Kuulkaas nyt kaikki, kerron teille..
Rakkaus tulee kyllä, sellainen mikä tapahtuu helposti.. Jos annat siihen luvan ;)
Ei rakkaus ole kivuliasta tai työlästä, se on kevyttä ja kirkasta kuin lähdevesi.
Se maistuu raikkaalta ja kuplivalta, se on kaikkien värien yhdistelmä.
Se ei ole yhden ihmisen unelmat, se on kahden ihmisen tulevaisuus... Yhdessä, halusta, tahdosta ja helppoudesta..
Silloin tunnet sen kun vatsasi perhoset saavat lentää vapaana eikä mikään pidättele niitä. Niillä on lupa lentää ja
kaikki värisi saa näkyä sekoittuen hänen väreihin muodostaen villeimmän ja kauneimman väriloiston.
Se on tanssia.
Rakkaus tulee kyllä, sellainen mikä tapahtuu helposti.. Jos annat siihen luvan ;)
Ei rakkaus ole kivuliasta tai työlästä, se on kevyttä ja kirkasta kuin lähdevesi.
Se maistuu raikkaalta ja kuplivalta, se on kaikkien värien yhdistelmä.
Se ei ole yhden ihmisen unelmat, se on kahden ihmisen tulevaisuus... Yhdessä, halusta, tahdosta ja helppoudesta..
Silloin tunnet sen kun vatsasi perhoset saavat lentää vapaana eikä mikään pidättele niitä. Niillä on lupa lentää ja
kaikki värisi saa näkyä sekoittuen hänen väreihin muodostaen villeimmän ja kauneimman väriloiston.
Se on tanssia.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä silloin ihmiset sopivat toisilleen hyvin ja ovat tavanneet toisensa sopivissa olosuhteissa.
Valitettavasti ympäristö jne. määrittelee miten ihmiset alussa kohtaavat toisensa joten se alun rakkaus voi olla kaikkea muuta kuin väreissä kiipimistä varsinkin jos on epävarma siitä kiinnostaako toista osapuolta.
Niin, siinä tapauksessa jos ei kiinnosta niin tunteista on päästettävä irti.
Tervettä itsekunnioitusta ja omaa hyvinvointiaan ajatellen..
Kyllä, itsekunnioitusta tulee nimenomaan olla.
Kannattaa pitää huoli että selvittää asian loppuun asti ja sen jälkeen sitten asia on selvä.
Useimmilla se oma hyvinvointi menee siinä vaiheessa kuralle kun on itsellä tunteita, mutta ei ole varma toisen tunteista eikä niitä halua selvittää. Se rajalla kiikkuminen on kaikkein raastavinta, ollako vai eikö olla. Tietysti omatkin tunteet voivat heilahdella hieman, mutta jos on varma omasta kiinnostuksesta niin sitten vain selvittää toisen kiinnostuksen.¨
Osa ihmisistä vain tahtoo olla pelkureita että on hieman tunteita ja kiinnostusta, mutta jos ei saa heti toiselta aloitetta niin ollaan, en mä jaksa...ääääähhh
Omalla kohdallani olen selvänyt asiat loppuun asti, ja ei tunnu hyvältä. Siksi tämä ei ole sitä mitä tarvitsen.
Se vaatii sellaista tunnustelua, niin kuin sokealta mieheltä orgioissa.
hmm.. olen jokseenkin erimieltä. Ihastuminen on helppoa, rakkaus ei ole milloinkaan helppoa. Kun kahlaa rakkaan kanssa vuosia tai jopa vuosikymmeniä niin huomaa kyllä todella selvästi että rakkaus ja rakastaminen ei ole aina helppoa. Ihastuminen on aina se helpoin vaihe, mutta aina silti vain alku. En minä mikään uskovainen ole, mutta parisuhdetta ajatellessa tulee aina mieleen raamatun katkelma:
"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."
Olet oikeassa, ihastuminen on tosi helppoa, ei siihen oikeastaan edes paljon tarvita. Rakastaminen, se on tahtotila, halua rakastaa oli arki tai juhla, meni hyvin tai huonosti. Oikean rakkauden löytää vasta muutamien parisuhdekarikkojen jälkeen, se on kuin suola haavassa ja sokeripala suussa, lopulta maistuu aina makealle ja nimenomaan yhdessä.
