Autismi/asperger gallup

1) Sosiaalinen kanssakäyminen livenä rasittaa, esim. 1 tunnin tapaaminen vie voimat viikoksi. Katsekontakti. Itselläni on valokuvamuisti, auditiivisen informaation vastaanottaminen ja mieleenpainaminen työlästä.
2) Minulla samat.
3) Sain diagnoosin vasta aikuisiällä, tosin tiesin olevani jotenkin muista erottuva jo lapsena, koko ikäni minua kiusattu.
4) Hyvä!
Tsemppiä! Pysy omanlaisena itsenäsi.

1. Mitkä asiat tuottaa sinulle eniten vaikeuksia?
Sen lisäksi, että ahdistun sosiaalisista tilanteista ja stressaan niistä joka päivä, olen surkea tekemään perus kotitöitä, esim. siivoamista. Ne vain tuntuvat turhalta ajanhukalta, vaikka totta kai niitä täytyisi tehdä...

2. Mitkä ovat sinun parhaat vahvuudet?
Haluan jatkuvasti oppia uutta ja minulla riittää mielenkiintoa lähes kaikkiin asioihin.

3. Miten reagoit tai mitä ajattelit, kun sait tietää olevasi autisti/aspergeri?
Sain diagnoosin jo lapsena, enkä oikeastaan tiennyt mitä se tarkoitti, vasta n. kymmenen vuotta myöhemmin ymmärsin. En oikein muista miten reagoin asiaan.

4. Miten suhtaudut siihen nykyään?
Välillä tuntuu että asperger pilaa elämän, välillä taas tuntuu että se on suuri vahvuus. Se paljolti riippuu tilanteesta ja kuinka huono päivä on, mutta keskimäärin minulla menee ihan hyvin.

Haluan vielä lisätä tähän ketjuun; Jäin 34-vuotiaana eläkkeelle masennuksen ja jatkuvan lapsesta asti kestäneen kiusaamisen vuoksi. Uskon, että vielä työllistyn joskus, etätyöt sopivin vaihtoehto, sillä en yhtään siedä työskennellessäni toisten ihmisten läsnäoloa ja olen todella ääniyliherkkä, yksin pystyn työskentelemään erittäinkin keskittyneesti omassa kotonani intensiivisesti, erityismielenkiinnon kohteinani on ollut 4-vuotiaasta asti lääketiede. Koskaan ei ole itselläni diagnosoitu mitään psykiatrista sairautta, masennus kuuluu melenkoliseen luonteenlaatuun ja kiusaamisesta syntyi aikoinaan, vuosia kestäneestä, keskivaikea masennustila. Nykyisin osaan psyykata itseäni hyvin, on vahvat hermot onneksi olleet aivan pienestä lapsesta lähtien. En ole koskaan halunnut kenellekään pahaa, ehkäpä siksi juuri olenkin joutunut kiusatuksi lastentarhasta lähtien.

1. Mitkä asiat tuottaa sinulle eniten vaikeuksia?
Aloitteen tekeminen (sosiaalisessa kanssakäymisessä), small talk, ihmisten ei-sanallinen tulkitseminen ja asioiden hoitaminen, jos niistä ei ole todella tarkkoja, kirjallisia ohjeita.

2. Mitkä ovat sinun parhaat vahvuudet?
En suoraan sanottuna tiedä :(

3. Miten reagoit tai mitä ajattelit, kun sait tietää olevasi autisti/aspergeri?
Olin 4v, joten reagoin tokaisemalla "aijaa" :D Ymmärsin asian kunnolla vasta myöhemmin.

4. Miten suhtaudut siihen nykyään?
Se suoraan sanottuna masentaa, kun ei sovi oikein mihinkään joukkoon eikä ymmärrä asioita, joita muut tajuavat luonnostaan. Vaikea tulla sinuksi asian kanssa, kun en vain löydä siitä mitään hyvää!

Selvennyksenä vielä, että diagnoosin sain siis jo 5-vuotiaana, mutta sain kuulla siitä ekan kerran vasta 9-vuotiaana.

