Yknäisyys tappaa

Aivan niin , sanotaan ,että samanikäiset leikkiii parhaiten . Näin olisi myös vanhuudessa, kun jaetaan elämän kokemuksia.

Kliseiseltä tuntuu, että pitää perustaa ryhmiä vanhemmalle väelle, mutta on siinä jotain pointtia, ei vaan toimi joka puolella, esim pienillä paikkakunnilla- etäisyyksien takia.
Täällä kaupungissa se toiminta pitäisi olla muutakin kuin jossain kauppakeskusten peliautomaattien luona roikkumista ym. tosin onhan sekin muuta kuin omia ajatuksia ikkunan ääressä.
Tarkoitan nyt eri-ikäisten kanssa samoissa tiloissa ihan normaalia oloa, ei pakkojärjestettyä, vaan kukin tulee ja menee kuin haluaa, jotain kahvilasysteemiä-pelejä esim shakkia-lautapelejä-kirjoja-dokumentteja-kilpailuja-puhetta kaikkien kanssa ym ym
eikö........- tämä on tärkeää mietitään parempaa henkistä tasoa itselle ja muille

Katsoin tuon ohjelman ja minusta kerran hyvä, kun siinä ei ollut vastakkain asettelua. Hilkka Olkinuoralla oli myös hyviä kommentteja siitä mikä on tätä nykyaikaa. Ei osata kohdata ihmistä ihmisenä, asetutaan toisen yläpuolelle.
Olen Kawen kanssa samaa mieltä, että eri-ikäisten kohtaamispaikkoja tulisi olla. En tunne nykyistä maaseutua, ennen siellä oli maamiesseuran taloja yms. jossa kyläläiset kokoontuivat.
Kaupungeissa se lähitekeminen, arkkitehtooninen suunnittelu pihapiirien yhteisöllisine tiloineen olisi kyllä otettava haltuun. Ei tarvitsisi lähtemällä lähteä jonnekin yhteisöllistymään.

kawe kirjoitti:

Kliseiseltä tuntuu, että pitää perustaa ryhmiä vanhemmalle väelle, mutta on siinä jotain pointtia, ei vaan toimi joka puolella, esim pienillä paikkakunnilla- etäisyyksien takia.
Täällä kaupungissa se toiminta pitäisi olla muutakin kuin jossain kauppakeskusten peliautomaattien luona roikkumista ym. tosin onhan sekin muuta kuin omia ajatuksia ikkunan ääressä.
Tarkoitan nyt eri-ikäisten kanssa samoissa tiloissa ihan normaalia oloa, ei pakkojärjestettyä, vaan kukin tulee ja menee kuin haluaa, jotain kahvilasysteemiä-pelejä esim shakkia-lautapelejä-kirjoja-dokumentteja-kilpailuja-puhetta kaikkien kanssa ym ym
eikö........- tämä on tärkeää mietitään parempaa henkistä tasoa itselle ja muille

Lue lisää

Tuolla maailmalla olen nähnyt isojen kauppakeskusten auloihin, lattiatilaan laitettuja shakkilautoja, sellaisilla suurilla nappuloilla, seisaaltaan pelattavia. Kahvio vieressä, siinä oli mukava viettää aikaa.

mattinenmatti kirjoitti:

Tuolla maailmalla olen nähnyt isojen kauppakeskusten auloihin, lattiatilaan laitettuja shakkilautoja, sellaisilla suurilla nappuloilla, seisaaltaan pelattavia. Kahvio vieressä, siinä oli mukava viettää aikaa.

Lue lisää

Noita isoja shakkipelejä on ainakin Helsingissä, Töölönlahdella. Arabianrannan ostarilla on sisätiloissa "olohuone" jonne voi kuka tahansa mennä. Törmäsin itse sinne vahingossa, kun olin lähistöllä hakemassa lasitteita ja menin kaffeelle ostarille.
Lapsenlapseni opetti minulle dominoa, ehkä alan kantamaan käsilaukussani sitä ja pyydän vastaantulijoita pelaamaan kanssani :)

Mielenterveysongelmaisilta kortti pois, tämä taisi olla esitys? Jos masennus on mielenterveysongelma niin jo vuoden 2005 tilasto masentuneista oli että joka viides suomalainen sairastaa masennusta, kakarat tietenkin pois lukien.

