Täällä aina keskustellaan siitä, miten nopeasti isi voi esitellä lapsensa uudelle naiselle, muttei koskaan siitä miten nopesti lapset voivat heittää isin uuden naisen pihalle? Pitääkö heidän sietää niitä naisia pakosta, vaikka kuinka oksettaisi ja vihaisi niitä?
Aikuiset sanovat aina, että kyllä lapsi sopeutuu, mutta lapsen on pakko sopeutua, ei hänen mielipiteitä koskaan kuunnella.
Siinä on se painavin syy, miksi lapsi vieraantuu isästä, koska ei halua niitä naisia elämäänsä.
Aikuiset sanovat aina, että kyllä lapsi sopeutuu, mutta lapsen on pakko sopeutua, ei hänen mielipiteitä koskaan kuunnella.
Siinä on se painavin syy, miksi lapsi vieraantuu isästä, koska ei halua niitä naisia elämäänsä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Entäs äidin uudet miehet?
Ei lapsi voi valita vanhempiaankaan (eivät kaikki lapset siedä vanhempiaan: itsekään en lapsena sietänyt lainkaan isääni ja kestettävä oli silti). Kyllä aikuisella ihmisellä on oikeus valita omat kumppaninsa lapsista välittämättä. Asian mutkikkaaksi tekee se, jos nämä uudet kumppanit ovat väkivaltaisia, tai vaarallisia lapselle. Joku sietäminen on pikkujuttu, sillä kyllä ihmisen täytyy elämässään tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa - siitä huolimnatta pitääkö näistä vai ei.
Kuinkahan moni hyvä ja antoisa parisuhde olisi jäänyt toteutumatta jos lapset saisivat päättää vanhempiensa mahdollisesta kumppanista joskus eron jälkeen? Sehän on selvää että lapsi on mustasukkainen ja kokee uuden kumppanin vain uhkana ja siksi ei tätä hyväksy. Ajan kanssa kaikki yleensä järjestyy ja tulevat toimeen.
Eri asia on jos uusi kumppani ei pidä lapsista tai ei siedä kumppaninsa lasta. Silloin on parempi katsoa oma kulta sinkkumarkkinoilta ja jättää pikkuriesan riivaamat miehet/naiset sikseen ;-)
Mutta vakavasti puhuen... aikuiset päättävät itse omista parisuhteistaan, eivät lapset. Niinhän se on, että lapsen on pakko sopeutua... aikuisen taas on pakko kantaa vastuu ja tehdä päätökset. Mitähän siitä tulisi jos osat vaihtuisivat?
Niele siis katkeruutesi, vaikka miehesi on sinut jättänyt. Toivotaan että hänen uusi kumppaninsa hyväksyy lapsesi ja myös lapsesi ajanmittaan hänet, niin silloin lapsellasi on yhden hyvän kodin sijasta kaksi :)
Heh.. niinpä niin... mites sä luulet että asia koskee minua?
Ei siis millään muotoa! Niele itse katkeruutesi kun sua ei kukaan enää huoli, ja kaikki hylkää! Jopa lapsesikin.
Eiks oo kiva tehdä kaikista ihmisistä omat johtopäätökset, vaikkei heitä tunne.
Sitäpaitsi jos niin kävisi, lapseni ei sietäisi uusia naisia isinsä elämässään, siksi näistä asioista kirjoitinkin.
Tuntuu niin pahalta kun täällä äidit kirjoittaa niistä epäonnistuneista naisista, jotka sotkevat ja pilaavat hyvätkin suhteet. Ja ne lapset kärsii. Heidän oletetaan hyväksyvän kaikki mitä aikuiset eteen tuo! Järkyttävää.
"Heh.. niinpä niin... mites sä luulet että asia koskee minua?"
Päättelin ns. "rivien välistä"
"Niele itse katkeruutesi kun sua ei kukaan enää huoli, ja kaikki hylkää! Jopa lapsesikin."
Ei mulla ole lapsia tietääkseni :) Ja eräs kuusivuotiaan yh. äippä on mut jo huolinut... :))
Jos tuntuu pahalta ja järkyttää niin terveyskeskuslääkäri voi kirjoittaa sinulle jotain ahdistusta lievittävää... Pärjäile ja voi hyvin... Kyllä se elämä siitä... kevättä kohti mennään ja valo lisääntyy :)
Aika pelle oot!
...sanottavaa? Riitele nyt kunnolla niin saat purettua tuota katkeruuttasi. Parempi se on purkaa täällä virtuaalimaailmassa kuin haittaamalla isän ja lapsen kanssakäymistä. Kyllä mustasukkaisuus on paha sairaus varsinkin kun siihen vedetään mukaan pieni lapsi joka on syytön kaikkeen ja ehdottoman lojaali kummallekin vanhemmalle. Eikö teidän jätettyjen naikkosten katkeruudella ole mitään rajaa? Ole vain onnellinen että exäsi on löytänyt uuden onnen ja voi tätä onnea heijastaa myös suhteessa yhteiseen lapseenne.