1. Mitkä asiat tuottaa sinulle eniten vaikeuksia?
- Kommunikointi, muiden ymmärtäminen, monimutkaisen puheen ymmärtäminen, omien asioiden hoitaminen ja miten käyttäydytään sosiaalisissa tilanteissa (esim voin joskus möläyttää jotain noloa ilman että tarkoitan pahaa)

2. Mitkä ovat sinun parhaat vahvuudet?
- Taiteellisuus, sävelkorva, olen positiivinen vaikka menisi huonosti (minun eräs sairaus aiheuttaa välillä kovia kipuja)

3. Miten reagoit tai mitä ajattelit, kun sait tietää olevasi autisti/aspergeri?
- En ollut kiinnostunut asiasta. Lääkärit ja muut aikuiset puhuivat siitä vanhempien kanssa mutta en ymmärtänyt mitään

4. Miten suhtaudut siihen nykyään?
- Hyvin. Se on ihan ok että on autismi. Välillä joskus ottaa päähän ja harmittaa mutta ei se kauan kestä.

Vaikeuksia tuottaa kommunikointi, muttei sinänsä kehonkielen tai sanattoman viestinnän ymmärtäminen. Jotkut ihmiset pelkäävät puhua mulle, eivätkä uskalla antaa palautetta suoraan minulle, jos jokin tavoistani häiritsee (esim. yöllä kävelyllä käynti, tai juoksumatolla keskellä yötä käyttäminen). Muuten kyllä, hengailu ihmisten kanssa on minun ja muidenkin mieleen.

Parhaiksi vahvuudekseni sanoisin hyvä kielipää, muisti, ja hyvä kuuntelemaan. Taiteellisuus on hyvä puoli minussa ja järjestyksen ylläpito sekä fyysisesti että henkisesti tuo minulle ilon silmälle.

Kun sain diagnoosikseni 'epätyypillinen autismi', alamäkeni alkoi, ihmiset vastaanottivat sen lähinnä vammana, samoin äiti että isä. Vaikka sitä yrittääkin olla positiivinen, ihmiset ne osaa lannistaa ja etsiä vikoja. Se ominaisuus ei silti näy päältäpäin, ja ihmiset jotka minuun tutustuu. Kun kerron ihmisille aluksi että minulla on tarkkaavaisuushäiriö jossa on hieman adhd'ta ne ottaa mut esiin ihmisenä. Mut sitten kerron myöhemmin vasta että on epätyypillinen autismi, ihmiset hämmentyy koska vaikutan vähemmän nörtiltä ja oon kaukana stereotyyppisestä autistista että aspergerista, ja sanoo todeten "jotain oon havainnu tvstä mutta vaikutat normaalilta. Enkä voi sanoa mitään koska en oo mikään lääkäri". Laaja-alainen lahjakkuustaso näkyy älyllisenä keskusteluna ja ihmiset usein yrittää matkia itsevarmuutta ja sitä että kehtaan tehdä asioita eri tavalla ku muut.

Suhtaudun vähäisesti, haaveena on oppilaitokseen pääsy, vaan haaveeksi jää. Sivussa sitten myöhemmässä iässä diagnosoitu on myös kaksisuuntainen mielialahäiriö joka ilmenee itsetuhoisena käytöksenä ja siltä että älyllinen ajatuskaava leijuu kaavamaisesti moniin eri suuntiin kovalla vauhdilla.

1. Mitkä asiat tuottaa sinulle eniten vaikeuksia?
Siivoaminen. Virallisten lomakkeiden täyttäminen. On vaikea olla sosiaalisesti aloitteellinen.

2. Mitkä ovat sinun parhaat vahvuudet?
Piirtäminen ja kirjoittaminen. Jo koulussa sain niistä hyvät numerot. Lisäksi minua on kiinnostanut soittaa kitaraa jo vuosia, olenkin siinä jo aika hyvä.