Itse mietin joskus että onkohan se joku sääntö ettei se ensimmäinen suhde onnistu, koska se on harjoituskappale, jossa ne mokat tehdään ja sitten vasta opittuna ja viisaampana osaa paremmin hoitaa parisuhdetta kun kokemusta jo alla
Helppoa on rakastaa kun suhteessa menee hyvin ja kun toinen käyttäytyy hyvin, mutta kun suhteessa alkaa meneen huonosti tai toinen tai itse möhliikin ihan kunnolla... Silloin on vaikeaa aina toista rakastaa ja toista ymmärtää, Haluta edes olla sen ihmisen kanssa samassa asunnosa asumassa. Miten vaikeaa se parisuhdekriisin ratkominen ja siitä selviytyminen onkaan! Kaikki tuo tulee niin yllätyksenä kun sitä menee ekaa kertaa. Nuorena on vielä niin osaamaton ja silti niin kiivas ja tyhmä.
Luulen että siksi ekat vakavat suhteet menee metikköön lopulta. vaikkei rakkaus tietenkään koskaan helppoa ole mutta vanhempana ja kokeneempana ehkä
tietää jo mitä edessäpäin saattaa olla ja millaiten olisi viisasta toimia silloin.
Ei odota enää niitä kiiltokuvamaisia kuvia parisuhteilta vaan osaa jo suhtautua realistisemmin parisuhteeseen. Osaa ratkoa ongelmia viisaammin ja ikä hiljentää tuota kiivauttakin joka nuorella ihmisellä saaattaa olla... ja jonka seurauksena ehkä tehdään typeriä ratkaisuja miettimättä järjellä.
Silti koen itse enemmän nautintoa pitkästä parisuhteesta kuin lyhyistä pelkän ensihuuman ajan kestävistä lyhyistä suhteista. Saan pitkistä suhteista enemmän sellaista mitä tarvitsen. En nauti liian suuria tunneaaltoja kokiessa koska samalla vaikka se on hienoa se on väsyttävää ja stressaavaa ja sitähän se alkuhuuma on. Suuria tunteita. Pitkässä suhteessa ne tunnepiikit tasaantuu ja on vain tasainen rakkaus ja kiintymys, yhteenkuuluvuus, kumppanuus, turvallisuus jne.
Pitkäsuhde myös opettaa paljon ihmissuhdetaitoja sekä ongelmaratkaisutaitoja, koska kaikenmoista tulee eteen joista pitää yhdessä selvitä.
Erityisen vaikeaa on rakastaa silloin, kun toinen kuolee syöpään.
Itse olen elänyt lähemmäs 20 vuotta samassa parisuhteessa enkä ota neuvoja vastaan keneltäkään, jonka parisuhde on kestänyt vajaat 15 vuotta.
Hurskastelu ja turha lätinä on niin helppoa.
Paskan marjat.
Skeidaa sikiää
Itse olen elänyt lähemmäs 20 kuin 15 vuotta samassa parisuhteessa, jossa EI OLE OLLUT SYRJÄHYPPYJÄ.
En ota vastaan hurskastelevaa lätinää "kaiken se kestää" ihmisiltä,
joiden parisuhde on
a) alle 10 vuoden mittainen,
b) jotka eivät ole kokeneet PUOLISON
STERLILITEETTIÄ ja KUOLEMAAN JOHTAVAA SAIRAUTTA.
IHASTUMISESTA voi seurata RAKASTUMINEN. RAKASTUMISVAIHE kestää noin 0,5 - 2 vuotta. RAKASTUMISVAIHETTA seuraa joko ero tai RAKASTAMISVAIHEESEEN SIIRTYMINEN, kuten kaikki naistenlehdetkin ovat jo 25 vuotta toitottaneet.
RAKASTAMINEN (ei RAKASTUMINEN)kysyy myös tahtoa.