Ei oo sulla asiat hyvin, kun täytyy kuvitteellisesti maalailla toisten elämästä pahempi kuin omasta, ettei vaan kalahtanut omaan nilkkaan!
Tälläisiä nössöjä ne hyljeksityt vanhat pojat ovat, eivät kelpaa edes säälisuhteisiin....!
Anteeksi vain kauheasti, mutta senverran poikamaisuutta on 36 ikävuodesta huolimatta jäljellä, ettei tuolla tavalla reagoivaa yksinkertaisesti malta olla kiusaamatta. Osoita olevasi meistä kahdesta se aikuisempi ja fiksumpi ja jätä vastaamatta näihin pikku provoihin. Mene vaikka siiderille... :) Mutta vie lapsesi ensin hoitoon exällesi ja tämän uudelle kullalle ;-))
aikeissa kysyä, mistä voit tietää, etteivät lapsesi tulisi sietämään isänsä uutta kumppania (jos eroaisitte). Eipä minun tarvitsekaan, koska se selvisi jo :).
Mutta heitänpä toisen kysymyksen...
Jos teille tulisi ero (toivottavasti näin ei koskaan tule käymään) ja sen jälkeen rakastuisit johonkuhun, josta lapset eivät pitäisi, niin luopuisitko tuosta suhteesta lasten toiveiden vuoksi? Kieltäytyisitkö parisuhteesta loppuelämäksesi, tai edes siihen asti, kun lapset muuttaisivat pois kotoa?
Ollessani 12 vuotias äitini kuoli,isälläni oli ollut jo jonkin aikaa suhde toiseen ja vanhemmillani oli eroprosessi meneillään.Aluksi tulin toimeen ns.äitipuolen kanssa,mutta n.14-15 vuotiaana meni sukset ristiin milloin mistäkin asiasta.Muistan haukkuneeni "äitipuolen"isälleni ja sanoneeni etten halua kyseisen ihmisen kanssa elää saman katon alla.Ymmärsin kuitenkin kun isäni kertoi rakastavansa tätä ihmistä ja että sitten kun me veljeni kans muutettaisiin kotoa isä jäisi yksin jos he nyt eroaisivat.Tänä päivänä olen onnellinen isäni ja "äitipuoleni" puolesta,sillä he ovat vieläkin yhdessä.PS.Olen nyt 34 vuotias
Aikuisilla on hyvät mahdollisuudet joko pilata heti alkuunsa uusi parisuhde tai mahdollistaa sen sujuvan kun miettii miten itse käyttäytyy lasten aikana.
Lapset sopeutuvat uuteen aikuiseen jos asiasta keskustellaan ja lasta pikkuhiljaa valmistetaan kohtaamaan uusi kumppani ja käyttäydytään lapsen aikana korrektisti.
Exäni teki näin:
Käski minun kertoa lapsille että hänellä on uusi nainen kun lapset menevät isälleen seuraavan kerran.Mukana oli myös osa naisen lapsista.Monta ventovierasta ihmistä lapsille kerralla.
Isä ja uusi naisystävä olivat olleet olohuoneen sohvalla vaaka-asennossa iltapäiviin asti kopeloiden toisiaan.Lapset kertoivat että isä kouri tisseistä ja kaiveli naisen jalkoväliä siinä heidän aikanaan ja nainen kihersi kuin teini.Naisen vaippaikäinen lapsi oli ollut samassa pissavaipassa mikä oli illalla laitettu vielä seuraavana iltapäivänä.Ei puhettakaan aamupaloista ym.Lapset tulivat kotiin sunnuntaina aika hämmentyneinä.Kuopus nälissään kun ei ollut katsottu että hän syö siellä.Exä totesi ovelta että olisko pitänyt pakottaa.
Oli kyllä varsinainen ensitapaaminen ja en kyllä yhtään ihmettele kun lapset sanoivat että eivät oikein tykänneet.
Mutta mutta,puutuppa nyt asiaan niin olet vittumainen ja katkera ex-akka joka et suo toiselle hänen uutta onneaan.
Toki sen suon kun itsekkin elän uudessa parisuhteessa mutta soisin myös mielelläni että aikuiset voisivat käyttäytyä niin ettei lapsille tule sellainen olo että hävettää.
Eli kyllä ne lapset sopeutuu,aika auttaa ja lapsille voi puhua asioista ihan niiden oikeilla nimillä.
Niin olen kyllä vähän sitä mieltä kanssa, että lapsi pitäisi pikkuhiljaa tutustuttaa isän tai äidin uuteen kumppaniin. Ja kyllä lastenkin kanssa pitää puhua ja ottaa he myös huomioon. En sano, että lasten pitäisi saada päättää, mutta heidänkin mielipiteitään täytyy kuunnella. Hyvä esimerkki, oli kun exäni toi kotiinsa uuden ukon, eikä lapset sitä ees tunteneet. varmaan parin viikon päästä jo muutti sinne. Arvaa vaan mitä tykkäs esim. kohta 14 vuotias vanhin tyttäreni..
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että hän muuttaakin sitten minun luokseni, kun siellä on asiat päin h......ä. Tämä vaan mun mielipide.