Rauhallista ja kolaritonta tulee teillä olemaan.

hunksz

Mä nukuin aamu-tv:n ohi. Heta-Leenan kiharat jäivät näkemättä. Sitähän sä tarkoitit, että jos me kaikki nähdään Heta-Leenan kiharat, niin se on yhteisöllisyyttä.

Kyllä köyhemmiltäkin viedään se mediamaksu, joten en minä ainakaan ole joutunut "ratsastamaan" Sinun eläkerahoilla ;)

Pitäisi keksiä kaukosäätimeen tunnistus, että se alkaisi piipata, kun mä ärräpäitä lausun etsiessäni sitä.

En minä taitais naisena suurin surminkaan yhteiseloon alkaa. Ilimoja on pidennyt sopisi mainiosti. Jahka pääsee kala-apajille, niin ujuttaudun sinne ukkorivin väliin pitelemään ilimoja :)

talvi.va kirjoitti:

En minä taitais naisena suurin surminkaan yhteiseloon alkaa. Ilimoja on pidennyt sopisi mainiosti. Jahka pääsee kala-apajille, niin ujuttaudun sinne ukkorivin väliin pitelemään ilimoja :)

Lue lisää

Elähän puhu, tiiä, jos vaikka minun verkkoavannolle eksyt, niin minä hurmoon Sinut.

Niimpä...ja toiset tuntevat itsensä yksinäiseksi isonkin porukan keskellä....sen kokeminen on niin yksilöllistä...näin kun asuu yksin tulee aina aikoja kun kokee yksinäisyyden tummemman pilven asuvan pään päällä.....sitten se häippäsee pois...ja ajatteleekin että ihana vapaus kun on yksin....saa yksin päättää mitä tekee..minne menee...on ns. oma herransa....Läheisyys ja keskustelut .....en tiedä kaipaavatko naiset sitä enemmän kuin miehet....kai se kaipaus iskee joskus jokaiseen....
Mutkun kukaan ei oo kysynyt..... "tuu mun vaivoiksein " ....heh ja höh

Ehkäpä niin.
Olen aina kadehtinut miehiä yhdessä asiassa ja se on noi armeijakaverit.
Siinä sopivan herkässä iässä on aikoinaan tutustuttu ja yhteys luotu, se saattaa kestää loppuelämän.
se, että siellä kararmilla eletään yötä päivää, niin se tekee siitä yhteydestä kiinteämmän kuin ehkä monet opiskelukuviot tekevät.
AIna on joku jolle voi soittaa ja kysyä sitä sun tätä.

En tiedä miten tämä yksinäisyysaloitukseen liittyy, tulipahan vain mieleen...

rosaliiin kirjoitti:

Ehkäpä niin.
Olen aina kadehtinut miehiä yhdessä asiassa ja se on noi armeijakaverit.
Siinä sopivan herkässä iässä on aikoinaan tutustuttu ja yhteys luotu, se saattaa kestää loppuelämän.
se, että siellä kararmilla eletään yötä päivää, niin se tekee siitä yhteydestä kiinteämmän kuin ehkä monet opiskelukuviot tekevät.
AIna on joku jolle voi soittaa ja kysyä sitä sun tätä.

En tiedä miten tämä yksinäisyysaloitukseen liittyy, tulipahan vain mieleen...

Lue lisää

HItsi kun tuli noita kirjoitusvirheitä,
mutt teillä on niiin avara sydän,
kaiken ymmärrätte vaikka vain sinne päin raapustaa...

Verkkoja en ole vuosiin pitänyt kannen alla, pilkillä suatan käyvvä siinä yksinäinen istuu pakin päällä ja oottaa toiselta yksinäiseltä elonmerkkiä. Ei ihmisen ole pakko olla yksinään.

k-kotton kirjoitti:

Elähän puhu, tiiä, jos vaikka minun verkkoavannolle eksyt, niin minä hurmoon Sinut.

