MIELIPIDE
Koulukiusaajan rankaiseminen usein vain pahentaa ongelmaa
Parhaimmiksi ovat osoittautuneet menetelmät, joissa koulukiusaamiseen ei keskitytä lainkaan, vaan käytettävissä olevat paukut pannaan oppilaiden keskinäisen toveruuden edistämiseen, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman
Helsingin Sanomat
944
55
KOULUKIUSAAMINEN on aihe, josta keskustellaan ahkerasti mediassa Suomen lisäksi kaikkialla maailmassa. Se on vakava ongelma, jonka tiedetään olevan yksi merkittävistä mielenterveyshäiriöiden riskitekijöistä.
KOULUKIUSAAMISEN ehkäisemiseksi on kehitetty monenlaisia menetelmiä. Aluksi tulokset ovat yleensä lupaavia, mutta kun tilastotietoja katsotaan tarkemmin tai kun kyseistä menetelmää testataan muissa kouluissa, tulokset osoittautuvat tavallisesti vaatimattomiksi elleivät suorastaan olemattomiksi. Yleistäen voidaan todeta, että menetelmät, joissa keskitytään koulukiusaamisen kitkemiseen, pikemminkin pahentavat kuin parantavat ongelmaa.
Parhaimmiksi ovat osoittautuneet menetelmät, joissa koulukiusaamiseen ei keskitytä lainkaan, vaan käytettävissä olevat paukut pannaan oppilaiden viihtymisen ja keskinäisen toveruuden edistämiseen.
ESIMERKIKSI Britanniassa kehitetty kannustusryhmämenetelmä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Sen avulla kiusaaminen saadaan loppumaan melkein heti. Siinä ei edes yritetä panna kiusaajia vastuuseen kiusaamisesta. Sen sijaan onnettomaksi itsensä tuntevalle lapselle rakennetaan kannustusryhmä, joka saa tehtäväksi pitää huolen siitä, että kyseinen lapsi alkaa viihtyä koulussa.
Menetelmä vie pohjan pois kiusaamiselta ja se antaa kiusaajille mahdollisuuden lopettaa kiusaaminen kasvojaan menettämättä. Lisäksi menetelmä vaikuttaa myönteisesti lasten keskinäiseen toveruuteen.
Myös koko luokan hyvinvoinnin lisäämiseen – ei siis kiusaamisen lopettamiseen – tähtäävät menetelmät ovat osoittautuneet lupaaviksi. Suomessakin on käynnissä useita kokeiluja, joissa koko luokka osallistuu projektiin, jossa opetellaan ystävällisyys- ja yhteistyötaitoja hauskan leikin varjolla.
KIUSAAMISESTA keskusteltaessa unohtuu usein se kokemustieto, että oppilaat voivat myös herkistyä kiusaamiselle. Herkistyminen on vakava ongelma, sillä siinä aikaisemmin kiusaamisen kohteeksi joutunut lapsi kokee, että häntä kiusataan edelleen, vaikka objektiivisesti arvioiden kiusaaminen on loppunut.
Näitä lapsia voidaan auttaa tehokkaasti paitsi edellä mainitulla kannustusryhmämenetelmillä myös jämäkkyysharjoittelulla, jossa lapsi opettelee draamaharjoitusten avulla panemaan huumorin keinoin kiusaajalle luun kurkkuun.
JULKISUUDESSA usein esitetty lähestymistapa, jossa kiusaaminen halutaan lopettaa panemalla kiusaajat vastuuseen teoistaan ja koventamalla heidän rankaisemistaan ei valitettavasti johda toivottuun lopputulokseen, vaan ajaa ongelman maan alle ja pahentaa sitä.
Ben Furman
psykiatrian erikoislääkäri
muksuoppimenetelmän kehittäjä, Helsinki
Koulukiusaajan rankaiseminen usein vain pahentaa ongelmaa
Parhaimmiksi ovat osoittautuneet menetelmät, joissa koulukiusaamiseen ei keskitytä lainkaan, vaan käytettävissä olevat paukut pannaan oppilaiden keskinäisen toveruuden edistämiseen, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman
Helsingin Sanomat
944
55
KOULUKIUSAAMINEN on aihe, josta keskustellaan ahkerasti mediassa Suomen lisäksi kaikkialla maailmassa. Se on vakava ongelma, jonka tiedetään olevan yksi merkittävistä mielenterveyshäiriöiden riskitekijöistä.
