Olen koko elämäni tuntenut itseni erilaiseksi kuin muut ja ulkopuoliseksi. Koulussa minua kiusattiin erityisesti 9-vuotiaana. Kiusaamisen taustalla oli ilmeisesti se, että olin jo tuolloin toisista erottuva, älykäs, spontaani ja siksi ärsytin joitakuita. Vähitellen minusta tuli se kanava, johon monet purkivat turhautumisensa ja pahat olonsa. Kiusaaminen jatkui lievempänä vielä keskikoulussa (vastaa nykyistä yläastetta). Lukiossa sitä ei enää ollut. Kouluaikana minulla ei ollut yhtään kaveria eikä ystävää. Koulusta suoriuduin hyvin ja pääsin ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin. Opiskeluaikana sain sitten muutaman hyvän ystävän. Se aika oli muutenkin parempaa. Asuin alivuokralaisena vuokraisännän kanssa samassa asunnossa. Hänen kanssaan tuli jatkuvasti riitaa vuokrankorotuksista. Kerran otin puukon esiin ja hän kutsui poliisit. Sen jälkeen kävin juttelemassa YTHS:n psykologin kanssa pari kertaa.
Opiskelun päättyminen ja ammattiin valmistuminen olivat minulle vaikeaa aikaa. Sain pätkätöitä omalta alaltani. Parin vuoden kuluttua sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. Se meni kuitenkin ohi muutamassa kuukaudessa. Tein ulkomaanmatkan, joka oli kaikin puolin onnistunut ja antoi iloa ja voimia pitkäksi aikaa. Onnistuin sitten saamaan pitempiaikaisen työn toiselta paikkakunnalta. Eli jokseenkin kaikki elämäni ulkoiset olosuhteet muuttuivat. Sairastuin toisen kerran. Pystyin kyllä käymään työssä. Tunsin kuitenkin ikäänkuin katselevani itseäni ulkoapäin. Tunne oli erittäin epämiellyttävä. Kävin MT-toimistossa, jossa sain reseptin kokeiltavana olevasta masennuslääkkeestä. Kävin apteekissa ja aloin ottaa sitä. Juttelin myös psykologin kanssa. Tätä jatkui muutaman kuukauden. Sitten yhtäkkiä masennus lakkasi. Osaan sanoa sen päivän ja tunnin tarkkuudella.
Samassa kuussa aloin seurustella. Neljän kuukauden päästä menimme kihloihin ja seuraavana kesänä naimisiin. Meille syntyi kolme lasta. He ovat nyt aikuisia ja ovat pärjänneet hyvin, vaikken olekaan osannut kasvattaa heitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Seuraava masennuskauteni alkoi, kun päädyin työhön, jota en tuntenut hallitsevani ja joka tuntui ylivoimaiselta. Tämä masennus hellitti, kun pääsin takaisin omaksi kokemaani työhön.
Neljäs ja pahin masennus alkoi pikkuhiljaa, kun olin kouluttautumassa uudelleen. Jäin pois koulusta noin puoleksi vuodeksi. Pahimpina päivinä kävelin vain ympyrää huoneessani. Mutta niin vain sekin masennus parani.
Työni olivat aina määräaikaisia. Koskaan minua ei valittu vakinaiseen virkaan eikä tehtävään. Työttömänä olin usein ja pitkään. Tämän takia nykyinen eläkkeeni on pieni. Mutta kun saan takaisin henkivakuutukseni runsaan vuoden päästä, aion matkustaa Istanbuliin. Kun sen olen tehnyt, minulla ei ole enää mitään erityistä odotettavaa elämältäni.
Opiskelun päättyminen ja ammattiin valmistuminen olivat minulle vaikeaa aikaa. Sain pätkätöitä omalta alaltani. Parin vuoden kuluttua sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. Se meni kuitenkin ohi muutamassa kuukaudessa. Tein ulkomaanmatkan, joka oli kaikin puolin onnistunut ja antoi iloa ja voimia pitkäksi aikaa. Onnistuin sitten saamaan pitempiaikaisen työn toiselta paikkakunnalta. Eli jokseenkin kaikki elämäni ulkoiset olosuhteet muuttuivat. Sairastuin toisen kerran. Pystyin kyllä käymään työssä. Tunsin kuitenkin ikäänkuin katselevani itseäni ulkoapäin. Tunne oli erittäin epämiellyttävä. Kävin MT-toimistossa, jossa sain reseptin kokeiltavana olevasta masennuslääkkeestä. Kävin apteekissa ja aloin ottaa sitä. Juttelin myös psykologin kanssa. Tätä jatkui muutaman kuukauden. Sitten yhtäkkiä masennus lakkasi. Osaan sanoa sen päivän ja tunnin tarkkuudella.