Suathan sie alkoo hurmoomaan. Siulla pittää olla pilke silmäkulmassa etkä mitkää tosikko. Toiiellään en soppalusikoita rahtais sammaa luatikkoon siun kanssais. Mut tok myö voitais nuotiolla kalat paistoo ja luavulle männä pötköttelemään ;)

1eero kirjoitti:

Verkkoja en ole vuosiin pitänyt kannen alla, pilkillä suatan käyvvä siinä yksinäinen istuu pakin päällä ja oottaa toiselta yksinäiseltä elonmerkkiä. Ei ihmisen ole pakko olla yksinään.

Lue lisää

Minulla on sitten kaks termaria. Toinen on punainen ja toinen metallinen. Toisessa on kahvia ja toisessa teetä (saattaapi olla pikkaisen terästettyä, riippuu niistä ilimoista). Ihan vaan tiedoksi jos semmoset törröttää sen sen toisen yksinäisen pilkkijän vieressä, niin katohan elääkö se pilkkijä.

mimmimum-..mi kirjoitti:

Niimpä...ja toiset tuntevat itsensä yksinäiseksi isonkin porukan keskellä....sen kokeminen on niin yksilöllistä...näin kun asuu yksin tulee aina aikoja kun kokee yksinäisyyden tummemman pilven asuvan pään päällä.....sitten se häippäsee pois...ja ajatteleekin että ihana vapaus kun on yksin....saa yksin päättää mitä tekee..minne menee...on ns. oma herransa....Läheisyys ja keskustelut .....en tiedä kaipaavatko naiset sitä enemmän kuin miehet....kai se kaipaus iskee joskus jokaiseen....
Mutkun kukaan ei oo kysynyt..... "tuu mun vaivoiksein " ....heh ja höh

Lue lisää

En ihan niin tarkkaan tiedä, tarkoitetaanko nyt esillä olevalla yksinäisyydellä yksinasumista vai totaalista yksinäisyyttä.
Onhan se hyvä olla tekemisissä muiden kanssa, se elämä pysyy paremmin balanssissa, niin hyvissä kuin huonoissa asioissa.
Ja onse dementoitumisenriski pienempi, jos aivot saa monenlaisia virikkeitä.

rosaliiin kirjoitti:

Ehkäpä niin.
Olen aina kadehtinut miehiä yhdessä asiassa ja se on noi armeijakaverit.
Siinä sopivan herkässä iässä on aikoinaan tutustuttu ja yhteys luotu, se saattaa kestää loppuelämän.
se, että siellä kararmilla eletään yötä päivää, niin se tekee siitä yhteydestä kiinteämmän kuin ehkä monet opiskelukuviot tekevät.
AIna on joku jolle voi soittaa ja kysyä sitä sun tätä.

En tiedä miten tämä yksinäisyysaloitukseen liittyy, tulipahan vain mieleen...

Lue lisää

Armeijakaverit oli niin eri suunnista, ettei niiden kanssa ole mitään yhteyttä ollut.
Jos miehen kannalta yhden heikonpuoleisen asian tunnistan, niin se on lääkäriinlähteminen aika hidasta. Siinä voi joskus käydä, että on liian myöhäistä.
Onko sillä suurta väliä, lähteekö joku enkelikuoroon vuoden vai muutaman kymmenen vuoden päästä.

k-kotton kirjoitti:

Armeijakaverit oli niin eri suunnista, ettei niiden kanssa ole mitään yhteyttä ollut.
Jos miehen kannalta yhden heikonpuoleisen asian tunnistan, niin se on lääkäriinlähteminen aika hidasta. Siinä voi joskus käydä, että on liian myöhäistä.
Onko sillä suurta väliä, lähteekö joku enkelikuoroon vuoden vai muutaman kymmenen vuoden päästä.

