, viihdyn yksin mökillä tai kaupungissa.
Tuntuu että olen saanut ihmisistä tarpeekseni vaikka ei minulla heitä vastaan mitään ole. En tunne jääneeni mitään ilman elämältä vaikka moni joka minut tuntee voisi ajatella niinkin.
Minun on helppo saada juttukavereita tai seuraa halutessani, Ystävyyskin velvoittaa vastavuoroisuuteen joten yhteyden pitäminen on jäänyt hyvin vähiin.
Varmaan asiaan on vaikuttanut elämäni jonka aikana olen joutunut ottamaan hyvin paljon vastuuta toisista, nyt olen ihan mustasukkainen omasta ajastani ja vapaudestani.
En sentään ihan erakko ole, kaveri käy viikonloppuisin, ihan hyvä että käy.
Ymmärrän kuinka vaikeaa on ihmisillä joiden yksinäisyys ei ole vapaaehtoista. Nuorten ei pitäisi jäädä yksin, netti ei mielestäni korvaa sosiaalisia suhteita heillä.
Leskeksi jäänyt tuttavani oli seota kun ei osannut olla yhtään yksin. Onneksi löysi uuden kumppanin, on nyt tyytyväinen.
Sait taas peukalon. On ollut perhe lapset voivat hyvin. Loppu sama kuin sinulla.
Hänen haudasta pidän hyvää huolta me molemmat.
Kissan kanssa asustelen puoli vuotta kerrostalossa. Nautin omasta rauhastani.
Toisen puolen vuodesta ollaan maalla. Siellä omaiset pyörii lomilla ja vapaalla.
Välillä, kun on joskus muutama päivä, että olen yksin, olen kovin tyytyväinen, että voin rauhassa kerätä voimia. Omaiset ovat nuorempia kaikki, kun minä, joten touhua riittää.
En minäkään haluaisi enää kenenkään kanssa vakituiseen asumaan.
Nytkin olen ollut 3,5 viikkoo kissakaverini kanssa. En koe olevani yksinäinen.
Kaikki aistit ja liikuntakyky tallella, voi ihan itse valita olemisensa.
En tiedä miltä tuntuisi sitten, jos olisi niin huono kunto, ettei pääsisi kotoa mihinkään.
Jossain vaiheessa elämää olen kokenu yksinäisyyttä,
siis vertaista puhekaveria,
silloin kun lapset oli pieniä ja elämä oli kiihkeimmillään
molemmille kovaa työssä käymistä
puoliso ei korvannu puhekaverin kaipauuta,
siis vertaista puhekaveria,
jonka kassa olisi purkanu mielipiteiä omasta näkökulmasta,
juttua lapsista ym mitä nuoren perheen elämään kuuluu,
naisen näkökulmasta katsottuna,
joten kaipasin ulkopuolista juttukaveria
jota en siihen aikaan löytäny, tai osannu etsiä,
menein perhe-terapiaan, siitä oli valtava apu hyöty,
opin elämään myös oman itseni kanssa,
siitä varmaan johtuu että nyt vanhanakaan leskeksi jäätyäni en enää kaipaa suuremmin sitoutunutta seuraa,
viihdyn oikein hyvin yksin omien harrastusten parissa,
onhan minulla lapset perheineen lapsenlapiseen,
on paljon myös nuoruuden koulukaverita ja ystäviä
joihin en kuitenkaa pidä yhteyttä
kuin joskus harvakseltaan joitaki kuulumisia kuulee heistä,
vaikka sielussani tunne ne edelleen ystäviksi
jos vaivautuisin ottamaan yhteyttä heihin,
heillä on omat perheensä olemassa joten luulen ettei hekään suuremmin kaipaa entistä elämää
eikä entisestä elämästä ihmisiä,
joten elämä näin on oikein hyvin,
loppukanettina voisin sanoa
elämä erottaa ihmiset toisistaan,
luulen, se on elämänlaki,
On luonnollista olla yksin, tietenki nuorena pariutuminen on kiihkeää
ja normaalia, mutta lopulta ihminen on aina yksin,
" yksin oot sinä ihminen
yksin keskellä kaiken
yksin tänne sä syntyvä oot
yksin lähtevä oot "
kirjoiti joku viisas jo sata vuotta sitten,
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Kovin on synkkä surullinen runo,
totta jossainmäärin,
mutta onkohan ihminen lopulta totaalisen yksin, olisko yksin elämä ihmisen vapaa valinta,
esm. huomatessaan kuinka vaikeita onkaan läheiset ihmissuhteet,
luulisin ettei ihminen ole aivan yksinäinen jos on jälkikasvua tullu tehtyä,
vaikka nyky elämä on pitkälti silti melko yksinelämistä,
yhteydenpito v o i olla olematonta läheisiin,
mutta henkinen yhteys kuitenki on läpi elämän ainaki vanhemmilla,
näin luulisin olevan myös jälkikasvulla,
Kiitos tuosta Koskenniemen runosta!