3. Miten reagoit tai mitä ajattelit, kun sait tietää olevasi autisti/aspergeri?
Tajusin sen itse, kun sain eteeni kyllin pätevän kuvauksen siitä. Koin sen suurena oivalluksena, josta on ollut aivan ratkaisevaa apua itseni löytämisessä.

4. Miten suhtaudut siihen nykyään?
Koen sen tiedon itsestäni hyvin positiivisena asiana, vaikka tietenkin olen hyvin selvillä aspergerin rajoitteista, jotka ottavat ajoittain päähän lähinnä siksi, että ihmiset ilman muuta luulevat, että olen kaikessa yhtä hyvä kuin piirtämisessä ja kirjoittamisessa.

1. Mitkä asiat tuottaa sinulle eniten vaikeuksia?
Tunteiden ilmaisu. Viralliset lomakkeet. Siivoaminen (ei päde töissä, jos kaikella on selkeä paikkansa). Puherytmini on katkonainen, jos aihealue ei ole tuttu.

2. Mitkä ovat sinun parhaat vahvuudet?
Opin nopeasti ja paljon, kun aihe on kiinnostava.

3. Miten reagoit tai mitä ajattelit, kun sait tietää olevasi autisti/aspergeri?
Tuli yllätyksenä. En osannut kuvitella olevani autismin kirjon alla. ADHD ja ahdistus/masennus oli jo diagnosoitu.

4. Miten suhtaudut siihen nykyään?
Auttaa minua ymmärtämään omaa persoonaani. Toiveet parisuhteesta tosin ovat vähentyneet huomattavasti.

1. vaikeuksia: aistimusten prosessointi, koko elämän ajan kiusattu
2. vahvuuksia:filosofinen ja taiteellinen ajattelu ja tiedon keruu
3. Kun sain diagnoosin olin toiveikas, että saan vihdoinkin enemmän ymmärtämystä
4. Pettymys, että diagnoosista kertominen ei lisää ymmärtämystä, vaan yleensä vähentää sitä, innoittaa ihmisiä yrittämään manipuloida minua sosiaalisissa kuvioissa yms. Ihmiset eivät ilmeisesti koe että Aspergeria tulisi ymmärtää, vaan kokevat oikeutuksena olla ymmärtämättä missään muussakaan asiassa.
Negatiivisinta on että äärimmäinen rehellisyys medikalisoidaan ja siten tietyllä tapaa mitätöidään rehellisyyden arvoa. Absurdeimmillaan henkilö on ikäänkuin väärässä koska puhuu totta, eikä suostu "korrektisti" valehtelemaan joukon mukana.

Tuossa edellä "ytrt" kirjoitti äärimmäisen osuvasti näin:
"Absurdeimmillaan henkilö on ikäänkuin väärässä koska puhuu totta, eikä suostu "korrektisti" valehtelemaan joukon mukana."

Eniten vaikeuksia minulle aspergerini takia onkin aiheuttanut se, että en ole käyttäytynyt joukon mukana vaan olen kulkenut omia polkujani. Se on näyttänyt herättävän kaikissa joukoissa pelkoa,
varsinkin joukon niissä heikoissa yksilöissä, jotka ovat eniten nuoleskelleet joukon johtajaa.

Vahvuutenani pidän juuri tuota samaa asiaa, eli sitä, että toimin rehellisesti omien näkemysteni mukaan, käytän omia aivojani enkä ole tuuliviirimäisesti altis ulkoiselle sosiaaliselle paineelle.

Reagoin asperger-tietoon aikoinaan hyvin positiivisesti, aivan kuin pitkään likaisena olleet ikkunat olisivat yhtäkkiä puhdistuneet niin kirkkaiksi että todellisuus näkyy läpi sellaisenaan ilman häiritsevää likaa.

Miten suhtaudun nykyisin? Samalla lailla. Jopa niin että olen tajunnut asperger-tiedon olleen minulle tärkeämpi tieto kuin kaikki, mitä kouluissa opetettiin. Juuri se, että tiedän rajoitteeni ja vahvuuteni, on tehnyt minusta paremman kuin koskaan.