Lue lisää

Läheisille sillä voi olla isokin merkitys, milloin sinne enkelikuoroon lennähtää.
Tuo on ihan totta, että miesten on vaikeampi lähteä lääkäriin, sitä helposti siirtää ja siirtää, sitten ja sitten, kun...tulee helposti ajateltua, varsinkin jos vierellä ei ole hoputtajaa. Ja vaikka olisi vierellä hoputtaja, niin silti voi olla liian myöhäistä. Omassa elämässäni olen moisen tilanteen saanut tuta. Liian myöhään mentiin lääkäriin, pieni vinkki oli niin huomaamaton ja sitten se vinkki räjähti käsiin, niinkin voi käydä. Enkelikuoro sai liian aikaisin liian hyvän miehen. Mutta elämä on sellaista, menee omia latujaan vaikka kuinka kuvittelisi pitelevänsä kaikkia kortteja kädessään, saa huomata, että musta pekkahan se siinä kurkistelee viimeisenä.

Höpö-juttuja kirjoitit.
Jos oot veroja maksanu noin paljon, niin ei oma terveydenhoito ole mikään onelma.
Kun menee yksityiselle, niin takuulla hoitavat, niin minäkin menin.
Tulee vielä halvemmaksi, kun tutkitaan kunnolla, ja tulee oikea hoito.
Voi niiden kotilääkkeiden kanssa tuhrata ja ihmetellä, ei niillä mitään vaikutusta ole tosi vaivaan.

Tottuuven sanominen ja kirijottaminen on nykyjään Suurin Rikos. Siksi sensuuri. Polliisi on kohta ovella ja ommaisuus viijään ensinnä ja sitte linnaan tottuuven palijastamisesta. Niin se kävi Seppo Lehollekki. Ja monelle muulle sitä ennen. Paitti niille jokka vietiin mielisairaalaan pakkohoitoon. Ja niitäki on PALIJO!

Olen teistä ylpeä- tämä on yhteisöllisyyden yksi muoto.
Tässä keskustelussa on nyt kysytty mitä on yksinäisyys ja todettu, että kokemus on yksilöllinen, vaihtelee on ajoittaista.
Yksinäinen voi olla puoliso parisuhteessa, vaikka olisi työssä hän yksilönä kokea yksinäisyyttä. Mielestäni sama ahdistus jota aikuinen kokee on arkea myös lapsille ja yhteistä näissä on se, että he jäävät ulkopuolelle, ilman huomiota tai kokevat halveksuntaa ja väheksymistä, mikä vie ilon elämästä.
Väittäisin, että yksinäisyydelle ei yhtä kaavaa ole, mutta jos on edes yksi ihminen elämässä, jonka kanssa voi puhella ihan kasvokkain, on riittävä oljenkorsi pois harmaista hetkistä.
Meillä vanhemmilla ihmisillä on jo tai pitäisi olla kertynyt niitä keinoja jotka kaapataan käyttöön kun alkaa kurrata ajatustensa kierteessä.
Lapsilla niitä ei vielä ole ja siksi meidän aikuisten pitäisi nähdä miksi suru on lapsen olemuksessa ja miksi hän ei kelpaa - isoja asioita kun pelissä on tulevaisuus joko hyvänä tai menetettynä unelmana

kawe kirjoitti:

Olen teistä ylpeä- tämä on yhteisöllisyyden yksi muoto.
Tässä keskustelussa on nyt kysytty mitä on yksinäisyys ja todettu, että kokemus on yksilöllinen, vaihtelee on ajoittaista.
Yksinäinen voi olla puoliso parisuhteessa, vaikka olisi työssä hän yksilönä kokea yksinäisyyttä. Mielestäni sama ahdistus jota aikuinen kokee on arkea myös lapsille ja yhteistä näissä on se, että he jäävät ulkopuolelle, ilman huomiota tai kokevat halveksuntaa ja väheksymistä, mikä vie ilon elämästä.
Väittäisin, että yksinäisyydelle ei yhtä kaavaa ole, mutta jos on edes yksi ihminen elämässä, jonka kanssa voi puhella ihan kasvokkain, on riittävä oljenkorsi pois harmaista hetkistä.
Meillä vanhemmilla ihmisillä on jo tai pitäisi olla kertynyt niitä keinoja jotka kaapataan käyttöön kun alkaa kurrata ajatustensa kierteessä.
Lapsilla niitä ei vielä ole ja siksi meidän aikuisten pitäisi nähdä miksi suru on lapsen olemuksessa ja miksi hän ei kelpaa - isoja asioita kun pelissä on tulevaisuus joko hyvänä tai menetettynä unelmana

Lue lisää

"kawe"

Lisää Rahaa lapsille vai?