KOULUKIUSAAMISEN ehkäisemiseksi on kehitetty monenlaisia menetelmiä. Aluksi tulokset ovat yleensä lupaavia, mutta kun tilastotietoja katsotaan tarkemmin tai kun kyseistä menetelmää testataan muissa kouluissa, tulokset osoittautuvat tavallisesti vaatimattomiksi elleivät suorastaan olemattomiksi. Yleistäen voidaan todeta, että menetelmät, joissa keskitytään koulukiusaamisen kitkemiseen, pikemminkin pahentavat kuin parantavat ongelmaa.
Parhaimmiksi ovat osoittautuneet menetelmät, joissa koulukiusaamiseen ei keskitytä lainkaan, vaan käytettävissä olevat paukut pannaan oppilaiden viihtymisen ja keskinäisen toveruuden edistämiseen.
ESIMERKIKSI Britanniassa kehitetty kannustusryhmämenetelmä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Sen avulla kiusaaminen saadaan loppumaan melkein heti. Siinä ei edes yritetä panna kiusaajia vastuuseen kiusaamisesta. Sen sijaan onnettomaksi itsensä tuntevalle lapselle rakennetaan kannustusryhmä, joka saa tehtäväksi pitää huolen siitä, että kyseinen lapsi alkaa viihtyä koulussa.
Menetelmä vie pohjan pois kiusaamiselta ja se antaa kiusaajille mahdollisuuden lopettaa kiusaaminen kasvojaan menettämättä. Lisäksi menetelmä vaikuttaa myönteisesti lasten keskinäiseen toveruuteen.
Myös koko luokan hyvinvoinnin lisäämiseen – ei siis kiusaamisen lopettamiseen – tähtäävät menetelmät ovat osoittautuneet lupaaviksi. Suomessakin on käynnissä useita kokeiluja, joissa koko luokka osallistuu projektiin, jossa opetellaan ystävällisyys- ja yhteistyötaitoja hauskan leikin varjolla.
KIUSAAMISESTA keskusteltaessa unohtuu usein se kokemustieto, että oppilaat voivat myös herkistyä kiusaamiselle. Herkistyminen on vakava ongelma, sillä siinä aikaisemmin kiusaamisen kohteeksi joutunut lapsi kokee, että häntä kiusataan edelleen, vaikka objektiivisesti arvioiden kiusaaminen on loppunut.
Näitä lapsia voidaan auttaa tehokkaasti paitsi edellä mainitulla kannustusryhmämenetelmillä myös jämäkkyysharjoittelulla, jossa lapsi opettelee draamaharjoitusten avulla panemaan huumorin keinoin kiusaajalle luun kurkkuun.
JULKISUUDESSA usein esitetty lähestymistapa, jossa kiusaaminen halutaan lopettaa panemalla kiusaajat vastuuseen teoistaan ja koventamalla heidän rankaisemistaan ei valitettavasti johda toivottuun lopputulokseen, vaan ajaa ongelman maan alle ja pahentaa sitä.
Ben Furman
psykiatrian erikoislääkäri
muksuoppimenetelmän kehittäjä, Helsinki
Vastaukset 8
Vanhimmat
KiVa Koulu -ohjelmassa oli viime vuonna mukana ainakin 90 prosenttia Suomen kouluista. Nyt lukema on noin 40 prosenttia. Hankkeen oman, vuodet 2009-2015 kattavan selvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan ohjelmassa mukana olevien koululaisten turvallisuudentunne on lisääntynyt ja kiusaaminen kouluissa vähentynyt tasaisesti.
– En osaa sanoa varmasti, mistä näin iso pudotus johtuu. Se ei tullut meille yllätyksenä. On todennäköistä, että ainakin osa pois jääneistä kouluista ei ole alunperinkään alkanut käyttää ohjelmaa. Toiset ehkä käyttävät sitä vain osittain, Poskiparta sanoo.
En ihan helposti usko, että hinta olisi syy ohjelmasta pois jäämiselle.
ELISA POSKIPARTA
HS Julkaistu: 1.12. 2:00
""Viihtyvyyden edistäminen ei yksin ehkäise kiusaamista""
Silloin, kun kiusaaminen jatkuu ennaltaehkäisystä ja puuttumisesta huolimatta, koululla on oltava keinot turvata jokaisen lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
BEN FURMAN kirjoitti (HS Mielipide 25.11.), että ”menetelmät, joissa keskitytään koulukiusaamisen kitkemiseen, pikemminkin pahentavat kuin parantavat ongelmaa”.