Minulla on ollut ilo ja kunnia kuulla tuo runo Veikko Sinisalon lausumana. Olin silloin niin nuori, mutta kyllä mä itkin, voi että.
Katsoin eilen tuon A-studion ja hämmästyin kuinka suuri joukko nuoria kokee olevansa yksinäisiä. Siinä oli pari nuorta miestä, omanlaistansa, jotka kertoivat yksinäisyydestää jo menneestä. Hyvä, että asioista puhutaan.
Itse koen välillä jonkinlaista autiutta, kaihoa, jota en pysty määrittelemään. Viihdyn yksin harrastuksieni kanssa. Vaikka olen täällä sanonut olevani moottoriturpa, niin olen livessä aikalailla hiljainen. Joskus höpötyttää, ehkä pitäisi mennä tuonne chattiin.
Kuten tänne muutkin kirjoittaneet, viihdyn yksin. Siinä on tietty vapaus. Tykkään silti järjestää vaikkapa juhlia, nähdä ihmisiä. Kun vaan olisi aikaa...
Suhteisiin en kauheasti enää usko, siinä vaihtaa nykyiset ongelmat vain toisenlaisiin. Jos tutustuu mieheen ja tulee tarve vaihtaa ne, niin ok. Sitten tulee, mutta en etsi miestä.
Kun ihminen tulee tiettyyn ikään, ei oikein enää voi murheista kenellekään puhua. Kuuskymppiselle yksineläjälle se voi olla jo kauan koettu ja todettu asia? Minulle tämä on valjennut vasta tämän vuosikymmeneni aikana ja totuttelen siihen. Joskus kaipaan vaan kipeästi olkapäätä, jonkun joka ottaa ohjaat ja sanoo että nyt on mun vuoro ohjata, älä murehdi.
Taidankin vielä jatkaa yleisesti. Voin helposti uskoa että ihminen voi kuolla yksinäisyyteen. Jos ei ole syytä elää... ja uskon että ollaan laumaeläimiä. Sellainen ihminen, joka vetäytyy erakoksi, ilman minkäänlaista kosketusta toisiin ihmisiin, on minusta vähän rikki. Joku on astunut tuuskan nuuskaksi.
Lapsillekin on painottanut, että pitää keksiä itselleen paljon tekemistä, monta tahoa jotka pitävät mielekkyyttä yllä. Koti, ystäviä, harrastuksia, kumppani. Ei saa jättää elämää vain yhden varalle näistä, silloin se helposti romahtaa jos jostain syystä tulee mutkia matkaan.
Moni vanhempi, teitä vanhempia, ei varmaan enää jaksa silleen puuhastella tai ylläpitää suhteita. Yksi tämän yhteiskunnan huonoimpia puolia on, että vanhempaa väkeä ei arvosteta, tuntuu että ei vanhempi väki edes arvosta itseään. Mua kiinnostaa ajatus siitä, että tätä saisi käännettyä. Meneekö se käsikädessä sen kanssa että ihmistä arvostetaan sen mukaan, kuinka paljon hän pystyy antamaan? Ja nykyisten arvojen mukan, hengellinen antaminen tarinoina ja kokemuksina ei arvosteta. Energiaa arvostetaan.
On paljon paljon parisuhteita joissa henkinen (no sen myötä fyysinenkin) yksinäisyys on ollut läsnä vaikka kuinka kauan. Jotkut pariskunnat ovat jopa tottuneet, jämähtäneet tuohon arkikaavaan. Jos ei ole pahempia riitojakaan, eivät osaa, eivät jaksa, eivät viitsi lähteä muuttumaan, hakemaan muutosta tilanteeseen.
Aikanaan kuollaan synkkinä kuin ukkospilvi pihapation päällä.
On niin totta tuo, mieluummin yksin yksin, kuin parisuhteessa yksin. Se jäytää ihan eri tavalla.