Yksinäisyyttä ja muuta vaivaa tungetaan joka tuutista siksi että:

1. Nuorille on saatava töitä.
2. Nuorille on saatava halpoja asuntoja vaikka vanhuksia kupaten.
3. Vanhusten hoito-kulut mon painettava minimiin.
4. Väärin opiskelleille on saatava töitä.
5. Kekkos-museo ja muut teatterit kuihtuvat.
6. Vain Potter vetää elokuviin.
-
Kuten kommentissasi halajasitkin.
Hyvin ansaitsevilta ja hyvä-eläkeläisiltä on saatava idiooteille rahaa, maksoi mitä maksoi.

H.

Eiköhän me nyt yhdistetä ideoita ja ryhdytä toimeen. Kun hiissaudut iltapäiväkerhoosi viinilasin tai keppanan ääreen- peliautomaattien jälkeen- mieti mitä muuta olisit tehnyt jos olisit kääntynyt oveltasi sinne kuntopolun suuntaan. Siinä olisi mennyt vain tunti, ja aikaa jäisi käydä vaikka päivätansseissa, kirjastossa ja taidenäyttelyssä- ihan vaihtoetoisena toimintamallina.
Aikaa vievät molemmat yhtä paljon- en väitä että tuo ensimmäinen on huono valinta, mutta sitten on jos se on ainoa vaikka kuukauden tai vuoden tai aina.
Valinnoilla on syy ja seuraus suhde, eikö- siis loppupeleissä, kun on se kolesteroli, db 2 ja ne aivoinfarkti riskit - tai sitten ei.

kawe kirjoitti:

Olen teistä ylpeä- tämä on yhteisöllisyyden yksi muoto.
Tässä keskustelussa on nyt kysytty mitä on yksinäisyys ja todettu, että kokemus on yksilöllinen, vaihtelee on ajoittaista.
Yksinäinen voi olla puoliso parisuhteessa, vaikka olisi työssä hän yksilönä kokea yksinäisyyttä. Mielestäni sama ahdistus jota aikuinen kokee on arkea myös lapsille ja yhteistä näissä on se, että he jäävät ulkopuolelle, ilman huomiota tai kokevat halveksuntaa ja väheksymistä, mikä vie ilon elämästä.
Väittäisin, että yksinäisyydelle ei yhtä kaavaa ole, mutta jos on edes yksi ihminen elämässä, jonka kanssa voi puhella ihan kasvokkain, on riittävä oljenkorsi pois harmaista hetkistä.
Meillä vanhemmilla ihmisillä on jo tai pitäisi olla kertynyt niitä keinoja jotka kaapataan käyttöön kun alkaa kurrata ajatustensa kierteessä.
Lapsilla niitä ei vielä ole ja siksi meidän aikuisten pitäisi nähdä miksi suru on lapsen olemuksessa ja miksi hän ei kelpaa - isoja asioita kun pelissä on tulevaisuus joko hyvänä tai menetettynä unelmana

Lue lisää

Haluatko miljonääri-pelissä on kolme oljenkortta käytettävissä ja silti ei kukaan suomalainen ole vielä voittanut sitä miljoonaa.
Mutta kirjoitat oikein, että yksinäisyys-pelissä riittää yksikin oljenkorsi, jolla moni suomalainen selättää yksinäisyyden.
Joskus tosin voi käydä niin, että yksinäinen on kääntänyt tuntosarvensa niin sisäänpäin, mykistynyt muita ihmisiä kohtaan, että ei osaa tarttua edes tarjottuun oljenkorteen.
Nuorten kohdalla yksinäisyys tuntuu tosi surulliselta ja siinä elämän vaiheessa helposti käperrytään oman pallon sisälle, vaikka nuoruuden pitäisi olla elämän vaihe jossa tapahtuu yhdessä.
Yksinäisyys on persoonallisuus ja temperamenttijuttukin ja sekin pitäisi hyväksyä, kaikki me ihmiset ei mennä yhden kaavan mukaan niin kuin kirjoitit viisaasti, tosin se asian ratkaisee miten sen yksinäisyyden itse kokee. Taas taisin kirjoittaa ihan yhdentekevää, moni jo sanonut kaiken, vaan haitannooko tuo mitään, olenpahan joukon jatkona.