Tutkimuskirjallisuus ei tue Furmanin väitettä. Esimerkiksi Cambridgen yliopiston tutkijoiden tekemissä meta-analyyseissä on osoitettu asian olevan aivan päinvastoin. Furman ei tunnu muutenkaan seuraavan alan tutkimusta, sillä hänen mukaansa ”kannustusryhmämenetelmä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja sen avulla kiusaaminen saadaan loppumaan melkein heti”.
Uskon kannustusryhmämenetelmän olevan monissa tapauksissa kannatettava, mutta sitä koskevia varsinaisia vaikuttavuustutkimuksia on vain yksi, vastikään Hollannissa tehty tutkimus, jossa kannustusryhmää kokeiltiin osana Kiva koulu -ohjelmaa. Vaikka kiusaaminen väheni Kiva-kouluissa kontrollikouluja enemmän, itse kannusryhmämenetelmän todettiin lähinnä lisäävän kiusattujen tovereilta saamaa tukea – mikä on tietysti erinomainen asia, mutta kiusaamisen jatkumiseen sillä ei ollut vaikutusta.
Olemme keränneet seitsemän vuoden ajan aineistoa suomalaisissa Kiva-kouluissa. Kiusatuiksi joutuneet oppilaat kertovat itse, miten koulun aikuisten (niin sanotun Kiva-tiimin) puuttuminen kiusaamiseen on vaikuttanut heidän tilanteeseensa.
Osa kouluista käyttää tiukempaa otetta ja osa ”pehmeämpää” yhteisen huolen menetelmää. Kummankinlaisissa kouluissa 75–80 prosenttia oppilaista kertoo puuttumisesta olleen apua – näin etenkin silloin, kun seurannasta on huolehdittu asianmukaisesti.
Ylipäätään kiusaamista esiintyy sitä vähemmän, mitä useamman vuoden koulu on toteuttanut Kiva koulu -ohjelmaa, johon kuuluu olennaisena osana kiusaamisen ennaltaehkäisy.
Ennaltaehkäisy onkin kaiken perusta, mutta toisin kuin Furman väittää, siinä tulee keskittyä myös kiusaamiseen, esimerkiksi sen seurauksiin sekä siihen, mitä itse kukin voi tehdä kiusaamista havaitessaan.
Onkin ollut ilahduttavaa lukea kirjoituksia siitä, miten oppilaat itse ovat kieltäytyneet kiusaajan kannustamisesta ja päinvastoin asettuneet kiusatun puolelle.
Silloin, kun kiusaaminen jatkuu ennaltaehkäisystä ja puuttumisesta huolimatta (kuten joissakin tapauksissa käy), koululla on oltava keinot turvata jokaisen lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
Christina Salmivalli
psykologian professori
Turun yliopisto
Lähtö kohta on väärä.
Aineisto tulee kerätä Suomessa luokista, kerhoista ja eikä sieltä Cambridgen yliopiston tutkijoiden tekemissä meta-analyyseissä tutkimuksissta. Opettele psykologian professori Salmivalli aivan ekaksi Sioux intiaanien vanha sananparsi. Katso ja näet, elät pitempään.
Tiedän yhden suositun koulunkerhon, joka meinattiin lopettaa juuri ko. aiheeen takia.
Kerhonvetäjä otti käyttöön korttimenetelmän. Keltaisella varoitus ja punaisella pysyvästi ulos.
Viisi vuotta ja ei yhtään kiusaamistapausta. Aiemmin niitä oli lähes kolmekymmentä tapausta per vuosi.
HS Julkaistu: 2.12. 2:00
Kulttuuri | Mielipide
Kiusaamisesta rankaiseminen lisää lasten syrjäytymisriskiä
Rangaistuksiin keskittyminen vie huomion sieltä, missä sen tulisi olla: ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa.
KIUSAAMISKESKUSTELU painottuu vahvasti kiusaajien rankaisemiseen. Huomio on tällöin kiusaamisen seurauksissa eikä siellä, missä sen tulisi olla: ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa. Rangaistustoimet myös lisäävät jo valmiiksi syrjäytymisvaarassa olevien lasten syrjäytymisriskiä ja johtavat suuremmalla todennäköisyydellä ongelmien lisääntymiseen.
Kiusaaminen ennakoi sekä kiusattujen että kiusaajien kohonnutta syrjäytymisriskiä, sillä se on usein kytköksissä erilaisiin mielenterveys- ja sosiaalisiin ongelmiin aikuisuudessa.
Turun yliopiston laajassa Lapset-tutkimuksessa seurattiin kiusattuja ja kiusaajia 8-vuotiaasta aikuisikään. Kiusatuksi tuleminen ennakoi tutkimuksessa aikuisiän masentuneisuutta ja kiusaajana oleminen aikuisiän mielenterveys- ja päihdeongelmia, rikollisuutta ja itsemurhia.
