on kai se että etsii jo apua hautausmaalta etsien vanhoja tuttuja ja itselleen omaa hautapaikkaa.
masennuksen viimeinen vaihe
hiljainen
4823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voivoi...äitinä tiedän, että elämää on,,toivon. kaksi lapsistani on viimeisen vuoden aikana kuollut ja se on...hirveetä se on...sanat loppu...
ARVAA vaan, oonko minä kattellut lasteni nimikilpiä uurnalehdossa...
Jos oot elävä, niin elä !!! Tavalla vaikka huonommallakin...ei kaikille oo samaa ihanaa eloa suotu, mutta ELÄMÄ kuitenkin.!!!
kuin tehty. jos ei ole mitään päämäärää elämässä niin kovin vaikeaa on ajatella mitään positiivista elämästä. kaikilla on omat vaikeutensa.
Masennuksen viimeinen vaihe on se, kun mokoma hautausmaalla haahuilu on yhtä ylivoimaista kuin olympiamaraton. Et pääse sängystä enää juuri edes vessaan, et syö, et peseydy, olet siirtynyt ihan omaan todellisuuteesi, omalle aikavyöhykkeellesi jne.
Niin kauan kun jaksat lähteä ovesta ulos, on kaikki vielä suht kunnossa ja melko vähin keinoin korjattavissa.
Kokemusta on ihan liikaakin.
se on sitten masennuksesta irtautumista väkisin yrittämällä etsiä tietä toiseen hiippakuntaan.