Taas luonto niin kirkkaana loistettaan luo
ja taivas niin kirkkaan siintää.
Se joulunkin kivasti mieleen tuo,
pois arjen ajatuksista siirtää.
ja taivas niin kirkkaan siintää.
Se joulunkin kivasti mieleen tuo,
pois arjen ajatuksista siirtää.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aurinkoa, pari astetta pakkasta, raikas ilma, sentti lunta - juuri sopiva talvisää marraskuun viime päiviksi.
Nätisti sen kuvaat, Ruune.
Tilaisuuden tullen.
Oletko päätynyt seuraamaan snookeria?
Kisoja on ollut ja lisää tulee. Uk: n mestaruuskisat ym. Valvomaan "joutuu" aamuyöhön, mutta päivälevolla voi korvata.
Ai, nyt on mennyt sivu silmien! Hyvä kun vihjaisit. Ehkä viikko sitten seurasin parina iltana, mutta uni on voittanut.
Viime yö meni pitkäksi, kun Allen ja Day pelasivat jännän ottelun. Tänään jo klo 15 tulee O'Sullivanin matsi. Ei parane ottaa päikkäreitä silloin!
Kuin pitsiä taivasta vasten
on koivujen rihmasto tuo.
Soi pihalla ilo lasten
auringossa hehkuu kanervat nuo.
Vielä tunnin aurinko viivähtää
lumoava on kultainen hetki tää.
Talventörröttäjät hehkuun saa
hämärä pian ne tummentaa.
Valotuikut pimeyttä puhkoen
kuin talven satuun ne uskoen
mielen kohti valon juhlaa virittää
meitä yli pimeän ajan kirittää.
Aurinko marraskuun maille vaipuu,
ja kohta on sininen hetki, vaan hetken.
On kansalla kiire kaupasta kauppaan.
Toiveita on vaan saako kakki toivoa.
Kaikki toivoa...
Tuo kakki sopii kyllä ihan erinomaisesti tämän palstan arkirunoon.
Kakiksiko sanot? Hyiiii kun olet epäkohtelias hyhhyhhhh
Olen joskus kristittynä miettinyt, että mikä se joulu sitten on ihmiselle joka ei usko. Mikä sen juhlan symboli ja pointti. sitten on. Uskon että monelle joulu on sen vuoksi pettymys: jotain odotetaan, valmistellaan, pyynätään, siivotaan, matkustetaan ... Tulee vaikutelma että ihmiset ovat kuin jossain juhlasalin aulassa, odottavat milloin portti avataan ja pian h-hetki koittaa ja juhlat alkavat. Mutta se odotus on kuin hyvä uni. Siitä herätään ja ollaan tylsässä arjessa " kaikki oli vain unta". Ei sitä joulua ja juhlaa tullutkaan.
reppuriika, jokainen tarvitsee vaihtelua arkeensa. Juhlan valmistelu ja odotus on osa joulua. Monen kiireisen ihmisen ainoa juhla vuodessa on jouluna .Mieli lepää ilman uskonnollista tunnettakin, kun rauhoitutaan hyvässä seurassa tavallista maukkaamman aterian äärelle ja viihdytään yhdessä.
On silloin myös hyvä aika muistaa poisnukkuneita käymällä haudalla pimeässä jouluyössä. Se voi olla unohtumaton kokemus.
Eivät ihmiset pakene joulun sanomaa, jolleivat pakene muutenkin uskontoa ja uskoa. Monille riittää lapsenusko, jouluevankeliumi ja lämpimät joululaulut enkeleineen. Ei joulukertomusta ole tarpeen erikseen lukea joka joulu, kyllä sen muistaa muutenkin.
Joululaulussakin sanotaan: "Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu. Jumalan sanan valoa, jos sieluin kirkastuu." Siis JOS. Maja rauhaisa on jokaisen oman tahdon varassa.
Vetoan uskontunnustuksen muutmiin kohtiin.
1. Skisi Pyhästä Hengestä. Tarkoittaa, että siittäjänä on Pyhä Henki, tuo kristinuskovien luomus.
Jeesuksen isä on siis tuo Pyhä Henki, itse Jumala.
2. Uskontunnustuksessa myös. Istuu Isän, Jumalan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Jeesus on siis kuin itse Jumala? Eikö hänellä ole muuta tehtävää kuin tuomita.
Elämme siis koston alaisina, ainakin minä, ikäni sairas.
reppuriikka taas saa elää onnellisena terveydessään, uskonsa pohjalta.
Jos Jeesus olisi lihaa ja verta niin persuuksiin potkaisisin ja kehottaisin:
Hoida Poika paremmin hommas!
Kovin paljon on tehty tuon uskon mahdollistamiseksi, mutta aukkokohtia on jäänyt. Näin on ollut jo pienenä lapsena, enkä itseäni ole karkuun päässyt.
Makriina hyvä, tuoltahan Sibeliuksen ja Topeliuksen luoma joululaulu kuulosta tuossa kohtaa. Mutta koska runomitan takia sanoja lyhennellään, kyseessä on sana jossa lyhennettynä muotoon joss´. Laulun lopussa voi ihmetyttää, mitä joulu saa. "Luo köyhän niinkuin rikkahan, saa joulu ihana ! Siinä se tarkoittaa samaa kuin saavu . Voihan sen ilman pilkkua ajatella, että saapuu joulu ihana - samaan tapaan kuin syksy jo saa, harmaa on maa.
Jouluevankeliumi luetaan meillä aina ennen aattoateriaa. Pitkään oli tapana, että viimeinen lukemaan oppinut sen lukee, harjoittelee etukäteen. Nyt kun nuorinkin lapsenlapsi on 9-vuotias, aloitetaan lukeminen vanhimmasta lastenlapsesta, joka on abiturientti. Toistaiseksi olemme saanet ainakin toisen nuoren perheen aattoaterialle ja joulupukkia vastaanottamaan. Joulupukin voi nähdä lahjojen antamisen symbolina, tonttuakin meissä ainakin melkein kaikissa on. Joulun sanomaa maailma kaipaa, olkoon uskonto mikä hyvänsä, anteeksiantoa, toivon valoa ja rauhaa maan päälle.
Suosikkijoululauluni on vuodesta toiseen Maa on niin kaunis. Se lauletaan kotiseurakuntani kauneimpien joululaulujen viimeisenä seisaaltaan.
Teillä evankeliumin lukeminen on luontevaa. Meidän perheessämme käytiin aikoinaan lähikirkon aattomessussa aina ennen jouluateriaa, mutta kun muutimme muualle, niin tämä traditio jäi pois. Emme me osanneet ruveta ääneen lukemaan jouluevankeliumia, jokainen ajattelee joulun sanomaa ihan omissa oloissaan.
Tyttäreni perheessä tapa on säilynyt. He käyvät lähikappelissa aattona. Kun me muut vietämme siellä aattoiltaa, menemme mekin mukaan.
Tärkeintä minusta on, että jolutavat syntyvät vähitellen perheen traditioksi, se yhdistää ja kohottaa tunnelman. Kyllä se joulun sanoma monessa kodissa on. Ei tämä jouluhössötys sitä karkoita.
Hyvää joulunalusaikaa niin Sinulle kuin reppuriikallekin ja muillekin palstalaisille. :)
Nonnih, lyöntivirhe! Siis joulutavat...