Suurin syrjäytymisriski on kuitenkin lapsilla, jotka sekä kiusaavat että tulevat kiusatuksi päivittäin. Suurella osalla tämän ryhmän lapsista on mielenterveyteen liittyviä ongelmia jo lapsuudessa.
Lapsen häiriökäyttäytyminen ja vaikeudet koulussa kytkeytyvät usein perheiden ja vanhemmuuden vaikeuksiin. Kiusaamisen ehkäisyn ohella on tärkeää kehittää tutkimukseen perustuvia perhe- ja koulukeskeisiä toimintamalleja, joissa ongelmat havaitaan ja niihin puututaan varhain tarjoamalla tutkittua matalan kynnyksen tukea.
Muun muassa Ben Furman nosti esiin (HS Mielipide 25.11.) Britanniassa kehitetyn kannustusryhmämenetelmän, jonka avulla kiusaamiseen puututaan kehittämällä oppilaiden keskinäistä toveruutta.
Tilanne ei ole toivoton. Kiusaaminen on jonkin verran vähentynyt viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana, osoittaa Turun yliopistossa toteutettu neljän poikkileikkaustutkimuksen kokonaisuus vuosilta 1989–2013. Viimeinen kahdeksan vuoden seurantajakso ei kuitenkaan osoita muutoksia kiusaamisessa valtakunnallisista kiusaamisenehkäisyhankkeista huolimatta. Tarvitaankin tutkitusti tehokkaita kiusaamisen ehkäisyn malleja.
On hyvä, että opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) asetti vastikään asiantuntijoista koostuvan työryhmän arvioimaan jo käytössä olevien kiusaamisen vastaisten toimenpiteiden ja ohjelmien toimivuutta ja vahvistamaan tutkitusti vaikuttavia kiusaamisen ehkäisyn malleja. Työryhmän toimeksiantona on tehdä esitys mahdollisista lainsäädännön muutoksista, joilla kiusaamiseen voidaan puuttua. Toivomme ryhmän ottavan huomioon kiusaamista ennaltaehkäisevien toimintamallien tärkeyden. Rangaistusten lisääminen ei ole askel oikeaan suuntaan.
Andre Sourander
lastenpsykiatrian professori
Apex-tutkimuskonsortion johtaja
Marjo Kurki
tutkijatohtori
Apex-tutkimuskonsortion koordinaattori
Terja Ristkari
projektipäällikkö, Voimaperheet-tutkimushanke
Turun yliopisto
Onko KIVA-KOULU järjestelmä liian mekaaninen järjestelmä ?
Tapahtuu jotain, ja otetaan käyttöön selvittelyt jotka toistuvat pitkän aikavälin yli ? Varsinainen kiinne tilanteeseen häviää, ja meta tunnelmaksi jää mamat jotka kutsuu valitussesioihin.
HS Julkaistu: 2.12. 2:00 , Päivitetty: 2.12. 9:34
Koulukiusaamisen julkinen kuva on vinoutunut – kiusattu on harvoin hylätty kärsijä, kiusaaja harvoin vain kiusaaja
Koulut eivät voi tietosuojan vuoksi kertoa yksittäisistä kiusaamistapauksista tai niiden ratkaisemiseksi tehdyistä toimista julkisesti, vaikka asiaan olisi puututtu.
JULKINEN KESKUSTELU koulukiusaamisesta alkaa usein traagisesta tarinasta, jossa kuvataan kiusatun lapsen kärsimyksiä. Usein tarinaan sisältyy kokemus siitä, ettei koulussa ole tehty mitään tai ainakaan tarpeeksi kiusaamisen lopettamiseksi.
Tätä mielikuvaa vahvistaa se, ettei koulusta astu ketään esiin kertomaan tilanteesta. Syntyy mielikuva välinpitämättömyydestä. Miksi koulu ei puhdista mainettaan ja kerro kiusaamiseen puuttumisesta?
KOULU suojelee lapsia. Julkisuus ei ole hallittavissa. Kun jonkun julkaisema traaginen kuvaus tulee ihmisten tietoisuuteen, uutinen tuo parhaassa tapauksessa sympatiaa kiusatulle ja avaa ympärillä toimivien silmät näkemään lasten hädän. Pahimmillaan sekä kiusaaja että kiusattu saavat ikävän leiman, jota he joutuvat kantamaan pitkään.
