Olen niin yksinäinen ja surullinen että minun on vaikea liikkua ihmisten ilmoilla. En halua että ihmiset näkevät kuinka surullinen olen
Yksinäisyys ja suru
yksinäinen_mies_
13277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi, ikävä kuulla, onks sulla ketään kenelle puhua? Jos ei niin hanki koira, niistä saa seuraa ja ne on lojaaleja
Mulla ihan samat fiilikset kuin aloittajalla. Olen haaveillut koirasta jo kauan, mutta ei ole varaa. Vaikka ottaisi rescuen, niin täytyy olla rahaa mahdollisiin eläinlääkärikuluihin ym.. Nytkin kituutan itse työkkäreillä kalliissa, mutta pienessä ja huonokuntoisessa vuokra-asunnossa
Sitten se koira laitetaan jossai vaiheesa ulos häkkii ja sielä se haukuu ja paukkuu. Oishan se ihminen kuitenki ihmiselle paras apu. Harmi että nii moni joutuu elukkaan tyytymään. Senkö takia niitä koiria onki Suomessa nykysin niinku hevosia jotai 60 v sitten. Joka taajama halleja pullollaan.
Kyllä oma lemmikki antaisi paljon.. olisi joku, jolle on tärkeä, josta huolehtia ja jolta saada huomiota ja läheisyyttä.
Ottaisin mielummin kissan, koska helpompi. Ja itämaisen, koska seurallisempia ja helpompi mm. opettaa valjaisiin. Mutta omaan vuokra-asuntooni ei saa ottaa lemmikkejä... varmaan jokin häkkieläin onnistuisi, mutta eivät ne anna samaa kuin kissat ja koirat, enkä tykkää pitää eläimiä pienissä häkeissä.
Täällä yksi joka ei uskalla ottaa koiraa. Jos mulla oli ihan persoonallinen koira vaikka kymmenen vuotta tai ylikin, sitten siitä koirasta tulee aika luopua. En varmasti kestäisi sitä ja olisin vielä onnettomampi.
Tulen hulluksi tämän yksinäisyyden kanssa. Välillä on todella raskaita päiviä tämän suhteen (esim. nyt). Ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Elämänilo kadonnut täysin kokonaan. Pahin pelko on, että jää yksin loppuelämäksi. Todella paha olo on nyt..
Aika huonolta kuulostaa tilanteesi. Haluaisitko juttuseuraa?
Olen yhtä yksinäinen. En jaksaisi enään.nainen 56v. [email protected]
Hei Missu, mistäpäin olet jos saan kysyä ? Olen 54v mies pohjoisesta ja myös yksinäinen kuten sinäkin.
Tuttua myös täällä. Nämä vaikeat päivät ovat yhtä helvettiä. Ja ajatus loppuelämästä tällä tavalla, on totisesti pelottavaa, mutta aina vaan todennäköisempää kun tässä omaa elämäänsä ajattelee.
Mulla on ihan sama. Olen alkanut todella miettimään mikä vika minussa on , kun ystävät kaikkoaa eikä uusia löydy. Olen Helsingistä, sinä?
Noh, meitä on onneksi muitakin surullisia siellä kaduilla laahustamassa. Kannattaa muistaa, että et ole ainoa surullinen. Sinulla on ihan yhtälainen oikeus kulkea siellä olit surullinen tai et.
Ei tähän näköjään auta muu kuin itsemurha. Tässä vähän mielen kohottamista. https://www.youtube.com/watch?v=CV73nZ9rtDQ