ajatukset sekoaa

Olisihan se kun nämä tämän palstan kadonneet sielut toisensa kohtaisi... Tänään viestin melkein lähetin, mutta vielä ajatukseni sisällä maltoin pitää...

Harvemmin täällä taitaa osumia tulla. Itse puran täällä vain tunteitani, mutta välillä (säännöllisin väliajoin) uppoan harhoihin ja haaveisiin. Oon kyllä viestiäsi odottanut, siis miksi vain melkein???

Toivon mukaan se pieni kipinä ja kuiva risukasa roihahtaa jonain päivänä ilmiliekkeihin.

Ja kumpi pelottaa enemmän lippaan aukaisussa ja sinne katsomisessa? Se, että se toinen ajattelee samoin sinusta vai se, että olet olettanutkin väärin? Ja jos ensimmäinen, niin tiedätkö toisen tunteista jotain?

Oikeastaan ei kumpikaan vaihtoehdoista. En juurikaan toista tunne, hetki kohdattiin. Se mitä hän tuntee on korkeintaan jotain samaa kuin minulla. Ja toisaalta jos kävisikin ilmi että ei mitään tunteita olisi, kiittäisin häntä ja jättäisin rauhaan.

Mutta se, että mitä se voisi tuoda jatkossa mukanaan, liian paljon rikottavaa ja satutettavaa, vaikka itse olisin ehkä jo muutenkin kaiken valmis särkemään.

Tunteet ei vain aina kysele aikaa, paikkaa, sivilisäätyä eikä edes sukupuolta. Tunteet vain tulee. Niitä ei voi aina estää. Varatutkin voivat siis ihastua ja rakastua. Miksi aina pitäisi tulla rumaa jälkeä ja aina kaikkien kärsiä? Kyllä osa varmasti osaa hoitaa asiat myös niin, ettei rumaa jälkeä synny ja kaikki selviäisivät mahdollisimman vähillä vaurioilla.

tätämieltäsivusta kirjoitti:

Tunteet ei vain aina kysele aikaa, paikkaa, sivilisäätyä eikä edes sukupuolta. Tunteet vain tulee. Niitä ei voi aina estää. Varatutkin voivat siis ihastua ja rakastua. Miksi aina pitäisi tulla rumaa jälkeä ja aina kaikkien kärsiä? Kyllä osa varmasti osaa hoitaa asiat myös niin, ettei rumaa jälkeä synny ja kaikki selviäisivät mahdollisimman vähillä vaurioilla.

...hienosti kirjoitettu💕

Näinhän se on, tunteet tulee jos niitä on ja varsinkin jos niille on jonkinlainen tyhjiö olemassa. Se on tietenkin sitten toinen luku kuinka niiden kanssa toimii, lähteekö niitä seuraamaan päätäpahkaa ilman yhtäkään ajatusta seuraamuuksista erityisesti mikäli yhtälössä on muitakin ja etenkin lapsia.

Asiathan voi hoitaa lopuksi nätisti, mutta aina näissä on se vaihde kun voi sattua pahasti, varsinkin silloin kun tunteet on voimakkaimillaan ja se "onnenhuuma" sekoittaa lähes kaikken järjen. Siinä vaiheessa voi ja yleensä tulee erittäin rumaa jälkeä.

yleinen ilmiö suomi-ukoille.