Samassa kuussa aloin seurustella. Neljän kuukauden päästä menimme kihloihin ja seuraavana kesänä naimisiin. Meille syntyi kolme lasta. He ovat nyt aikuisia ja ovat pärjänneet hyvin, vaikken olekaan osannut kasvattaa heitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Seuraava masennuskauteni alkoi, kun päädyin työhön, jota en tuntenut hallitsevani ja joka tuntui ylivoimaiselta. Tämä masennus hellitti, kun pääsin takaisin omaksi kokemaani työhön.
Neljäs ja pahin masennus alkoi pikkuhiljaa, kun olin kouluttautumassa uudelleen. Jäin pois koulusta noin puoleksi vuodeksi. Pahimpina päivinä kävelin vain ympyrää huoneessani. Mutta niin vain sekin masennus parani.
Työni olivat aina määräaikaisia. Koskaan minua ei valittu vakinaiseen virkaan eikä tehtävään. Työttömänä olin usein ja pitkään. Tämän takia nykyinen eläkkeeni on pieni. Mutta kun saan takaisin henkivakuutukseni runsaan vuoden päästä, aion matkustaa Istanbuliin. Kun sen olen tehnyt, minulla ei ole enää mitään erityistä odotettavaa elämältäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno stoori! Varsinkin toi kun oot selvinny masis jaksoista! Kiinnostaa tietää miten sen teit? Jos voisit heittää pari tipsiä jos kokemuksistas ois jotai hyötyä jollekin...olet alan asiantuntija. Poikkee ihmees siel reissussa ja sit vaa uus kohde tähtäimeen. Ei viel luovuttaa kannata! Kiitti ku kirjotit!!!tsemit sulle!
;>
Vähän samanlaisia kokemuksia, polittisesti valitut rikolliset esimiehet aihuttivat ongelmia kun yritin korjata lainvastaista menetelyä, Olisin ollut työssä 70 vuioteen asti mutta väsymys ja motivaation puute iski 48 työvuoden jälkeen,
En todellakaan tiedä, miksi masennukseni kerta kerran jälkeen päättyi. Varsinkaan viimeisellä kerralla, jolloin luulin, etten selviä siitä hengissä. Mutta minulla on aikaisempien sukupolvien suunnalta paineita ja rasitusta, jonka olen saanut selville vasta viime vuosina, sukututkimuksen yhteydessä. Päälläni on kolmen aikaisemman äidinpuoleisen esivanhempani tekemien valintojen aiheuttama kirous. Eli äitini, äidinäitini ja äidinäidinäitini. Äitini esim. kertoi muutama vuosi ennen kuolemaansa, että hän on aikoinaan aiheuttanut avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsensa kuoleman. Tuon paljastettuaan äitini yritti itsemurhaa muttei onnistunut. Lapsena pelkäsin äitiäni, koska hän oli suuttuessaan kohtuuton. Ymmärrän, että hänen salaamansa asia vaikutti kaikkeen hänen elämässään, ja kasvattaessaan minua hän vaikutti siihen, millainen minusta tuli. Ihme sinänsä, että olen vielä hengissä. Mutta tunnen ja tiedän, että elämäni ei ole mennyt niinkuin lahjakkuuteni perusteella olisi voinut mennä, vaan on ollut sarja epäonnistumisia. Tämä vaivaa minua jatkuvasti, mutta nyt on myöhäistä.
Äidinpuoleisista sukulaisistani seuraavat ovat ainakin yrittäneet itsemurhaa: äidinisä (onnistui), äiti, äidin sisko, eno (onnistui), äidin siskon tytär. Joten minullakin olisi ollut mallia, miten päästä tästä elämästä. En kuitenkaan uskalla tehdä sitä. Tiedä vaikka kaikki vaikeudet seuraisivat mukana kuoleman jälkeenkin.
Aloittaja; sinä olet selviytyjä!
Elämäsi ei suinkaan ole ollut sarja epäonnistumisia, vaan voittoja ja eteenpäin puskemista! Kuinka moni olisi tuossa tilanteessa jo aikoja sitten antanut periksi, sinä et!
Sinulla on paljon elämänkokemusta ja viisautta, älä heitä sitä hukkaan vaan jaa sitä ja kehitä itseäsi edelleen! Ei onnistuminen tarkoita maailman hienointa ammattia ja kasaa rahaa ja rikkauksia, onnistuminen tulee sisältä päin. Ja sinä olet onnistunut.
Sinussa on valtavasti elämänviisautta, älä katkeroidu siitä mitä et ole saanut vaan vaali sitä mitä olet saavuttanut! Sinulla on ollut rikas elämä, ja on edelleen, nauti siitä!
Sinulla on elämää edessäsi, matkusta, harrasta ja vaikka opiskele sitä mikä sinua kiinnostaa. Et ole vaipunut katuojaan vaan noussut kerta toisensa jälkeen. Se on upeaa ja harvinaista. Helpompi olisi jäädä rypemään vanhoihin kaunoihin ja katkeruuteen. Haavat ja arvet jää, mutta niitä ei tarvitse vaalia. Elämä on upea asia kaikkinensa, sitä ei saa hukata! Toista et tule saamaan! Elämää vuosiin, nauti!