Nimimerkillä
17 vuotta yhdessä
Rakkaus saa ihmisen myös uhoamaan anonyymillä palstalla :)
En vain hyväksy sitä, että joku käy täällä elvistelemässä
naistenlehtitasoisilla tiedoilla, siitä kuinka IHASTUMINEN on helppoa
ja RAKASTAMINEN vaikeata.
Todellisuudessa ELVISTELIJÄLLÄ on takanaan alle 10 vuoden parisuhde.
Vierellä fyysisesti terve puoliso, kodissa pari tervettä, yhteistä muksua ja AINOA vaikeus on ARJEN HARMAUS ja
TYÖKIIREET.
Tuossa toisessa keskustelussa PUHUTTIIN NAISTEN JUORURINGEISTÄ.
Siksiköhän kaikki minun ystäväni ovat miehiä. Ja koskaan ei ole tullut
mieleenikään kysyä TOISTEN MIELIPIDETTÄ miesvalinnoissa.
Suomessa EI varmasti ole yhtään lukutaitoista aikuista naista,
joka EI OLISI kymmeniä kertoja saanut lukea naistenlehdistä
(Annasta, Me Naisista, Kauneudesta ja Terveydestä, Kotilääkäristä)
kuinka ihastuminen ja rakastuminen sisältävät "tunnepiikkejä" ja
"tunnemyrskyjä".
Tuohan on aivan itsestään selvää: Rakastuminen lisää serotoniinin määrää aivoissa, ja aiheuttaa hyvänolon tunnetta. Se taas, etteivät ihmiset vielä tunne toisiaan ja luota toisiinsa kovinkaan täydellisesti aiheuttaa "negatiivisia tunnepiikkejä" aiheetonta mustasukkaisuutta, epäluuloisuutta ja väärinkäsityksiäkin.
Kun on eletty samassa parisuhteessa vuosikausia,
on opittu luottamaan kumppaniin ja
totuttu tämän tavoille. Silloin parisuhteessa seuraa automaattisesti seesteinen vaihe.
Jos joku nyt on ohittanut RAKKAUDEN ENSIHUUMAVAIHEEN (0,5-2,0 vuotta) ja elää 3.-9. vuotta, tyydyttävässä parisuhteessa, hänestä voi helposti tuntua, ettei hän halua rakastua enää koskaan. Tämä ei välttämättä
kuitenkaan pidä paikkaansa.
Perhetuttumme ehti elää 40 vuotta avioliitossa. Kaksi vuotta puolisonsa kuoleman jälkeen tämä mies RAKASTUI ja AVIOITUI UUDELLEEN.
Toki peräperään suhteenpoikasesta toiseen siirtyvä voi olla rakastumisenhuumaan ihastunut, ja sen serotoniinitasoa nostavaan vaikutukseen ADDIKTOITUNUT lyhytjänteinen ja kypsymätön ihminen.
Olen varmaankin oikeassa Ap. Todellisuudessa, jos seuraa muutakin kuin
kotimaisten naisten lehtien kirjoittelua, moni psykologi
kehottaa valitsemaan ihmisen, jonka kanssa on HELPPO ja JOUHEVA OLLA.
"Tosi rakkauden"/"kaksoisliekin"/"sen oikean" voi tunnistaa siitä,
että tämän seurassa voi vapaasti olla oma itsensä, ja tulla silti rakastetuksi ja hyväksytyksi. Sama pätee myös toisen osapuolen kohdalla. (Kehotetaan olemaan tavoittelematta ketään pelkän kauniin ulkonäön, sukutaustan tai varallisuuden perusteella. Ja luottamaan enemmän hyvänolon ja luontevuuden tuntemiseen toisen seurassa, siihen, miten hyvin yhdessä oleminen sujuu.)
JOKAISEN PITÄISI KUITENKIN SAADA VALITA KUMPPANINSA ITSE (ilman ystävättärien tai kaverien avustusta.) Kukaan tuskin haluaa olla "ihan kivan" ihmisen kanssa, joka ei synnytä edes alussa rakastumisen huuman tunteita.
RAKASTUMISEN HUUMAN TUNTEISTA...
