miehekästä ja komeaakin tosin, mutta hiljalleen ikääntyvää. Onko tällaiselle enää käyttöä.
Olen mies, osaan puhua ja pussata, hallitsen yleisimmät tanssikuviot, uppoudun mielelläni syvälliseenkin keskusteluun mutta myös smalltalk sujuu. Olen oppinut elämässäni paljon muitakin asioita; hiukan rehellisyydestä, vähän oikeudenmukaisuudesta ja jotain kanssaihmisten auttamisesta. Luulisin tuntevani itsenikin jo, tai edes tietäväni kuka olen. Mutta onko kaikki tässä, onko tälle kaikelle enään mitään käyttöä?
Olen mies, osaan puhua ja pussata, hallitsen yleisimmät tanssikuviot, uppoudun mielelläni syvälliseenkin keskusteluun mutta myös smalltalk sujuu. Olen oppinut elämässäni paljon muitakin asioita; hiukan rehellisyydestä, vähän oikeudenmukaisuudesta ja jotain kanssaihmisten auttamisesta. Luulisin tuntevani itsenikin jo, tai edes tietäväni kuka olen. Mutta onko kaikki tässä, onko tälle kaikelle enään mitään käyttöä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
huomaat ettet edes ehdi kaikkia viestejä kommentoimaan.Onkohan sinunlaistasi edes todella olemassa? Eiköhän tuollaiselle löytyisi monenlaistakin käyttöä!
ja luulempa meitä olevan paljonkin.
Meistä on elämä itsessään hionut särmät pois, eikä tarvi enää esittää mitään, ei edes itselle ole tarpeen vetää mitään roolia.
Kyllä tällaisia on, tässähän minäkin olen.
laisiasi miehiä oikeasti on olemassa, hyvin ainakin osaatte pitää itsenne piilossa. Jos vielä lisäät, että alkoholi ei ole jokapäiväistä ravintoasi ja liikut muutenkin kuin sohvalta jääkaapille, olet lähes unelma.
mutta en käytä alkoholia lainkaan - enää. Sitä lajia harrastin aikoinaan ja siinä onkin syy miksi olen tietoisesti lähtenyt itseäni kehittämään ja kasvattamaan aikuiseksi.
Liikun paljon, käyn jopa teatterissa ja konserteissa muun kuntoliikunnan ja tanssimisen lisäksi.
Kerrotaan, että paheiden summa olisi vakio, siksi kirota pärskäyttelen välillä niin että se jopa auttaa. Loput paheiden yhteissummastani kulutin jo ennen neljääkymmentäviittä ikävuottani. Sen jälkeen olen kehittänyt itseäni tietoisesti ja elämänlaatuni on ihan kohdallaan. Lopetettuani juomisen sain lisää elinaikaa ja mahdollisuuden korjata aiheuttamistani vahingoista ne mitkä voin.
En tällä kirjoituksella hae seuralaista, vaan mietiskelen ja kyselen, että kannattiko se. Näin kun lukee omaa tekstiään, tuntuu että ehkäpä se sittenkin on kannattanut. Olen ainakin elävä todiste siitä, että "ruma ankanpoikanen voi muuttua joutseneksi". Uskon meitä olevan paljonkin, sillä ainakin ankanpoikia riittää.
Olen muuten kohtalainen kokki kaiken lisäksi.
ainakin tunnut löytäneen.
Kyllä sitä voi joskus kehuakin,sitäpaitsi väitän itse myös olevani ainakin kokkina hyvä.Ei tällä kertaa vielä huutomerkkiä korostuksena =)
on koko homman "gloo". Onnea Jasu, ei suomalainen itseään selvänä liikaa kehu! Eihän elämän tarkoitus ole vain syödä ja p..... , vaan onhan sitä nyt jotain muutakin "viihdykettä" oltava. Sen löytäminen, saaminen, etsiminen on kai ikuista. Tuleeko koskaan tyytyväiseksi, ja kuinka vähään?
Ehkä nämä palstat ja muu kertovat sen, että ihmisten kaipuu ihmisen luo on se oleellisin - useimmiten, näin ajattelisin ja ajattelenkin.
Olettaisin kysyntää olevan juuri sinulle,
mutta mainokset pitäisi jakaa useammille.
Miehiä harrastaville tai kerääville.