Tuo on niin totta, elämä valuu uomien mukaan. Joskus parisuhteessa toinen on se vahvempi ja toinen nöyrtyy myötäilemään tahdottomana toisen mukana.
Sorgen hmp.f. Kirjoitin miltei sun sanat tuohon alapuolelle. Semmosta se on, kun ei harkitse mitä sanoo.
Nou hätä, ei me nyt ehkä ihan yksyhteen kirjoitettu kuitenkaan. Toinen viesti tukee toista, vähän eri tavalla.
Jatkan keskustelua aiheesta vielä silleen, että kun ihmiset väittävät että on niin helppo erota, ite en näe että pitää paikkansa. Just noista syistä mitä sä mainitsit. Jos ei ole mitään suoranaista syytä siihen että on onneton, ei erotakaan. Tarkoitan että jos pystyy sinnittelemään huonossakin suhteessa, ihmiset yleensä tekee niin. Tämä ikäpolvi ainakin.
Toden totta,
ei ole helppoa avioeroa olemassakaan,
varsinkaa jos perheessä on lapsia,
varsinkaa meidän vanhempien ikäpolvi ei eroa helposti
jos ollenkaan
yleesä ihmiset oppivat elämään toistensa kanssa vaikka ei enään se kuuma nuoruuden rakkaus leiskukkaan,
normaali ihmiset ovat kehityskelpoisia,
osaavat muuttua vanhemuuten, sopeutua jopa lopulta kiintyä omaan puolisoon kuin sukulaiseen ,
sukulaisuus suhde yleensä ei katkea ikinä ainakaan tunnetasolla,
Niin, mikäs mä olen sanomaan, että niin ei kannattaisi tehdä. Jatkoaikaa elävänä se elämä itsessään sai niin suuren merkityksen ettei omalla kohdallani tyytyminen vähempään olisi käynyt. Tuli tervettä itsekkyyttä hallita omaa elämäänsä. Kyä näin o :)
ihmisenä ihmisyyteen,
-
Oli hyvä kun ei ikinä erottu vaikka aviossa oli ne normaalit vaikeudet mitä ihmiselämään aina kuuluuki,
nyky ihmiset ovat aivan liian lyhytnäköisiä tuossaki asiassa,
aivan kuin olisivat typeriä tyhmiä aivan liian itsekkäitä kehittymättömiä ihmisinä,
liian itsekeskeisiä itsekkyydesssään, minuudessaan,
jäin yksin kun puolison vei luoja tuonpuoleiseen,
vaikka ikuinen ikävä jäikin,
niin kuitenki taloudellisesti voin paremmin kuin jos olisin aikoinaan eronnu aviosta,
avioliitosta on ihmiselle myös hyötyäki,
tänne jäävän elämä laki turvaa paremmin,
EI kenekää kannataisi erota noin vain ja olla vielä siitä ylpeä ja mahtava,
kannataisi paremminki kehittää itseään ihmisenä ,
ymmärtää ihmiselämää paremmin,
mennä vaikka terapiaa jos muu ei auta,
perheterapiasta on valtavasti hyötyä ihmisen kehittyessä ihmisyyteen, ymmärtämään itseään ja puolisoaan paremmin,
ero ei olekkaan koskaan se paras ratkaisu,
vaan itsensä kehittäminen on paljon parempi ratkaisu,
En katsonut ohjelmaa. Jotenkin olen ennakkoluuloinen: yleensä asiaa, yksinäisyyttä käsitellään niin kielteisesti. Sitten kun on avuton ja on rajoitteita liikkua, niin oman kunnan tulisi aktiivisesti tukea näitä ihmisiä, jos tahtovat. Yleensähän kaikki maksavat veroja, joten silloin voisi kuitata niitä maksuja takaisin. Rikkaat kaupungit jakelevst taksiseteleitä, jolloin voi käydä melkein missä lystää, joskus jopa kuntarajojen yli. Ei kaikilla kunnilla ole varaa, joten jotkut jäävät kökkimään nurkkiinsa.
Jaksoin katsoa ohjelman, joka tulee nyt päivällä uusintana, joten halukkaat katsokaa ja kuunnelkaa. Ottakaa kantaa.