Aika ei pysähdy, kun mustassa aukossa.
Kyselet ollaanko vielä puussa, en minä tiedä oletko sinä puussa, se sinun täytyy ihan itse selvittää, kunhan selviät.

Suomalaiset elävät puussa.

En asu puu-suomessa joka luulee että puu on kultaa. Asun maassa joka on ollut itsenäinen kauan.

Apinoilla on apinan aivot1

Sinäpä sen itse tunnustit.

Se, jolta ei riitä aikaa kylliksi itselleen ja yksinäisyydelle, ihailee yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä.
Se joka on liiaksi yksinäinen, ihailee ihmisyhteyttä ja on rakastunut ihmisiin.
Aikaa itselle ja aikaa muille on terve keskitie.
Lämpimiä ajatuksia: Maria Jotuni

Minä kuulun näihin ihmisrakastajiin aina joskus, silloin kun olen ollut liiaksi yksin. Ihmisistäkin saa tarpeekseen ja yksinolo tuntuu kivalta.
Kaikkea sopivassa suhteessa kuten Jotuni sanoo 😌

Tarkoitin juuri tuota aiemmassa viestissäni, että olisi paikkoja, joihin kuka vaan-koska vaan- voisi mennä tekemään jotain siellä kulloinkin olevien kannsa. Helsingissä on jo, niissä käy äitejä lapsineen, vanhempia ihmisiä käsityö esim. mukana tai he voivat seurustella lasten kanssa äiti pistäytyy asioilla ym.
En tiedä tarkallen mikä taho niissä on takana, --
Ovat kuin olohuoneita kaiketi niistä ilmoitetaan kaupunkilehdissä-ilmaislehdet - missä sijsitsevat
Vapaamuotoisuus on varmasti mahdollisuus kun velvoitteita ei ole.

kawe kirjoitti:

Tarkoitin juuri tuota aiemmassa viestissäni, että olisi paikkoja, joihin kuka vaan-koska vaan- voisi mennä tekemään jotain siellä kulloinkin olevien kannsa. Helsingissä on jo, niissä käy äitejä lapsineen, vanhempia ihmisiä käsityö esim. mukana tai he voivat seurustella lasten kanssa äiti pistäytyy asioilla ym.
En tiedä tarkallen mikä taho niissä on takana, --
Ovat kuin olohuoneita kaiketi niistä ilmoitetaan kaupunkilehdissä-ilmaislehdet - missä sijsitsevat
Vapaamuotoisuus on varmasti mahdollisuus kun velvoitteita ei ole.

Lue lisää

Avoimia olohuoneita kahvinkeittomahdollisuudella niin ei sihen muuta tarvita. Mutta se on aika paljon omasta rohkeudesta kinni avata suunsa ja luoda yhteys toiseen ihmiseen. Vähän on suomalaiset mörököllejä mutta juttuun päästyään ei heitä mikään lopeta siinä.
Onneksi ei oo mitään menetettävää jos tajuaa kysyä mitä kuuluu ym kun vaan saan jonkun hihasta nykästyä.

Maa on suuri ja yhteisöllisyyden muodot, pakostakin, erilaisia käytännössä.
Eikä - kuten Hmku toteaa- kaikissa ole small talk ainesta, lienee yksinäisyyden yksi osasyy. Väitän, että yksinäisyys, ulkopuolisuus, erilaisuuden taakka, osattomuus--ovat syy seuraussuhteessa köyhyyden kanssa. Kun ei ole vara pukeutua hyvin, eikä mahdollisuutta osallistua mihinkään, niin miten niitä sosiaalisia kontakteja syntyy- ei mitenkään.
Kun tätäkin pohtii- on kun suossa tarpoisi- ei ole helppoa sosiaalipuolen väellä

Small talk suomeksi: Paskan jauhamista (ihmisten lihamyllyllä).
Samaa kuin toinen ulkomaankielinen sanonta: Bullshit.