Koulu on kaikkien lasten – niiden, joilla pyyhkii hyvin, sekä niiden, joilla on elämässä haasteita. Koulu ei julkaise mitään, jota voitaisiin käyttää ketään lasta vastaan. Tätä on suomalainen tietosuoja.
JULKINEN KIRJOITTELU yksinkertaistaa lasten ryhmässä toteutuvat roolit. Ajatus siitä, että joku olisi aina ja kaikkien mielestä kiusaaja, on todellisuudelle vieras. Samoin on kiusatun laita – äärimmäisen harvoin kiusatut ovat vain nurkkaan ahdistettuja, hylättyjä kärsijöitä.
Julkisuutta saaneissa kirjoituksissa korostuu kiusatun hätä, johon kirjoittajat ovat samastuneet. Kun usein kiusaaja samalla demonisoidaan, esitetyt ratkaisut ja keinot ovat ainoastaan rankaisevia.
Jos rankaisu olisi sellaisenaan toimiva konsti, vankilat olisivat poistaneet rikollisuuden jo kauan sitten.
KIUSAAMINEN on pitkään jatkunutta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jossa kiusattu pelkää. Kiusaaja hallitsee tilannetta siten, ettei kiusattu koe voivansa vaikuttaa siihen.
Kun tämä paljastuu koulussa, tilanne selvitetään perin pohjin. Yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa.
Vaatii ammattitaitoa, oppilaan tuntemusta ja usein yhteistyötä huoltajien kanssa, jotta pystytään selvittämään lasten kohtaamisiin liittyvät valtasuhteet.
Koulussa ehkäistään kiusaamista ennalta sekä puututaan kaikkeen asiattomaan ja loukkaavaan käytökseen. Oppilaita kasvatetaan tunnistamaan kiusaamiseen liittyvät roolit. Heitä opastetaan toimimaan oikein, vastustamaan ja ehkäisemään kiusaamista. Tämä on osa koulun jatkuvaa kasvatustyötä.
Kun kiusaamiseen puututaan, keinoja on monia. Keinot tiukentuvat koko ajan, mikäli kiusaaminen jatkuu. Keskustelu, sitoumusten tekeminen ja niiden seuranta, jälki-istunto, ohjaaminen välitunneilla eri paikkaan, välitunnin pitäminen sisällä, ohjattuun välituntitoimintaan osallistuminen, koulukuraattorin tapaamiset, koulunkäyntiavustajan tuki, jatkuva yksilökohtainen valvonta ja yhteistyö huoltajan kanssa ovat varmasti käytössä jokaisessa koulussa. Järjestetyt tehdään hienotunteisesti siten, etteivät muut lapset edes välttämättä huomaa niitä.
JOKAINEN oppilas ja huoltaja tietää koulun tukimuodoista ja kiusaamiseen puuttumisen valikoimasta lähinnä ne keinot, jotka hän omakohtaisesta kokemuksestaan tuntee.
Saattaa olla, että aiemmin kiusannut oppilas ei ole ollut välitunneilla pitkään aikaan, mutta muut eivät ole huomanneet sitä. Siksi kiusatun perhe voi luulla, ettei kiusaamiselle tehdä mitään.
Koulun toimintaa saa arvostella, mutta koulun kannalta epäreiluksi tilanteen tekee yksilön tietosuojasta tuleva vinouma. Koulu ei koskaan voi osallistua julkiseen keskusteluun mistään yksittäisestä tilanteesta, josta oppilaat on tunnistettavissa. Ja näin sen pitää ollakin.
Koulua käy koko ikäluokka. Samassa luokassa istuvat niin työnarkomaanin kuin alkoholistinkin lapsi. Sekä lasten että heidän vanhempiensa elämäntilanteet poikkeavat toisistaan paljon, ja lasten kasvua tuetaan yksilöllisistä lähtökohdista.
Koulussa tehdään aina yhteistyötä huoltajien kanssa. Kiusaamiseen puututaan, ja lasten sosiaalisia taitoja vahvistetaan. Huolen herätessä lastensuojeluviranomaisille ilmoitetaan asiasta.
Koulut onnistuvat parhaiten, kun kiusaamisesta tiedetään ja asiassa saadaan toimia yhteistyössä huoltajien kanssa. Energiaa ei pitäisi käyttää vastakkainasetteluun, vaan kaikkien kannattaa keskittyä lasten hyvinvointiin.
Satu Ollila
Kirjoittaja on vantaalaisen
Kaivokselan koulun rehtori.
Kauniisti kehuttu, mutta totuus on toinen. Kiusaamistapauksiin jotka on koulun puolelta havaittu jo vuosia ennen, puututan vain pakon edessä.