Koska itse vapaaehtoisesti haluan olla yksin ja olen siihen tyytyväinen, ..tai niin paitsi, että on minullakin lapsi lapsenlapsineen lähellä, joten se kai kompensoi, että en tunne olevani kuitenkaan yksin. Halutessani voin aina mennä heille ja usein silloinkin, kun en halua?DD
Ohjelmassa tuli kuitenkin ilmi myös tämä, jota olen itsekin ihmetellyt, että jos on Palvelutalossa asukkina, niin täytyykö sinne palkata hoitaja silittelemään poskea ja juttelemaan?? Eikö nämä siellä asuvat voi jutella keskenään ja näin poistaa yksinäisyyttään?
Tietenkin minulle on vierasasia, kuinka moni todellisuudessa elää hoitolaitoksissa pissavaipoissaan vuosia? Mielestäni nuo ovat aika kärjistettyjä mielipiteitä, vai onko ne sieltä "rantaruotsin asukeilta", joilla on pitkä elinikä?
Onnensa ehkä siinäkin, että Pohj.Karjalaiset ei joudu elämään tuollaista surkeaa loppuaan ennen kuolemaa, koska he on jo kokeneet tämän "kiirastulen" ennen sitä. Sisäsiittoisuus!" Minulla on nämä kuoleman geenit omasta takaa, joten kusivaipoissa en koskaan mätäne ja aina sieltä joku ystävä löytyy. Pari omaa lasta ja pari lapsenlapsia, joille olisi perintöäkin hulpeasti tiedossa, mikäli en houreissani määräisi niitä "koirien hoitokotiin"?DDD
Anteeksi, en väheksy, että niin moni vanhus on yksin. Enempi harmittaa tämä nuorte yksinäisyys.
Tilastot+v.+2013+kertoo,+että+terveyskeskusten+vuodeosastoilla+ja+vanhaikodissa+75+vuotta+täyttäneistä+oli+3,1%+ja+tehostetun+palveluasymisen+piirissä+6,5%.
Yksinäisyyttä ja muuta vaivaa tungetaan joka tuutista siksi että:
1. Nuorille on saatava töitä.
2. Nuorille on saatava halpoja asuntoja vaikka vanhuksia kupaten.
3. Vanhusten hoito-kulut mon painettava minimiin.
4. Väärin opiskelleille on saatava töitä.
5. Kekkos-museo ja muut teatterit kuihtuvat.
6. Vain Potter vetää elokuviin.
-
Kuten kommentississasi halajasitkin.
Hyvin ansaitsevilta ja hyvä-eläkeläisiltä on saatava idiooteille rahaa, maksoi mitä maksoi.
H.
Katsoin ja oli hyvä ohjelma. Tuli vaan taas esiin some, mutta ei muistettu, että meitä on monia jotka eivät sinne kuulu. Ja kivoista tapahtumista ilm. kulkee tieto vain sitä kautta. Joten voisiko joku ystävällinen sielu hiukan auttaa esim. kertomalla Facebookista: miten siellä toimitaa, miten liitytään ryhmiin, miten haetaan kavereita, miten kirjoitetaan mistäkin. Ja jos on vaan vähän tuttuja, miten kukaan huomaisi juuri minun vähäpätöiset mietteeni? Kaikki eivät ole tietokoneguruja ainakaan tässä iässä.
Kyllä niitä vaipoissa makaavia valitettavasti on joka puolella suomea.
Olen viettänyt omaisteni luona vuodeosastolla ja palvelutalossa niin paljon aikaa että on minulle kuin toinen koti.
Nuoret eivät innokkuudessaan aina ymmärrä kysyä mitä vanhus itse haluaa, haluaako seuraa, haluaako ulkoilemaan, hyvää he tarkoittvat kun käyvät ulkoiluttamassa vanhuksia tai tuomassa "virikkeitä".
On tietysti paljon vanhoja ihmisiä jotka ilahtuvat kun heidän kanssaan ollaan. Itseni kohdalle on sattunut sellaiset hoidettavat jotka tykkäävät olla rauhassa, omassa maailmassaan, Meille tuli omaishoitaikaan innokas työharjoittelija joka vei vastahakoisen hoidettavan ulkoilemaan. Seuraavaa kertaa ei tullut, pisti niin kovasti hanttiin. Samanlainen on ollut myös hoitopaikassa.
En väheksy vapaaehtoistyötä, moni vanhus tykkää kun on vaihtelua normaaliin rutiiniin. Mutta jos ei ole enennekään ollut kovin sosiaalinen ei sellaiseksi tule vanhanakaan.
Kommentissani en maininnut mitään hyväeläkeläisistä, enkä myöskään idiooteista.
