Muisteluja pyydetään.
MINKÄLAISTA KOULUSSA OLI ENNEN - OPPILAAT JA OPET
erilaista.ainakin
17281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ennen oli kansakoulu, josta 4 luokan jälkeen pyrittiin oppikouluun. Oppikoulua käytiin ensin 5 luokkaa keskikouluna ja sitten 3 vuotta lukiota ja kirjoittiin ylioppilaaksi. Alkuaan ylioppilastutkinnon suorittaneet pääsivät luonnollisesti yliopistoon. Ne jotka ei päässyt tai halunnu oppikouluun, kävivät jatkoluokkia kansakoulussa ja menivät sitten ammattikouluun tai suoraan töihin esim. oppipoijan asemaan. Oppikouluun pääsyä rajoitti se, että se oli maksullinen - kaikessa. Jotkut saivat kyllä vapaaoppilaspaikkoja. Pienissä kylissä saattoi olla niin vähän lapsia, että kansakoulua käytiin ns. supistetussa muodossa. Minäkin kävin ensimmäisen luokan koulua pelkästään kerran viikossa. Koulussa on selkeä kuri. Tunnilla ei puhuttu eikä syöty purkkaa ja kun vastattiin kysymyksiin noustiin seisomaan. Ruokailu saattoi tapahtua luokassa ja aina luettiin ruokaruokous. Syötiin puuroja ja vellejä. Pilailijoita oli silloinkin. Eräs poika rukoili näin:"kiitos Jeesus ruuasta, mut leipä oli omaa". Nimittäin
monella oli kuitenkin omat leipäeväät mukana. Ollessani oppikoulussa vahtimestari oli aamulla ovella ja jos myöhästyi, hän jätti myöhästyjät oven ulkopuolella ja otti nimet kirjoihin. Myöhästymisistä sai sitten jälki-istuntoa. Sama vahtimestari kävi myöhemmin välitunnilla poikien vessassa tekemässä tupakkatarkastuksia. Tupakoinnista seurasi oma rangaistuksensa ja annettiin tiedoksi vanhemmille. Itse väärensin isän allekirjoituksen siihen paperiin.
Opettajaa ei sinuteltu, eikä sanottu vastaan. Jos häiritsi tunnilla, joutui nurkkaan seisomaan tai arestiin. Kieliminen oli häpeällistä, eikä kaikki opettajatkaan sitä suvainneet.
Kuljetuksessa olevat pienet koululaiset joutuivat notkumaan koululla yli kolmekin tuntia odottaen isojen koulun loppumista. Syötiin eväitä ja leikittiin koulun pihalla.
Kovilla pakkasilla oltiin koulun eteisessä, josta usein ajettiin ulos , koska ei osattu olla hiljaa.
Lautanen piti syödä aina tyhjäksi. Enimmäkseen oli puuroja ja vellejä, ei koskaan salaattia.
Kodin ja koulun välillä ei ollut yhteistyötä kuten nykyään. Opettajat olivat parempaa väkeä, jota kunnioitettiin. Vaikka olisi kärsitty vääryyttäkin, kaikki nieltiin.
Kuinka moni muistaa itse ollensa kohteena tai vierestä kuulleensa, kun opettaja sanoo :sinusta ei ikinä tule mitään.
Muistaako kukaan, milloin opettajan oikeus ruumiilliseen kuritukseen kiellettiin.- Karttakepillä pulpetin päällä olevien sormien hakkaaminen oli vakio kasvatustoimenpide.
Vähän vanha ketju, mutta kun aiheesta oli äskettäin muualla puhetta, niin nostelen.
Ruumiillinen kuritus kouluissa kiellettiin laissa jo 1930-luvulla, mutta käytännössä nuo selkäsaunat ovat sitten näköjään jatkuneet monta vuosikymmentä.
Omat vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin, ja muutkin noin 7-kymppiset muistelevat noita karttakeppi- ja tukkapöllypeijaisia ja opettajan järkähtämätöntä valtaa luokassaan.
Telkasta tuli juuri Inhimillinen tekijä. Siinä Liisa Keltikangas-Järvinen mainitsi, että kouluissa on arvosteltu oppilaiden persoonaa. -Onko kokemuksia, omia tai muiden.
