Minun mukana hänelle tulisi hyvin paljon pahaa, hankaluuksia, vaikeuksia.
Ajatteleppa näin
EntekisiSitä
34160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vaikeuksia?
Monenlaisia, en kerro tänne. Hänen elämänsä menisi huomattavasti vaikeammaksi.
Periaatteessa puolisoiden täytyisi kyetä tukemaan toisiaan, eikä vaikeuttamaan toisen elämää.
Rajansa kaikella
No kuin noin sen kerrot niin oikeanlaisen päätöksen tein.
Ole rauhallisella mielellä. On hyvä ajatella myös itseään.
Tuota en usko.
Muista kysyä myös hänen mielipidettään asiasta. Itsekästä noin vain päättää omassa mielessään. Hän voi kokea, että se hyvä mitä toisit painaisi vaakakupissa enemmän kuin tuo huono mistä puhut.
Minulla on etulyönti asema tietäessäni elämässäni olevat monet vaikeuteni.
Haluaisitko sinä olla osittain jonkun omaishoitaja?
Sitten vaivaa?
Asia ei ole noin yksinkertainen. Kun ihmisiltä kysyttäisiin kadulla haluatko rueta omaishoitajaksi niin vastaukset olisivat melkein kaikki kieltäviä. Mutta kyseessä kun on ihminen johon on tunteita niin se ei olekaan ollenkaan noin yksinkertaista enää.
En kerro mikä vaivaa, mutta aika paljon tarvisin apua arjessa. Paras, ettei ihminen, johon minulla on tunteita, joutuisi siihen asemaan.
Kyllä se niin on.
Toisinpäin.
Itsestäs ajattelet. Onko realististakaan..
Nimenomaan se on sitä.
Olis liioittelua ja draamahakuisuutta?
Valitettavasti ei, vaan faktaa.
Niin sanoisin: en usko. Johan tuota vastaan kaikki kielii ja sitäpaitsi mä tunnen sut.
Silloin en ole se eräs. Jos tuntisit minut tietäisit, että kirjoitan totta.
Et ole, koska mä tunnen hänet melko hyvinkin jopa.
Jos ollaan realisteja, sairaan ihmisen olisi paras olla yksin.
Et päätä siitä.
Jokainen päättää itse, myös sillä sairaalla on oikeus päättää olla ilman suhdetta.
Suhteessa, jos se on kumppanillekin ok.
Hyvä alku. Monestihan ihminen on sokea itselleen. Sä et ole.
Otettavissakaan.
Eikä hän saatavissa.
Sitten? :D
Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Hankaluutta, pahaa ja kärsimystä on ollut koko elämän ajan. Kestän kaikki oon taistelija aina ollut. En koskaan oo menny sieltä missä aita matalin.
Sama juttu täällä, joten roikutaan edelleen täällä. Yksi juttu on se, että juuri tiettyyn melankolian ja iloisuuden sekotelmaan ihastuin.
Minun mukanani ei tulisi ikuista hilpeyttä ja hyväntuulisuutta. Minun mukanani tulisi elämää eri sävyissä ja uskallusta, mutta sitä hän ei haluaisi, hän haluaa elämää mutta ilman mitään riskejä ja karttamista mistään vähänkään ikävästä häneen kohdistuvasta seikasta. Minun myötä rakkautta, hellyyttä ja sitoutumista sitä hän ei haluaisi. Kumppaniinsa kohdistuvaa arvostusta ja ihailua sitä ei minun myötäni olisi.
Olen lapsesta asti "löytänyt" tietyllä tavalla heikommassa asemassa olevat ihmiset. Huomaan erilaisuuden ja hädän siellä sisällä jossain. Se on asia mikä saa tunteet esiin.
Sama seonnut mustamaalaaja täällä hörisee taas raitaa itsestään puhua hyhhyh