Saako ihmisille nauraa?

Riippu mille asialle nauraa. Toisen kärsimykselle tai sairaudelle ei ole suotavaa nauraa.

Riippuu siitä kestääkö sukunimestään,neitsyydestään, korvistaan, perseestään, tisseistään, arvistaan ja sairauksistaan raakaa pilkkaa johon osallistuu kaikki nauraen jopa se oma ihastus.

Jos ei kestä vaan suuttuu tai lähtee karkuun tilannetta niin ei kauheasti ole varaa muita pilkkailla.

Kyse on millaisista asioista nauraa. Ulkonäölle tai asioille joita ei voi muuttaa / on epäonninen ei mielestäni tulisi nauraa.

Ihmisen käytökselle voi nauraa tilannekomiikassa sekä myös tietysti hyväntahtoisesti voi nauraa toisen erityispiirteille.Tähän liittyy yleensä se että osaa nauraa myös omilel "puutteilleen".

Itseäni naurattaa tällä hetkellä hieman se että kuvittelin että eräs varattu nainen olisi minusta kiinnostunut katseiden jne. perusteella. Tuntuu äärettömän hölmöltä juuri nyt.

Mut sattuuhan sitä!...

Kellä on sitten varaa nauraa toiselle? Jos oma äo on vaikka 70, käyttäytyy ja näyttää tyhmältä. Luulee olevansa helvetin fiksu ja nauraa höröttää sitten muille?

Itse vältän toisille nauramista jos en tiedä mitkä on toisen herkät alueet. Minun on vaikea kokea sitä hyvänä huumorina jossa jotain yksittäistä ihmistä dissataan ja naureskellaan ryhmässä jollekin erityispiirteelle siinä ihmisessä. Olen ollut usein tällaisissa tilanteissa. Toisinaan henkilö itse paikalla ja toisinaan taas ei.

Paikalla ollessa sen tunnelman aistii että onko se henkilö itse mukana oikeasti siinä huumorissa jota muut siitä vetää vai esittääköhän/vaivaantuu. Minä havainnoin sitä reaktioo ja koska tunnen niin helposti empatiaa minua ei silloin oikein naurata jos havaitsen että se josta nyt vitsiä heitetään ei sitä vitsinä oikein ota.

Se on helppoa havaita. Ihminen joko hermostuneena tekonauraa mukana. Hämmentyy ja yrittää olla kuin ei olisi koko tilanteessa tai hermostuu tms. Ne on merkkejä että nyt meni yli.

Huumorintarkoitus ei ole loukata ja minun on vaikea kokea huumorina sellaista bs. "koulukiusaamis" tyyppistä ryhmä nauramista josta se kohde kokee kiusaantuneisuutta.


Huvittavaa on myöskin se että ne kovimmat muiden pilkkaajat ei sitten pysty ollenkaan suhtautuun saman tapaiseen pilkkaamiseen itsestään. He itse kyllä heittä huumoria itsestään ajoittain ja silloin sallittua nauraa, mutta jos alkaa saman tyyppisen nauramisen heille kuin mitä he muille, niin heti vedetään herme nenään. Aletaan huutaa tai marssitaan paikalta pois, aletaan nostaan nyrkkiä pystyyn, haastaan kadulle, mökötetään tms.


Olenkin tullut tulokseen että nämä muille naurajat ovat oikeasti huono itsetuntoisia ja suojaavat itseään joutumasta naurun kohteeksi sillä että pilkkaavat ensin muita ennen kuin muut ehti hänen kimppuun.