Kaikesta päätellen tämä ei ole koskenut Riihimäkeä. Kyllä esimerkiksi Katajan Janne sai olla oma itsensä. Erityisesti tämä tulee esiin mielestäni kauppamies-ohjelmassa. Niinkään hän ei ole omakseen siinä vieraanvaisuutta pummaamisen -ohjelmassa. Se nyt vaan ei ole Jannea. Hänhän on ... jatkakaa
Keltinkangas on tuonut esiin erittäin merkityksellisen seikan, joka vaikuttaa paitsi koulussa niin eritoten työelämässä. Itse introverttina olen tämän joutunut kokemaan esim. siten, että sain huonoja arvosanoja opettajilta, jotka arvostivat ensinäkin ylospäinsuuntautuneita, mutta myös sosiaalista asemaa. Yksinhuoltajan lapsena jouduin tällaisen arvostuksen puutteen kokemaan. Vasta vanhampana olen tämän ymmärtänyt.
Aikanaan oppikoulussa joskus tokan luokan aikoihin hissan ope määkäisi minulle: On kauheaa kuinka nopeaa säätykierto on nykyään. Olin duunarin lapsi ja hankalan välkky. Yleensä luokan top 3:ssa.
On suorastaan merkillepantavaa, kuinka paljon Polarissa on arvostettu taito- ja taideaineita. Nyt sen vasta huomaan lopullisesti oman lapsenlapseni kautta: Ei niin, että tarvitsisi tulla jokin kuuluisuus. Vaan niin, että painotetaan monipuolista kaikkien lahjakkuusalueiden kehittämistä ihan vaikka vaan kouluviihtyvyyden nimissä.
Täällä sen voi sanoa eikä niinkään omassa kotikaupungissani, että oli joulujuhlan paras esitys, kun ekaluokkalaiset esiintyivät kaikkein pisimmällä ja hiotuimmalla sekä kurinalaisimmalla numerolla. Ja parit vilpertit oli osattu hyödyntää tanssimassa sooloa räppiesityksessä. Otan täyden vastuun omastani - minullakin on levottomat luut. (Opettaja sai pidellä häntä, ettei mennyt lavalle liian aikaisin.)
Hienoa, näin se pitää ollakin! Lisäksi koulupäiviä on lapsenlapseni koulussa liikunnallistettu, mikä tarkoittaa jotain aivan muuta kuin perinteisesti voisi ajatella koskien koululiikuntaa. Se on todellakin aivan jotain muuta ja on omiaan tukemaan oppimista ja kouluviihtyvyyttä.
Muistatteko muuten Riihimäen pakkohiihdon? Se oli painajaismaista (lähinnä välineiden osalta) tarkasteltuna siellä asuneen neljän lapsen yksinhuoltajakollegani kannalta. Tähän loppuun on pakko pistää kevennys: Seisoin erään kerran kotikaupunkini rautatieasemalla odottelemassa junaa samaan aikaan jonkun armeijan kapiaisen kanssa. Hänellä oli täysi miehen uniformu yllään, mutta vain häthätää kainaloon ulottuvat sukset. Ei tarvinnut arpoa, että mihin oli menossa ...
Kakki suurinpiirtein on DUUNARIN lapsia. Ne jotka eivät olleet erottuivat kyllä joukosta. 60 luvulla oli kunnon kuri joka pitäisi olla tänä päivänäkin.
Mutta kun ei ole vaan läsytetään paskalla pentuja.
Ne pilataan jo siinäkin vaiheessa kun KAIKKI pitää puhua Suomeksi.
Etoo tää nyky meininki niin kouluissa kuin sitten intissä ja taas työelämässä
Aikoinaan opettajille piti antaa ankaria kieltoja siitä, että oppilaita ei saa kämmenellä lyödä korvalle. Myös vanhempia piti valistaa seurauksista:voi kuulo huonontua tai mennä kokonaan. -Näin oli päässyt käymään.
Korvatillikka. Niin viattoman kuuloinen väkivaltaa ilmaiseva sana. Ei ihme,että aikuisissa on ollut niin paljon huonokuuloisia.
No, piilouduttiin välitunneilla opettajilta ja mentiin metsään TUPAKALLE!
Muistan myös kun juotiin olutta ja poikettiin matematiikan tunnilla naureskelemassa! xP
Luokan takanurkassa oli korttipelirinki aina perjantaisin viimeisillä suomen tunneilla.
Pullo tai kaksi viiniäkin tyhjeni joskus pelatessa. Tuulikki ( ope ) ei välittänyt. Rätti ( vaksi ) oli usein ruotsin tunneilla vahtina ja järjestysmiehenä kun Hanna (ope ) ei pärjännyt kurinpidossa. Kyylällä ( reksi ) oli tapana läpsiä avokämmenellä poskille jos joutui puhutteluun kansliaan. Heitti minutkin kerran seinälle josta valuin pää sekaisin lattialle. Koulun pihalla oli betonirengas jonka vieressä sai käydä välitunneilla tupakalla.
Ei tällä foorumilla muuta olekaan kuin vanhojen muistelua.
Joku rupesi nostmaan urakalla parin minuutin välein.