Oletko yksinäinen, kun täytyy omia kuvitelmiasi, minun sanomisekseni syöttää?
Joko mielikki-mummo käyttää DENA vaippoja
onko hyviä
haiseeko pissanhaju huonessa jos niitä käyttää,
Olen otettu mielenkiinnostasi :) Mielestäni Vaipat ovat Tenoja, ei Denoja.
En ole huomannut vanhainkodilla vieraillessani pissanhajua.
Mamman asuntoon jäi monta laatikollista Tenoja, antaa olla kaiken varalta, ei sitä tiedä koska ne ovat tarpeeseen.
Niin se muuttuu kiinnostus. Ennen naisten pikkuhousut nyt vaipat. Saitko orgasmin?
TÄH ?
siis kuinka ?
Heta-Leenan kiharat valloittivat minut taas.
-
Yksinäisyyttä ja muuta vaivaa tungetaan joka tuutista siksi että:
1. Nuorille on saatava töitä.
2. Nuorille on saatava halpoja asuntoja vaikka vanhuksia kupaten.
3. Vanhusten hoito-kulut mon painettava minimiin.
4. Väärin opiskelleille on saatava töitä.
5. Kekkos-museo ja muut teatterit kuihtuvat.
6. Vain Potter vetää elokuviin.
-
Kuten kommentississasi halajasitkin.
Hyvin ansaitsevilta ja hyvä-eläkeläisiltä on saatava idiooteille rahaa, maksoi mitä maksoi.
-
Huomannet tavoitteet "yhteis-kuljetuksiin", kimppa-kyyteihin" niiden autoilla jotka ovat autonsa maksaneet.
Jos ei muuten, niin pakolla.
Heidän kyytiinhän ei pääse joilla autoa ei ole.
Eilsen uutiset käsittelivät mahdollisuutta muuttaa lääkäreiden avulla yksityis-autoilua julkisiin.
Antamalla vanhuksille ajo-oikeus vain 50km/kk.
Jotta eivät pääse muualle kuin kauppaan.
Tavallaan kuin yli-nopeus-rajan virhe-marginaalin laskeminen 2km./h.
H.
Korjaus:
Eilisen uutiset...
H.
"Kommentississasi"?
"hetaleenakysyy"
Tekstini kohdistuneisuus on tarkoituksellinen.
Kuten itsekin huomaat, sinä tulit paneutuneeksi siihen symemmin kuin yleensä mihinkään paneudut.
-
Älä anna yksin-kertaisuuttasi ilmi minun kohdallani.
Ajattele enste.
H.
Korjaus:
syvemmin kuin...
H.
Tunnusta että kirjoitit väärin 😆😆😆 tuon sanan kommentississasi 😂
Jos tuo tarkoittaakin, että dissaa kommentin = komendississaa?
Ja t -> d
Kieli kehittyy.
Ettähöpölöpä
Eihän se ääliö sitä itse tajua.
kun ottaa juopon miehen, ettei olis yksin, niin huomaa miten ihanaa on asua yksin, siis sen jälkeen kun on siitä eroon päässy
elämiseen,
--
Samaa mieltä, jos puoliso on ollu juoppohullu ja väkivaltanen
eipä ole ihme jos ei enään uutta parisuhdetta halua,
ei uskalla varmaan ikinä edes enää haaveilla,
Kun ihminen on tasapainossa oman itsensä kanssa
ihminen viihtyy yksinki itsensä kanssa, harrastustensa parissa,
ottaa yhteyksiä silloin kun se hänelle sopii,
tasapainoinen ihminen viihtyy hyvin yksin ,
ei koe yksinäisyyttä,
ei välttämättä halua edes enään sitovia ihmissuhteita,
Kuinka tällainenkin tuli mieleen. Ernst Hemmingwayn kirjassa Torstai on toivoa täynnä on yks henkilö hieman yksinäinen ja vailla juttukaveria niin hän keksi tavan pitää juttua yllä aina kun tapas jonkun kysymällä tältä jotain asiaa. Toisen vastauksella ei ollut merkitystä koska hän ei kuitenkaan tiennyt vastauksesta mitään. Vain sen hän tiesi et kysyttäessä toisen pitää vastata ja näin hän sai pidettyä juttua yllä. Olisko tällaisesta apua ?
Erittäin hyvä ovallus,
kannataa toteuttaa omassa elämässä,
EN ole yksinäinen, olen puhelias,
jatkuvasti menossa,
ei ehdi kärsiä yksinäisyydetä,