kawe kirjoitti:

Maa on suuri ja yhteisöllisyyden muodot, pakostakin, erilaisia käytännössä.
Eikä - kuten Hmku toteaa- kaikissa ole small talk ainesta, lienee yksinäisyyden yksi osasyy. Väitän, että yksinäisyys, ulkopuolisuus, erilaisuuden taakka, osattomuus--ovat syy seuraussuhteessa köyhyyden kanssa. Kun ei ole vara pukeutua hyvin, eikä mahdollisuutta osallistua mihinkään, niin miten niitä sosiaalisia kontakteja syntyy- ei mitenkään.
Kun tätäkin pohtii- on kun suossa tarpoisi- ei ole helppoa sosiaalipuolen väellä

Lue lisää

On se hyvä olla seuranki sellainen, jossa viihtyy.
Sinun kirjoituksesta saa vaikutelman, etä ajattelet olevan samankaltaisia ihmisiä vailla kokoavaa paikkaa ja ajatusta.
Ei se näin ole. Ihmiset tulee toimeen, tarvittavat palvelut saadaan maksamalla.
Sellaista tointaa, jonne ihmiset jaksaa toistuvast lähteä, ei tänä päivänä ole, eikä sellaista seuraa, jossa useammin viihtyy, sitäkään ei ole, muualla kun euron ämpärinjonotuksessa, ja maalla syksyinen hirvenmetsästys.

Maalla syksyinen hirvenmetsästys? Mitä se on?
Maalla minäkin kasvoin, mutta ei siellä sellaista ollut. Joku oli joskus jossakin hirven nähnyt ja sitä päiviteltiin!
Taitaa olla niitä rikkaitten huveja nuo hirvenmetsästykset. Eihän tavallisella ihmisellä ole rahaakaan ostaa pyssyä. Eikä Polliisi anna sitä pitää vaan hakee pois ja panee suuret sakot ja linnaa päälle.
Pitäkää parempiosaiset ja muut riistäjät huvinne. Kahdesti olen hirvenlihaa saanut syödä eikä se kummoista ollut. Karkeasyistä eikä maistunut juuri millekään. Mieluummin syö sikaa. Tai kirjolohta jos oikein törsätä haluan.

k-kotton kirjoitti:

On se hyvä olla seuranki sellainen, jossa viihtyy.
Sinun kirjoituksesta saa vaikutelman, etä ajattelet olevan samankaltaisia ihmisiä vailla kokoavaa paikkaa ja ajatusta.
Ei se näin ole. Ihmiset tulee toimeen, tarvittavat palvelut saadaan maksamalla.
Sellaista tointaa, jonne ihmiset jaksaa toistuvast lähteä, ei tänä päivänä ole, eikä sellaista seuraa, jossa useammin viihtyy, sitäkään ei ole, muualla kun euron ämpärinjonotuksessa, ja maalla syksyinen hirvenmetsästys.

Lue lisää

Eihän niiden ihmisten tarvitse olla samanlaisia, ihan tavallisia vaan, jotka käyvät kuka missäkin- kunhan lähtevät kämpiltään. Ei ole ihan yksinkertaista, kun kaikki tosiaan maksaa- onnistuu isommissa kaupungeissa, kun ihmisiä on joka lähtöön....
Leipäjonot, leimautuminen, häpeä ja ainakin sinne kotiin jääminen - kyllä Yksinäisyys tosiaan on köyhyyteen ja työttömyyteen, eroihin ja sairauksiin liittyvää - osattomuuden kertymää.
Olisiko kansalaispalkka jonkinlainen helpotus, kun töitäkin voi tehdä eikä menetä sitä muodostunutta sos.turvaa.

optimaalistahan olisi, k-kotton, että mieluista seuraa löytyisi

kawe kirjoitti:

