Apua kaivataan! Olen menossa ensi viikolla elämäni ensimmäiseen leikkaukseen, joka on ihan suht koht iso operaatio. Ongelmaksi on tullut ihan hillitön pelko tuota päivää ''odotellessa''. En ole siitä päivästä lähtien, kun sain tietooni leikkauspäivän, pystynyt elämään ''normaalisti''. Yöt on mennyt kiitettävästi valvoessa,univelka on aikamoinen. Lisäksi on alkanut näkemään painajaisia, ennen en ole todellakaan niitä juuri koskaan nähnyt. Päivät menee täysin vain ''olemiseen'', en pysty keskittymään mihinkään (olen jo nyt s.lomalla), välillä purskahdan tuosta vain itkuun. En tajua, kuinka kestän ensi viikkoon asti, ja varsinkin, kuinka kestän sen leikkauspäivän kaikkinen kauhuineen!! Auttakee mua nyt jotenkin, mie pyydän!!
leikkauspelko
enkuli
53116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmaan kauhea olo sulla. Etkö vois käydä vaikka terveyskeskuksessa pyytämässä jotain rauhoittavaa? Saisit edes nukutuksi. Mitä sinä siinä leikkauksessa eniten pelkäät? Että kuolet vai että sinua sattuu? Jos yhtään sua auttaa, niin voin kertoa että mua on leikelty aika lailla, isosti ja pienesti. Ei se niin kamalaa ole ja tässähän istun vielä kirjoittamassa. :0) Kipua ei tarvi tuntea, siitä pitää nukutus huolen ja leikkauspöydälle kupsahtamista sun ei tarvi ajatella. Se nyt on aika harvinaista. Tosi huonokuntoisia ihmisiä leikellään menestyneesti. Leikkauksen jälkitila voi tietty olla ilkeä, mutta tehokkailla kipulääkkeillä siitäkin selviää. Yritä rauhoittua, kaikki menee varmasti ihan hyvin. Tee kaikkea kivaa, mitä et heti leikkauksen jälkeen pysty ja yritä siirtää sitä pelkoa. Sovi itsesi kanssa että alat pelätä vaikka vasta leikkausaamuna. Se leikkaus tulee ihan samalla tavalla, pelkäät tai et.
Leikkaukset ovat nykypäivänä todella riskittömiä. Olin leikkausosastolla töissä 2 vuotta, eikä kukaan (yksikään) kuollut sinä aikana leikkaukseen.
Minä pelkään kovasti leikkauksia ja nukutuksia.
Hammaslääkäriin en uskalla mennä,en edes nukutushammaslääkäriin.En osaa sanoa mikä sinä nukutuksessa pelottaa.Sitä en pelkää,että en heräisi nukutuksesta,mutta heräämistä kyllä pelkään.
Olin tänään ortopedisessä leikkauksessa ja
suhtauduin varauksella nukutukseen.
Kokemukseni oli hyvä. Ehdotan, että jos podet nukutuspelkoa, hengität syvään odotellessasi ja keskustelet nukutuslääkärin kanssa. Kerro että pelkäät ja kerro, miksi pelkäät. Keskustelu auttaa ja lääkäri voi antaa rauhoittavia. Rauhoittavat voidaan antaa myös suoraan suoneen, jolloin nukutus on ikäänkuin "luontainen jatke"
rauhoittavien antamiselle. Hyvä vuorovaikutus
ja yhteistyö potilaan ja lääkärin välillä vähentää
vieläpä sitä entisestäänkin häviävän pientä
hoitovirheen mahdollisuutta.
Ole avoin! Ota nukutus elämänkokemuksena. Luota siihen, että lääkäreille se on rutiinia ja yritä nauttia tilanteesta. Joskus itseään voimakkaasti kontrolloivalle ihmiselle tekee hyvää yksinkertaisesti harjoitella luottamaan itsensä toisten käsiin. Ja muista tämä: ikävien asioiden ja pelkojen kelaamista päässään kutsutaan huoleksi. Hyvien asioiden ja luottamuksen kelaamista päässään kutsutaan meditaatioksi. Kannattaa kokeilla.
Se on tää EGO juttu ja elämisen ja kuolemisen pelko, joka käy yhtä.