Eksistentaalinen kriisi ja muita mietteitä

Akuuttisen vitutuksen kourissa tänään vähän mietiskelin.

Opiskelen ja käyn töissä koko viikon. Suorastaan vihaan sitä. Jatkan tätä ehkä 5 vuotta. Sen jälkeen joudun alani vuoksi todennäköisesti kauppaan tai kirjastoon töihin. En pidä mistään siitä. Onko opiskelu ja työskentely sen arvoista? Miksi elän jos vain kidun?

Tällä hetkellä unelmani on olla työtön. Miksi en lopettaisi opiskeluja ja eläisin sosiaalituilla?

Olen sen periaatepäätöksen tehnyt, että ennemmin alan vaikka myymään huumeita kuin palaan kirjastoon töihin.

Vakasti harkitsen elämän suhteen luovuttamista ja opiskelujen lopettamista. Masennus ei ole mikään oikea sairaus, joten voisin vaikka esittää masentunutta lisätukien vuoksi.

Muuttaisin halpaan asuntoon, elän tuilla ja teen mitä haluan koko päivä. En usko olevani silloin onneton. Näyttääkö esim. Niilo22 onnettomalta? Ihmiset vihaavat häntä kateudesta.

Olisko rikollisen ura parempi vaihtoehto? Mielestäni on. Sosiaalitukien ohella huumeiden kasvatus ja myynti takaisi hyvän rahantulon. Tällä hetkellä unelmoin tälläisestä "luuserin elämästä". Mihin edes tarvitsisin paljoa rahaa?

Ainoa ongelma on, että tuottaisin perheelle pettymyksen. Mutta kannattaako kitua vain sen takia, että haluat tehdä perheen onnelliseksi?

Tässä teille arvon palstalaisille mietittävää.