Eihän niiden ihmisten tarvitse olla samanlaisia, ihan tavallisia vaan, jotka käyvät kuka missäkin- kunhan lähtevät kämpiltään. Ei ole ihan yksinkertaista, kun kaikki tosiaan maksaa- onnistuu isommissa kaupungeissa, kun ihmisiä on joka lähtöön....
Leipäjonot, leimautuminen, häpeä ja ainakin sinne kotiin jääminen - kyllä Yksinäisyys tosiaan on köyhyyteen ja työttömyyteen, eroihin ja sairauksiin liittyvää - osattomuuden kertymää.
Olisiko kansalaispalkka jonkinlainen helpotus, kun töitäkin voi tehdä eikä menetä sitä muodostunutta sos.turvaa.

optimaalistahan olisi, k-kotton, että mieluista seuraa löytyisi

Lue lisää

Yksi kummallisuus.
Lähtevät kämpiltään, kyllä se silloin maksaa, miksei sinne kämppään voi kutsua ketään. Tai palata aikaan, kun mentiin kutsumatta kylään, ei ollut puhelimia.
Tähän joku vastaa, että nyt ihmisillä on niin paljon ohjelmaa, pyh.
Ujostellaan vaan normaalia arkea.
Näillä nurkilla on vielä tämä hyvä tapa elossa.
Tänäänkin kävi seisemän vierasta, kolmessa erässä, ja yllättäin.
Mikä sen mukavampaa, keitetään kahvit, katsotaan mitä muuta tarjottavaa on.
Minua puistattaa nykykäytäntö, että sovitaan tapaaminen baariin.
Viime pyhänä kävin itse kyläreissun, että pitää siinä jonkin verran nähdä "vaivaa" näissä asioissa.
Ja kyllä se hyvä on, jos ajatusmaailmat on jonkin verran samansuuntaiset.

k-kotton kirjoitti:

Yksi kummallisuus.
Lähtevät kämpiltään, kyllä se silloin maksaa, miksei sinne kämppään voi kutsua ketään. Tai palata aikaan, kun mentiin kutsumatta kylään, ei ollut puhelimia.
Tähän joku vastaa, että nyt ihmisillä on niin paljon ohjelmaa, pyh.
Ujostellaan vaan normaalia arkea.
Näillä nurkilla on vielä tämä hyvä tapa elossa.
Tänäänkin kävi seisemän vierasta, kolmessa erässä, ja yllättäin.
Mikä sen mukavampaa, keitetään kahvit, katsotaan mitä muuta tarjottavaa on.
Minua puistattaa nykykäytäntö, että sovitaan tapaaminen baariin.
Viime pyhänä kävin itse kyläreissun, että pitää siinä jonkin verran nähdä "vaivaa" näissä asioissa.
Ja kyllä se hyvä on, jos ajatusmaailmat on jonkin verran samansuuntaiset.

Lue lisää

Sinä ja monet meistä olemme eläneet ajan johon tuo yhteisöllisyys kuului, joillekin vieläkin- onnekas realisti olet-.Maalla ehdin asua kolessa paikassa yli 50v.
Ero teki minusta kaupunkilaisen, joka sopii tapaamiset tekstareilla, soittamalla tai facessa tai päinvastoin-. En tunne kaikkia tässä talossa, mutta tervehdimme ja jotakin puhelemme kotiemme ulkopuolella- sivistyneesti. Kiireisiä ihmiset ovat ja lyhytjännitteisiä, ohjelmaa koko ajan. Minulla ei ole kiire mihinkään

Minusta on oikein hienoa, että olen saanut tutustua monenlaisiin ihmisiin, se on rikkaus ja antaa perspektiiviä muustakin kuin omasta näkökulmasta..

Eikö lähitienoolla ole sellaista taloyhtiötä, jolla olisi kerhotilat ja voisitte kimpassa pitää eläkeläisklubia: pikkujumppaa, tietokilpailua,
kortinpeluuta, keskustelua, lehtiä jne. voisi antaa kirjoja, joita ei halua kirjahyllyyn.
Meillä oli, mutta kuivui, koska siitä tuli naistenklubi ja into väheni.

Ainahan on ihmisiä jotka viihtyvät yksinään. Mikäpä siinä.

Ikäviä nuo kerjääjät. Toivottavasti rahat menisivät siihen tarkoitukseen, millä asialla ovat. Kuitenkin vapaa-ehtoista niihin osallistuminen.