Hyvät raatilaiset, kerron teille tositarinan elävästä elämästä.
Tämä tapahtui minulle tänään.
Aamuyöstä heräsin painajaiseen, jossa vanhempi tyttäreni oli kuolemaisillaan.
Minä unessa hädissäni yritin häntä hoitaa ja kannoin jonnekin hiljaisempaan paikkaan pois ihmisten silmistä. Kukaan ei osannut auttaa ja tyttäreni sai vain sanottua minulle: "näin tässä nyt sitten vain kävi".
Olin aivan shokissa, mutta hetken kuluttua tyttöni pyysi minua, että kantaisin häntä sylissä, kun hän on vain halvaantunut, eikä pysty kävelemään.
Minä kannoin itku silmässä häntä kotiinpäin ja siihen sitten heräsin.
Tunne oli aivan käsittämätön ja sain pitkään räpytellä silmiäni, että tokenin tajuamaan koko homman olleen unta. Sain jopa nukuttuakin hetken vielä sen jälkeen.
No, sitten päivällä ollessani ruokatunnilla soi kännykkä ja minä leipää suu pullollaan vastasin vain etunimelläni katsomatta puhelinta.
Luurista kuului: "Täältä xxxxxkoululta opettaja xxx xxx päivää."
Arvatkaapa meinasiko lörähtää aamulääkkeet haarakiilaan siinä vaiheessa?
Vissiinkin suurinpiirtein kiljaisin, että mitä nyt on sattunut?
"No, ei hätää kummempaa, kun soittelen vain tuon nuoremman tytön oppilaspalaverista, että mikä päivä sinulle kävisi vaikkapa ensi viikolla?"
Sellainen oli vain se asia.
Jostain syystä tuo on päivän pyörinyt mielessäni.
Onko arvon raatilaisilla vastaavia kokemuksia ollut elon varrella?
P.S. Tämä on ihan vain kevennysluonteista juttua näin loppuviikon kunniaksi, vaikka oma juttuni minua kovasti onkin askarruttanut.
Tämä tapahtui minulle tänään.
Aamuyöstä heräsin painajaiseen, jossa vanhempi tyttäreni oli kuolemaisillaan.
Minä unessa hädissäni yritin häntä hoitaa ja kannoin jonnekin hiljaisempaan paikkaan pois ihmisten silmistä. Kukaan ei osannut auttaa ja tyttäreni sai vain sanottua minulle: "näin tässä nyt sitten vain kävi".
Olin aivan shokissa, mutta hetken kuluttua tyttöni pyysi minua, että kantaisin häntä sylissä, kun hän on vain halvaantunut, eikä pysty kävelemään.
Minä kannoin itku silmässä häntä kotiinpäin ja siihen sitten heräsin.
Tunne oli aivan käsittämätön ja sain pitkään räpytellä silmiäni, että tokenin tajuamaan koko homman olleen unta. Sain jopa nukuttuakin hetken vielä sen jälkeen.
No, sitten päivällä ollessani ruokatunnilla soi kännykkä ja minä leipää suu pullollaan vastasin vain etunimelläni katsomatta puhelinta.
Luurista kuului: "Täältä xxxxxkoululta opettaja xxx xxx päivää."
Arvatkaapa meinasiko lörähtää aamulääkkeet haarakiilaan siinä vaiheessa?
Vissiinkin suurinpiirtein kiljaisin, että mitä nyt on sattunut?
"No, ei hätää kummempaa, kun soittelen vain tuon nuoremman tytön oppilaspalaverista, että mikä päivä sinulle kävisi vaikkapa ensi viikolla?"
Sellainen oli vain se asia.
Jostain syystä tuo on päivän pyörinyt mielessäni.
Onko arvon raatilaisilla vastaavia kokemuksia ollut elon varrella?
P.S. Tämä on ihan vain kevennysluonteista juttua näin loppuviikon kunniaksi, vaikka oma juttuni minua kovasti onkin askarruttanut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.