Tutkimusten mukaan tiedostamattomat hajut/tuoksut (feremonit)
vetävät vastakkaisen sukupuolen edustajia toistensa puoleen.
Ne joiden välillä VETOVOIMA ON SUURINTA omaavat todennäköisesti
keskenään erilaisimmat vasta-aineprofiilit, ja tuottavat yhdessä ELINKYKYISIMPIÄ, vastustuskykyisimpiä jälkeläisiä.
Timolle(kin) yllä oleva tiedoksi, mikäli hän on keskittynyt lukemaan vain
Hesaria, TM:aa ja Suomen Kuvalehteä. (Tosin Suomen Kuvalehdessäkin on jonkin verran tiede-artikkeleja, samoin Hesarin Kuukausiliitteessä.)
Terveiset Timolle (alias "Ristolle" Vuosaareen). Tuskin sentään mitään edunvalvojaan tarvitset, kuten eräs keskustelija NOKKAVASSA ja YLEMMYYDENTUNTOISESSA kommentissaan ehdotti. (Luottamustehtäviä kun ei yleensä luovuteta edunvalvonnan tarpeessa oleville.)
Tiedän, kukaan ei ole oikea mulle.
Onpa kauniisti kuvattu!
Kyllä sen oikean löytää. Ja rakkauden. Toki suhde ei voi olla aina ihanuutta koko ajan. Kyllästyy myös siihen. Pitää olla myös tulta tappuraakin suhteessa. Muutoin menee liian harmaaksi. Silloin ihminen voi hakea muutosta elämään ja väriä muualta. Mutta tosi rakkaus kestää jos niistäkin selvitään. Kun itselleen tekee selväksi mitä haluaa toisesta ja elää sen mukaan ettei loukkaa sen syvemmin toista vaikka nyt hairahtuisi jopa pettämiseen. Anteeksi pyyntö ja rehellinen kertominen lujittaa oikeaa rakkaus suhdetta. Elämä on joskus kovaa ja yritämme parhaamme tehdä. Kun elämän oikein oivaltaa ja selvittää elämän kivikot yhdessä niin lujittaa se aitoa rakkautta. Anteeksi anto on toinen joka tukee oikeaa rakkautta. Nykyään vain erotaan niin pikkumaisista asioista eikä enään uskota toiseen ja luoteta. Meistä jokainen elää kuten haluaa. Itse me muokkaamme elämämme ja suhteemme siten kuten haluamme.
30 avioliito vuosieni jälkeen totean, että rakkaus on tahdon asia.
Rakkaus ei tule käskemällä eikä etsimällä, oikeasti sitä rakastuu vain kerran, onnekkaimmat ehkä pari elämässään.
Olen ollut kerran rakastunut, ja sen rikkomana tuntuu siltä etten tule ehkä koskaan tuntemaan mitään vastaavaa.
Kun kerran rakastuu, ei pysty enää pintapuolisiin suhteisiin jonkun kanssa "joka vaan on ihan mukava tai ok". Toisaalta en haluaisikaan tuntea näin vahvoja tunteita, koska ne tekevät ihmisen haavoittuvaisemmaksi, jolloin sitä on helppo lyötävä muille.
Vaikka jotain ihmistä rakastaisi ei se välttämättä tarkoita, että hän olisi se oikea vaikka yksipuolisesti ajatellen itselle olisi. Joillekin ihmisille ei ole sitä oikeaa olemassakaan, ja parempi hyväksyä se vaihtoehto kuin haaveilla jostain epärealistisesta asiasta. Mitä enemmän haaveilee, sitä enemmän elämä pettymyksineen tulee satuttamaan.
Hän ei ollut siis oikea sinulle :)
niinpä, hän oli vain se suurin rakkauteni. Se oikeahan voi olla joku random-tyyppi, joka ei herätä mitään tunteita, ei sillä aina rakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Joskus ne suuret tunteet on niitä vaikeimpia. Kun joskus ikeasti rakastut ymmärrät kyllä, mistä puhun. Ja kaikille ei edes ole olemassa "sitä oikeaa".
Kun tietää mihin maailma on menossa, on varmaan parempi näin. Viisas huomaa merkit ja on valmiina.