seurustelin tässä taannoin puoli vuotta suhteessa,jossa en tuntenut huimaa pään huimausta alussa,vaan se tuli ajan mukaan,koska tyyppi oli kuitenkin ihana ihminen ja paras ystäväni,jonka kanssa oli hyvä olla ilman jännitystä.
kaikki meni hyvin kunnes hän yksi päivä (puoli vuotta yhdessäolon jälkeen) sanoi,ettei olla samanlaisia ja hän ei tunne "tarpeeksi" minua kohtaan. eli ei rakkautta. siitä ei kyllä koskaan puhuttukaan,mutta ajattelin ajan kuluessa hänenkin tunteensa kehittyvän ja tajuavan,ettei halua ketään muuta kuin minut. näin hän oli sanonut (ettei ole ketään parempaa kuin minä) usein seurustellessamme,kun itse olin epävarma ja ensimmäisessä pitkässä suhteessa (entiset kestäneet n.2kk).
olin todella luotani työntävä ensimmäiset 2kk ja inhottava hänelle. sitten kun aloin rakastua,hän päätti jättää minut. kerjäsin muka liikaa huomiota vain häneltä,enkä antanut itse sitä hänelle tarpeeksi. häntä kävi ahdistamaan.
joten ihmettelen, että mikä saa miehen tuollaiseksi, että maailmassa on joku parempi hänelle. jossain vaiheessahan suhteen täytyy mennä syvemmälle tasolle!
hänelle parisuhde on kuitenkin todella tärkeä. hän on seurustelutyyppiä.
kysyn siis teiltä hyvät ihmiset,että mikä ihme miehiä vaivaa...? miksei voida yrittää? vaikeuksiahan aina tulee suhteeseen. onko ero paras ratkaisu 22-vuotiaalle? että on aikaa vielä etsiä.
olemme ystäviä,mutta sekin tuntuu niin hölmölle. ja että hän vielä välittää minusta on vielä oudompaa. onko viisasta erota ystävinä,kun se vaatii henkisesti niin paljon...!
kaikki meni hyvin kunnes hän yksi päivä (puoli vuotta yhdessäolon jälkeen) sanoi,ettei olla samanlaisia ja hän ei tunne "tarpeeksi" minua kohtaan. eli ei rakkautta. siitä ei kyllä koskaan puhuttukaan,mutta ajattelin ajan kuluessa hänenkin tunteensa kehittyvän ja tajuavan,ettei halua ketään muuta kuin minut. näin hän oli sanonut (ettei ole ketään parempaa kuin minä) usein seurustellessamme,kun itse olin epävarma ja ensimmäisessä pitkässä suhteessa (entiset kestäneet n.2kk).
olin todella luotani työntävä ensimmäiset 2kk ja inhottava hänelle. sitten kun aloin rakastua,hän päätti jättää minut. kerjäsin muka liikaa huomiota vain häneltä,enkä antanut itse sitä hänelle tarpeeksi. häntä kävi ahdistamaan.
joten ihmettelen, että mikä saa miehen tuollaiseksi, että maailmassa on joku parempi hänelle. jossain vaiheessahan suhteen täytyy mennä syvemmälle tasolle!
hänelle parisuhde on kuitenkin todella tärkeä. hän on seurustelutyyppiä.
kysyn siis teiltä hyvät ihmiset,että mikä ihme miehiä vaivaa...? miksei voida yrittää? vaikeuksiahan aina tulee suhteeseen. onko ero paras ratkaisu 22-vuotiaalle? että on aikaa vielä etsiä.
olemme ystäviä,mutta sekin tuntuu niin hölmölle. ja että hän vielä välittää minusta on vielä oudompaa. onko viisasta erota ystävinä,kun se vaatii henkisesti niin paljon...!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.